tiistai 12. huhtikuuta 2016

Isoja ja pieniä asioita.


Taas onkin jo kulunut  viikko siitä, kun ajelimme Helsinkiin Johannan kuvia ihastelemaan. Tykkäsin näyttelystä oikein paljon ja yllätyin kaikesta uuden näkemisestä. Äitinä en kehtaa enempää kehuskella oman tyttöni teoksia.    Näyttelyn tiedot täällä

Yritin siirtää kuvaakin tuosta esitteestä, mutta tumpelo mikä tumpelo. En onnistunut.

Tuo kuvan taulu on nyt siirtynyt  tänne jokivarteen. Taulu ei ole uusi, mutta Johanna ei ole halunnut siitä aikaisemmin luopua. Valitettavasti ottamani kuva ei vastaa todellisuutta.


Tämä telkkäpari kuhertelee tuossa meidän jokimaisemassamme. Siellä meloo toinenkin uros tyttötelkkää kosiskelemassa. Melkoisen rähäkän jälkeen toinen väistyy, mutta palaa taas pian takaisin. Olisi kivaa jos tekisivät pesän tänne rantaan. No, telkkä taitaakin pesiä pöntössä. Rannalla pesä ei kauaa säilyisikään, kun aluetta pitää reviirinään myös mustavalkoinen kissa. Tekisi mieli luukuttaa koko katti. Ei me kuitenkaan, eihän eläin vaistoilleen mitään mahda. Taitaa olla mahdoton yhtälö sekin, että katti muuttuisi sisämirriksi lintujen pesinnän ajaksi.

En paljoa tunne kissojen tapoja, mutta yhtään en tykkää katin tapaa käydä meidän ovella kuseksimassa. Hyi hitsi, mikä haju. Johan tässä meni mielialamittarini miinuksen puolelle.  Anteeksi kissojen omistajat. En kuitenkaan tunnustaudu kissojen vihaajaksi, vaikka joskus ovenpieliä siivotessani harmitus iskeekin.


No niin, johan helpotti. Noiden pajujen katseleminen nostaa mielialamittaria ison loikan.

14 kommenttia:

  1. Kovasti siellä on jo kesäisen näköistä. Kissojen kanssa meilläkin on ongelmia just samasta syystä. Sulosiahan ne muuten on, mutta kun paskovat kukkapenkkiin ihan oven viereen, ei niin hauskalta tunnu. Tällä alueella on kovasti kissoja ja ne tuntuvat olevan ulkona koko ajan, sisälle yrittävät tulla kun ovi on auki. Yritimme sellasella torjunta-aineella saada ne pysymään poissa kukkapenkistä mutta se auttoi vain sen ajan kun aine tuoksui ja oli turhan kallista ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Rauni. Tuollaisesta torjunta-aineesta en ole kuullutkaan.

      Poista
  2. Johannan työt ovat niin ihania,syytä on äidin ollakin ylpeä tyttärestään.Se kisu on kyllä
    leikkaamaton kolli,kun on tuota hajua,ja se haju on tosiaankin paha . Leikatuillahan se ei enään tunnu,,.,,Kissat eivät tykkää sitruksen tuoksusta,joten jos vaikka sitruunalla hierot sitä pisupaikkaa niin saattaa auttaa...toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Appelsiinin tai mandariinin kuoria yritimme levitellä. Ei auttanut, olivat vaan ruman näköisiä. Nyt maahan on levitetty havuja, eivät pääse maata kuopimaan. Kokeillaan vielä sitruunaa.

      Poista
  3. Kyllä noita tauluja voi äitikin kehua, niin ovat mahtavia! Kissanpissi on kyllä yksi karmeimmista hajuista.

    VastaaPoista
  4. Taitava tytär Sinulla! Onnittelut hienosta näyttelystä.

    Onnellista huhtikuun jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Kyllä tyttäresi tauluja kannattaa todella kehaista. Kauniita ne on.Liekö taiteellisuus sinulta perittyä?
    Maisemasi on myös kaunis. Asustelet niin liki luontoa ja sitä on hauskaa ja kiinnostavaa seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä maalla luonto on lähellä, viihdymme niin hyvin.

      Poista
  6. Varmasti ihana näyttely, todella kauniita ja ilmaisuvoimaisia teoksia!
    Voit ihan hyvällä syyllä olla ylpeä lahjakkaasta tyttärestäsi, Unelma..:)
    Onnellista loppuviikkoa sinulle ja taatalle♥♥♥

    VastaaPoista