Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tilkkutyöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tilkkutyöt. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. heinäkuuta 2018

Tilkuttelua


Meikäläisellä nyt jatkuu tilkkubuumi. Edellinen olikin jo vuosia sitten, silloin ompelin tilkkupeittoja. Nyt kaikkien kutileiden ja virkkausten jälkeen on taas mukava palata tilkkukopalle.

Netissä näin tuollaisen kolmen vetoketjun lokeropussukan. Kiinnosti miten se  onkaan tehty. Tuossa se nyt on kaikkine virheineen. Suurin työ oli pussukan päällisen kokoaminen ja tikkaaminen.

Tilkkujen leikkaamisessa kannattaisi olla tarkempi, sentit kohdillaan. En ihan malttanut ja jouduin sitten korjailemaan ja soveltamaan.

Hauska työ, seuraavaa jo suunnittelen vähän hillityimmin värityksin.




Muovikasseja ei enää suositella ostettavaksi. Totta on, että tällainen tukeva kangaskassi onkin paljon mukavampi käytössä kuin lyttyyn menevä muovipussi.

Tarkastajakin tykkäsi.


Taskukin on kassin päällä ja toinen sisäpuolella, voi sujauttaa ostoslistan helppoon säilöön.



Valkoinen sorsakin on taas saapunut iloksemme satamaan.


Kesävieraille mieluisaa kuvattavaa. Linnut ovat  tottuneet ihmisiin, eivät pelkää valokuvaajia.

Mustia pilviä on purjehtinut taivaalla, mutta vettä ei olla saatu juuri nimeksikään. Huolestuttaa jo mustikoiden ja muidenkin marjojen tilanne.  En valita, kurjaa se jatkuva vesisadekin oli viime kesänä.

Mukavia keskikesän päiviä kaikille!

torstai 10. toukokuuta 2018

Keväisiä päiviä.


Katsellaan nyt ensin näitä pihamme kukkia ja lopussa sitten lätisen mitä lätisen, jos nyt jotain mieleen juolahtaa. Jospa kirjaimet sormenpäistä hyvinkin  haluavat ruudulle lennähtää.

Tänään jo kuulin käen kukkuvan kesää, niin riemullisesti kukkui, että luvunlaskukin unohtui. 


Hän pörräsi ympärilläni, olkapäälle istahti. V S kuvasi.



Tämän orvokinalun pyysin Sipoossa naapurilta lähtiessäni kohti uusia kokemuksia jokivarressa. Luulin kukan jo menehtyneen, mutta pieni alku oli onneksi jäänyt elämään kasvimaan reunalle.






Täällä meidän pitäjässä valkovuokkoa ei juurikaan metsässä näe, joissakin pihapiireissä näkee etelästä tuotuja . Etelästä mekin omamme toimme ja hyvin ovat viihtyneet.


Aurinko on jo kadonnut Kullasvuoren taakse, päivällä on satamassa toimintaa kun veneitä lasketaan vesille.


Pussukoiden ompelu on jäänyt kun pihatyöt ovat tärkeämpiä näinä kauniina poutapäivinä.

On tässä ollut vähän pientä irtiottoakin arkirutiineista. Viime viikonloppuna miehellä oli Santahaminassa kurssihommia, hän lähti jo perjantaina ajelemaan pääkaupunkia kohti, jäin kotimieheksi, ei kun nykyään täytyykin sanoa kotihenkilöksi. Lähdin sitten suurten jahkailujen jälkeen sunnuntaiaamuna Helsinkiin linja-autolla.

Tuntui hassulta, että olin matkustanut viimeksi maantien ässällä neljä vuotta sitten Sipoosta Helsinkiin. Kaikki on muuttunut linja-automatkailussa sitten pienten rahastajatyttöjen eli bussiemäntien aikojen. Niin ja, minähän muistan ne häkäpönttölinjuritkin, joita ylämäessä matkustajat joutuivat työntämään ylös.

Nykyään vaan avataan kotona netissä matkahuollon sivut ja tarkistetaan aikataulut ja maksetaan tiketti. Matkan hinta vaihtelee saman päivän aikanakin, sitäkään en ole ennen  tietänyt. Onnekseni päivän halvin taksa sinä päivänä oli juuri minun valitsemani lähtöaika. Seuraava vuoro oli jo kahdeksan €uroa kalliimpi.
 Kätevää, matka on jo maksettu ja mummeli on vielä kotona.

Matkan arveluttavin osuus olikin se kävely ison tien varteen. En ole koko talvena kävellyt niin pitkää matkaa kaupunkivermeissä ja vielä ilman kävelysauvoja. Varasin runsaasti aikaa patikoimiseen, että voisin välillä istahtaa hengähtämään jos tarvetta ilmenee. Hyvin selvisin pysäkille, tosin ensimmäisen satametrisen jälkeen olin jo melko kypsä soittamaan mittariauton hakemaan. Tarvittiin vaan lisää askeleita, siinä kulkiessa "ruostuneet" nivelet norjistuivat. Ei huimannut eikä uhannut flimmeri, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Olin iloinen, että rohkaistuin lähtemään yksin matkaan, tytär oli Kampissa vastassa.

Matkanteko bussissa oli kivaa, vessakin takaosassa ja turvavyöt kaikille. Kuljettajan ei paljoa tarvinnut rahaa käsitellä, ihmiset vaan tullessaan sanoivat nimensä ja listalta selvisi maksu kuitatuksi. Yhteys matkahuoltoon pelasi.
Maanantaina sitten köröttelimme omalla autolla takaisin kotiin.


Meni vähän pitkäksi tuo matkakertomus, joten niistä pihatöistä ei nyt sitten enempää tähän juttuun. Sanonpa vaan sen verran, että mikä lafka keksisi myydä oikean käden puutarhakäsineitä, meillä on tuolla varastossa vaan vasemman käden hanskoja. Mihin ne oikean käden hanskat aina häviävät?

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Viikonloppuna oli mukavaa.




Saimme vähän vaihtelua elämäämme kun J ja M tulivat Espoosta mökillä käymään. Sää ei suosinut, vettä roikasi.

Päätimme lähteä  naapurikylään antiikin ja kirppistavaran myymälän kesänavajaisiin. Punainen kaunis paloauto oli hyvä maamerkki.

Toimintansa lopettaneen vanhan Hämeen villakehräämön yläkerrassa on vanhaa ja ikivanhaa tavaraa uskomattomia määriä. Uskoisin, että pienemmät kotiseutumuseotkin ovat kateellisia tälle kokoelmalle.

Osoite on KAUKELANTIE 304. 17530 ARRAKOSKI.


Katselkaa ja ihmetelkää tai mieluummin poiketkaa kesällä ostoksille. Liike on avoinna lauantaisin.








Kesäretkelle KAUKELANTIE 304, 17530 ARRAKOSKI ...



Viime viikolla sairaalareissulla opin vielä toisenkin asian. Olisi hyvä pakata "selviytymispussukka" äkkilähtöjen varalle kaappiin  valmiiksi.

Nyt kävi niin, että lähtö kotoa oli niin nopea, että en ehtinyt tai muistanut varustautua ollenkaan, ei olisi onnistunutkaan kun huimasi ja oksennutti.  Ei ollut edes kampaa käytettävissä kun se oli takin taskussa varastokaapissa. Hoitajilta sain kamman ja hammasharjan, kiitos heille.

Kohta talossa on pussukoita joka lähtöön.



Ompelin Lidlin kylmälaukusta paremman version.  Otin muoviset hantaakit pois ja leikkasin kankaasta samankokoiset palat plus saumanvarat.  Vahvistin pohjan kovikekankaalla ja tikkauksilla. Leikkasin kulmat pois alhaalta, kassi vastaavasti lyheni, mutta on nyt helpompi pakata. Huono kuvakulma, pohjan systeemi ei näy. Kassi näyttää litteältä, mutta ei se ole, pohjan leveys on n. 8 cm.

Lidlin kassi toimii hyvin jos pakasteita on vähän tai yksi jäätelöpakkaus, mutta jos yrittää pakata useampia tuotepusseja niin hankalaa on.

Kävisiköhän tuo Lidlin kassi myös thermopussukan ompelemiseen?  Taitaapi mennä kokeiluun.



maanantai 2. huhtikuuta 2018

Se oli sitten siinä.



Nimittäin aurinkoiset kevätpäivät tällä erää, pyry alkoi aamulla. Onneksi lomalaisetkin saivat nauttia muutamista poutapäivistä.



Satamalla on kummallinen vetovoima myös talvella, kesällähän satama onkin paikkakunnan sydän. Pilkkikansalla ja hiihtäjillä oli mahdollisuus poiketa Elbattarella kahvilla, kelkkojakin sai lainata. Pitäjäläiset olivat hyvillään kun Elbatar oli avoinna kolmena päivänä. Satamassa on ravintolakin, mutta sen ovet ovat tarkoin lukossa talvikaudella.


Tämän huushollin hellahenkilö on tähän ikään päästyään kokkaillut porukoille ruokaa jos jonkinmoisilla härpäkkeillä, kolmijalalla kamarinpesässä taisi olla primitiivisyyden huippu.  Se oli sota-aikaan mamman luona kun klapit olivat palaneet, niin hiilien alle piilotettiin nauriita paistumaan ja kolmijalan päällä paistinpannulla käänneltiin pannukkuja. Tämä nykyinen on paras kaikista, tosin tässäkin pitäisi olla vähintäin sähköteknikko kyetäkseen hyödyntämään hellan koko repertuaaria.

Pääsiäisenä lammasta, no kyllä vaan. Jos nyt sitä jostain kohtuullisella hinnalla saisi. Ei nyt ihan Herekille asti lähdetty lammasta hakemaan, ostettiin vaan lähikaupasta valmiiksi verkotettua ja maustettua. Ei välitetty vaikka paketin syrjässä jossakin luki Wellington.

Uunin ohjevalikosta napsautettiin lampaanpaisti, 120 astetta ja lämpömittariin 70 astetta. Ei tarvinnut vahtia, automatiikka pelasi. Klik vaan ja se on siinä, varttitunniksi lihaköntti folion alle huokaisemaan.

Hyvää tuli, nyt voikin taas loppuvuoden jouluun ( kinkkuun ) asti syödä Härkistä ja papuja.



Tätä jälkiruokaa jos söisi joka sunnuntai, niin loppuvuodesta ei enää mahtuisi ovesta ulos.


Olen vähän yrittänyt elvytellä ompelutaitojani kun tuo virkkaaminen alkoi jo vähän tökkiä. Tuntuu tuo konekin olevan ihan kohmeessa, ettei vaan olisi käytön puutteessa ruostunut, rakkine. Ompeluhommat jäivät siinä vaiheessa kun lankaa ei saanut neulasilmään millään ilveellä. Nyt on silmät leikattu, pitäisi onnistua taas, mutta "jos ei ole kärsä kipeä, niin on maa kova".  On nuo sormet vaan menneet tönköksi, ei tahdo vinokantti kääntyä halutulla tavalla. Neljä pussukkaa kokeiltuna ja kolme koneenneulaa poikki, huonoja neuloja nykyään, nih.

Eilen tein itselleni lupauksen, että teen blogiini ainakin yhden postauksen per viikko, se voisi olla vain yksi kuva tai pari lausetta. Silloin blogiystäväni tietäisivät mummelin olevan jonkinlaisessa kondiksessa. Huomasin, että olikin aprillipäivä. No ei se mitään säästin tälle päivälle.





tiistai 20. maaliskuuta 2012

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Hurmaavia ruusuja Loviisassa IV.


Vielä yksi kohde oli nähtävä, vaikka helle jo uuvuttikin.

Loviisan kappeli, tämä ei ole kirkko vaan aivan muuta. Linkki tässä.

Kappelin on ostanut porvoolainen restaurointiyrittäjä Airi Kallio, hän kunnostaa tätä vanhaa rakennusta entiseen 1800-luvun tyyliin. Rakennus on "paketissa", tosin tänään se oli vuorattu ruusuhuiveilla.

Pääsimme kappeliin sisällekin katsomaan.

Siellä oli neljä ihanaa ruusupeittoa by Minerva Martinoff.


1. peitto, "Leavs drawn by Mark".

"Uusi, nimi pääkankaan suunnittelijan mukaan, jolla uniikki tyyli maalata lehdet. (info Kaffe Fassetilta)"

2. peitto, "Autumn garden".

"Lahjoitettu, kaikki kuosit floraaleja. Uutta ja vanhaa.

3. peitto, Tatiana Nikolaevna VI

Uusi, "Tsaarin lapset" - kokoelmasta.

4. peitto, Olga Nikolaevna III.

Lahjoitettu, "Tsaarin lapset" - kokoelmasta."

Tilkkutyöt olivat pimeässä tilassa, jouduin käyttämään salamaa.

Näistä peittokuvista myös vähän näkee millaiseen urakkaan Airi Kallio on ryhtynyt. Peittojen takana vanhaa seinää.

Minuun, vanhaan tilkkusilppuriin nämä tilkkupeitot vetosivat. Olisi ihana vieläkin ommella peittoja, ehkä syksyllä taas kokeilen. ;-)

Airi Kallio oli perustanut pienen myymälän keskeneräiseen saliin ruusutapahtuman merkeissä.

Ostin tämän teepussin sieltä. Airi Kallio on tilannut tätä vihreää teetä Ruotsista, siinä tuntuu ihana ruusun tuoksu. Maltan tuskin odottaa maistamista. Kuvattu kotona kuistilla.

Onhan näiden omienkin ruusujen päästävä esille. Joku siellä luuraa harmaamalvikin takana.

Taas kerran yksi unohtumaton päivä ruusujen merkeissä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Me lähdemme nyt kyytimään nuorisoa kesälaitumille.

Picasa näyttää taas sensuroineen minulta yhden kuvan pois, en osaa tuota pikkuruutua ottaa edes pois postauksesta, koska sitä ei näy "muokkaa tekstejä" osiossa. :(

maanantai 2. elokuuta 2010

Kirjojen tehtaanmyymälä

Taatalla oli taas asiaa Porvooseen, lähdin mukaan, koska Porvoo on kesällä ainutlaatuinen kaupunki. Ensin kävimme yhdessä lounaalla ja sen jälkeen taata jatkoi matkaansa ja minä poikkesin tänne.

En millään voinut vastustaa tätä ihanan värikästä tilkkukirjaa, kun hintakin oli sopiva. Ennestään minulla on jo kaksi Fassettin kirjaa, rakastan hänen värimaailmaansa. Olen kerran nähnyt Helsingissä näyttelyssä Fassettin töitä, siitä asti olen ollut näiden kirjojen fani.

Tässä alla on pieni lähikuva kirjan sivuilta.

Tämäkin aukeama on herkullinen.

Tästä selviää suunnittelijoiden nimet. Paremmin voi lukea, jos klikkaa kuvaa suuremmaksi. Tämän kirjan värikkäät kuvat saattavat taas inspiroida raahaamaan tilkkulaatikot esille, jospa saisi vielä jotain valmiiksikin, kun kukkapenkit eivät syksyn tullen tarvitse kopsuttelijaa.


Ostin kaksi muutakin kirjaa. Tuo neulansilmä ei mitenkään liity tilkkutöihin, vaan ostin sen taatalle. Hän tykkää lukea joskus vakoilujännäreitä. Toivottavasti tämä on hyvä.

Itselleni ostin tuon romanttiselta kuulostavan, " Yli kaipauksen meren". Siinä viihdytän itseäni mukavasti muutaman helteisen päivän siestahetken.

Kirjaostokseni maksoivat yhteensä seitsemän €uroa ja viisi centtiä.

"Jatkuu huomenna", niinkuin Kalle Kustaa Korkin seikkailut radiossa ennen muinoin. Näytän silloin missä muualla me Porvoossa kävimme.
Posted by Picasa