keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Ennen ja jälkeen.


Koko talven hän on aina torstaisin hävinnyt joku esine kainalossaan  Wellamo - opiston vanhojen huonekalujen entisöimis- ja korjauskurssille. Tätä vanhaa viehättävää lasten kalustoa muistan ihailleeni jo viisikymmenluvulla. Ajan hammas oli päässyt lohkaisemaan siitä maalia ja paloja vähän sieltä ja täältä.



 

Nyt pienille tarkoitettu kalusto on taas kuin uusi. Entisöiminen on suoritettu tarkoin vanhaa kunnioittaen.

Tästä tuli tosi hieno. Sanonpa vaan ylpeyttä tuntien, että taata on taitava sormistaan. Nyt jäädään vaan odottelemaan seuraavan sukupolven syntymistä, kun nuorinkin lapsenlapsi on jo 15 - vuotias.

Kelpaisi tuohon taas pikku pyllyn istahtaa tuolille  pöydän ääreen kuvia taiteilemaan.


 Vanha ompelulipasto.  Tälläkin on oma tarinansa. Kerrotaan, että talvisodassa miehensä menettäneelle Sylvialle tämän lipaston valmisti sankarivainajan nuorempi veli, joka  seuraavassa sodassa kaatui itsekin.
 On hienoa, että tämä kaunis muistoja herättävä esine on taas esittelyyn kunnostettu.
 Samalla se on kunnianosoitus sankarivainajille.


 Valitettavasti tästä ei huomattu ottaa "ennen"  kuvaa. Lipasto oli kuitenkin huonossa kunnossa; kansi oli irti ja siitä puuttui palanen, toinen sarana ja ketju. Olen kauhean iloinen, ettei käsityölipastoa  kuitenkaan oltu heitetty takkapuiksi.

Ehkä jossakin toisessa yhteydessä laitan vielä kuvan kivasta jakkarasta ja paremman kuvan ompelulipaston kauniista visakoivukannesta, joka nyt ei kuvasta hyvin näy.

Yllätyin ihan itsekin, kun tässä postauksessa ei olekaan yhtään virkattua lappua ( lappu tosin on tällekin päivälle valmiina ).




12 kommenttia:

  1. Vanhoilla huonekaluilla olisi monta tarinaa kerrottavaksi.
    Ihastuttava lasten kalusto, hienosti on entisöity!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita vanhoja ei saa hävittää, niissä on sielu, niinkuin Hannele tuossa alla sanoo.

      Poista
  2. tykkään tollasest vanhast jolla sielua.

    VastaaPoista
  3. Nuo vanhat honekalut on kyllä niin kauniita ja niitä voi korjata, entäs tämänpäivän huonekaluja, ei niitä paljonb kannata korjailla. Minullakin olisi noita entisöitäviä, mm. kaunis, mutta huonoon kuntoon mennyt pöytä, joita ennen sanottiin tuopakkapöydäsksi, olisiko nyt sitten sohvapöytä.
    Taitavat ovat kädet entisöijällä, tulos kuin ihka uusia nuo lasten tarvikkeetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä niitä lastulevyhärpäkkeitä juurikaan korjailla kannata.

      Meilläkin oli aikoinaan kotona tupakkapöytä, isä oli sen itse tehnyt ja kauniisti maaleilla koristellut. Olisipa se vielä tallella. Silloin ei vielä tajuttu tupakan vaarallisuutta.

      Toivottavasti saat kauniin pöträsi entisöityä.

      Poista
  4. Taitavaa työtä taatalta. Vanhoissa huonekaluissa on sitä jotakin.
    Amalia pyysi välittämään sinulle viestin, ettei blogisi hänelle avaudu. Mikä lienee syynä? Keväisiä päiviä sinne kotoonne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän mainos Amalialle tulee, en ole mitään muutoksia blogiin tehnyt. Onkohan jokin viruspaholainen taas liikkeellä?

      Poista
  5. Hän on kyllä taitava!

    Oli mukavaa nähdä teidät tiistaina pitkästä aikaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todellakin mukava nähdä, kiitos kun tulit näyttelyyn.

      Poista
  6. Kyllä taata ansaitsee kehut!Varsinkin tykkään noista lasten huonekaluista.
    Olen itsekkin hakenut kirppiksiltä sellasta puista tuolia meidän pikku-Venlalle.
    Itse joskus, kun en ajatellut näin pitkälle, niin möin kirppiksellä pikkutuolin pois, ja nyt harmittaa.
    Ompelulipastokin on tosi kaunis!
    No, vielä on toivoa, että löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät tuolin Venlalle. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle.

      Poista