Kätevää ja järkevää.

Sosiaalisessa mediassa oli taannoin keskustelua maitotölkeistä. Kysyttiin kumpi on parempi, korkillinen vai liimattu tölkki.  Monet suosivat korkkia sen uudelleen sulkemisen helppouden takia, tölkki ei vuoda puolityhjänäkään, jos sattuu eväsrepussa kaatumaan.

Meilläkin käytettiin korkillisia tölkkejä, kunnes kuulin seuraavan jutun. Joku oli jossakin isossa marketissa nähnyt mieshenkilön avaavan maitotölkin korkin ja kulauttavan kurkustaan alas osan maidosta ja palauttavan vajaan tölkin takaisin kylmähyllyn riviin. Kääk... Liekö tarina jotain urbaanilegendaa, mutta yhtä kaikki, ällöä.

Nykyään suosimme näitä liimattuja tölkkejä, joita voi  kierrättää energiajätteiden laatikkoon. Hyvän vinkin tölkin tiiviiseen viikkaamiseen  löysin netistä. Tänne se kikkakolmonen on laitettava, ettei asia unohdu.

Avataan tölkki kokonaan eikä litistetä vanhaan malliin vaan kuvan näyttävällä tavalla. Pohjaosa taivutetaan päälle. Ensimmäinen kuva.

Reunat mallin mukaan taakse.

Tölkin suuosa taivutetaan piiloon pohjan alle.

Ja tadaa.... Pieni sievä, tiukka ja siisti tölkkipakkaus ei vie paljoa tilaa roskapussissa ja energiajätelaatikossa. Saakohan tuosta nyt selvää, pitäisi olla video.

Muuten, ne korkilliset tölkit ovat verrattomia lehtokotiloiden metsästyksessä.

Jotain nättiäkin vielä.

Nykyaikaa

 

 Muistatteko vielä kun ennen vanhaan lähdettiin lomamatkalle, niin osoitekirja pakattiin ehdottomasti  matkalaukkuun, kortteja saivat ystävät, työkaverit, kotiväki, mummit ja kummit. Kirjoitin joskus myös jo kotona koneella osoitteet valmiiksi tarralappuihin, nopeutti postitusurakkaa.  Siitä oli sekin hyöty, että postin oli helpompi lukea konetekstiä, kortit tulivat varmemmin perille.

Nyt on toisin, lomalaiset voivat lähetellä omalla puhelimellaan "suorana lähetyksenä" sellaisia kuvia joista ajattelee kuvien vastaanottajan tykkäävän. Täällä räntäsateessa pihaa rapsuttavan mamman sydäntä lämmittivät pojan lähettämät hehkuvat tulppaanit. Kiitos poikani 💝

 Olen saanut tänä talvena oikeita paperikuviakin ystäviltäni. Toinen kortti on Kanarialta ja toinen Kuubasta. Kiitos teille kun ilahdutitte meitä. On kiva ajatella, että juuri silloin kun korttia on kirjoitettu, meitä on muistettu.  Kiitos rakkaat ystävät.

 Postikortit ovat blogiin skannattuja.

Kaukana menneisyydessä ovat sellaiset ajat kun posti kannettiin kotiin kaksi kertaa päivässä aamu- ja iltapäiväkantona, lauantainakin Kusti polki. Nyt  lupaillaan kirjepostin kantoa vain kahtena päivänä  viikossa. Jäähän siinä sitten postille aikaa käydä haravoimassa pihoja, tehdä lumitöitä ja vaihtaa mummoille vaippoja. Mitähän muuta vielä keksivätkään. Huh huijaa, ihan hengästyttää tämä nykymaailman meno kaikkine muutoksineen, kestääkö mummeli vielä rattailla. 

Laitan vielä nämä kaksi kuvaa Hollannista, en malttanut jättää pois.

Klikatkaa kuvia isommiksi ja kuvitelkaa kulkevanne Hollannissa Keukenhofin puistossa.

Täällä hyasintit tuoksuvat, kasvattavat siellä meille joulukukkien sipuleita.

Kiitos kukkakuvista ja turvallista kotimatkaa.

Lämmin toukokuu

Esikkojen aikaa.

Elbatarkin on taas päässyt omaan alkuperäiseen elementtiinsä.

Satamaan tuotiin kaksi valtavaa ponttoonia jatkamaan laituritilaa.

Tällaisen hienon työkalun tilasin Positiivareilta. Täällä näkee, miten kätevä vekotin tuo on.

Hurraata, Padasjoen Jekulle.

Pienellä kotiseuturetkellä osuimme samaan pihaan tämän autokaunottaren kanssa.

Hieno vanha silta.

Kauneutta Kuhmoisissa.

Talven kovat pakkaset ovat vaurioittaneet vanhaa omenapuuta.

On se vaan niin suuri nautinto pulahtaa järveen, jäitäkään ei enää ole.

Raparperi pääsi salaa kukkimaan Turunmatkamme aikana.  Matkasta laitankin oman postauksen.

Näitä samoja kukkia kuvasin jo aikaisemmin, nyt ovat jo vetelemässä viimeisiään. Aurinkoa kohti kuitenkin kurkotellaan.

Nyt pitäisi kerätä pihlajanlehtiä juoma-aineiksi. Huomenna kokeilen, laitan sitten ohjeen viljattomaan.

Männyn kukka on aika hieno, mutta siitepölyä on nyt siivottava joka paikasta.

Hienohelma, uusi tulppaani. Näitä pitäisi hankkia lisää. Kamera ei pystynyt tallentamaan hienoa väriä oikein.

Olen vähän mandaloinutkin, kärryillä on pysytty. Torstaina taas uudet kierrokset.

Lappu päivässä projekti on myös ajan tasalla.

Kuin kukkia kedolla.  Tällä paikalla pitäisi kasvaa belliksiä, vaan eipä kasva enää. Talven pakkanen on vienyt bellikset. Toivottavasti viime kesän siemenet ovat siellä itämässä, että joskus vielä saadaan nauttia bellisten kauneudesta.

Talven tuhoista ei vielä ole tarkkaa tietoa. Muutamat liljat ja ruusut ovat kuolleet. Viinirypäleitäkään ei näillä leveysasteilla kannata kasvattaa, no, ehkä jossakin hyvin suojaisalla paikalla.

Näitä on niin kiva virkkailla.

Olipa tänään lämmin päivä. Aamulla kävin joessa uimassa ja olin intoa piukassa, suunnittelin kaikenlaista. Vaan suunnitelmaksi jäivät, sippasin päivällä totaalisesti ja päätin ottaa puolentunnin nokoset. Kaksi tuntia siinä meni kevyesti. Herätessäni en tietänyt onko aamu vai ilta. Tällaista se on vanhalla puolentunnin nokosiinkin kuluu aikaa kaksi tuntia. Hih...

Kasvimaan kylvöksiä on kasteltava ahkerasti, pian saadaan jo retiisiä ja salaattia omalta pihalta.

 Naapurin kissat käyvät täällä kuopimassa kasvimaata, nyt on laitettu pihan reunoille sellaiset haisut, että toivotaan kissojen etsivän muhevaa maata muualta.

Anonyymi hyökkää

 Nyt on varmaankin laitettava kommentit nimenvahvistuksen taakse kun anonyymi hyökkää kaikilla rintamilla.  Google on ne aikaisemmin suodattanut pois, mutta nyt on joku päässyt läpi blogiin asti. Roskapostiksi ne tunnistaa blogissa siitä, että ne ovat englanninkielisiä ja kommentteihin on lisätty linkki jonnekin. SITÄ LINKKIÄ EI MISSÄÄN NIMESSÄ SAA AVATA.
Yritän poistaa hakkerikommentit heti ne huomattuani. En kuitenkaan voi jatkuvasti koneella ravata tarkistamassa.  Ollaan varovaisia, ei klikkailla auki häröjä.

Varpuset odottelevat uusia talipalloja riippaomenapuun latvassa.  Aurinko paistaa, on lähdettävä lenkille. Palaillaan myöhemmin asiaan.