Viikonloppuna oli mukavaa.

Saimme vähän vaihtelua elämäämme kun J ja M tulivat Espoosta mökillä käymään. Sää ei suosinut, vettä roikasi.

Päätimme lähteä  naapurikylään antiikin ja kirppistavaran myymälän kesänavajaisiin. Punainen kaunis paloauto oli hyvä maamerkki.

Toimintansa lopettaneen vanhan Hämeen villakehräämön yläkerrassa on vanhaa ja ikivanhaa tavaraa uskomattomia määriä. Uskoisin, että pienemmät kotiseutumuseotkin ovat kateellisia tälle kokoelmalle.

Osoite on KAUKELANTIE 304. 17530 ARRAKOSKI.

Katselkaa ja ihmetelkää tai mieluummin poiketkaa kesällä ostoksille. Liike on avoinna lauantaisin.

Kesäretkelle KAUKELANTIE 304, 17530 ARRAKOSKI ...



Viime viikolla sairaalareissulla opin vielä toisenkin asian. Olisi hyvä pakata "selviytymispussukka" äkkilähtöjen varalle kaappiin  valmiiksi.

Nyt kävi niin, että lähtö kotoa oli niin nopea, että en ehtinyt tai muistanut varustautua ollenkaan, ei olisi onnistunutkaan kun huimasi ja oksennutti.  Ei ollut edes kampaa käytettävissä kun se oli takin taskussa varastokaapissa. Hoitajilta sain kamman ja hammasharjan, kiitos heille.

Kohta talossa on pussukoita joka lähtöön.



Ompelin Lidlin kylmälaukusta paremman version.  Otin muoviset hantaakit pois ja leikkasin kankaasta samankokoiset palat plus saumanvarat.  Vahvistin pohjan kovikekankaalla ja tikkauksilla. Leikkasin kulmat pois alhaalta, kassi vastaavasti lyheni, mutta on nyt helpompi pakata. Huono kuvakulma, pohjan systeemi ei näy. Kassi näyttää litteältä, mutta ei se ole, pohjan leveys on n. 8 cm.

Lidlin kassi toimii hyvin jos pakasteita on vähän tai yksi jäätelöpakkaus, mutta jos yrittää pakata useampia tuotepusseja niin hankalaa on.

Kävisiköhän tuo Lidlin kassi myös thermopussukan ompelemiseen?  Taitaapi mennä kokeiluun.

Kesäkierrokset jatkuvat.

Oranssi keltano on vähän keltaista lajitoveriaan harvinaisempi.

Kesä on kotimuseoiden kulta-aikaa. Saamme tutustua vanhoissa aitoissa, riihissä, myllyissä tai vilja-aitoissa  näytteille asetettuun  talonpoikaiskulttuurin työ- ja kotitalousesineistön historiaan. Mekin päätimme tänä kesänä kierrellä lähiseudun museoissa, se tämän kesän kulttuurista.

Pienellä tavaramäärällä ihmiset ovat aikaisemmin pärjänneet. Suurin osa tarvekaluista on kotona puusta tehtyjä. Usein taidokasta käsityötä.

Esinemuseoihin on kerätty paikkakunnan historiaa rakkaudella ja vanhaa kunnioittaen useiden vuosien aikana.

Tässä mansikkatilan museossa oli myös kahvila ja eteisessä oli myynnissä käsin kudottuja sukkia.

Miesväkeä kiinnostaa vanhat työkalut. Justeerikin on siellä väännetty orrelle mutkalle, siinä pysyy.

Tähän museoon osuimme sattumalta, kun poikkesimme ostamaan perunoita tilalta.

Kuva-arvoitus, Mitä hyvää tässä maljassa on tarjolla? - Puna-ailakin siemeniä.

*
 Ei koskaan enää vuokrata kirpputoripöytää. Tai eihän niin saa sanoa, koskaanhan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo mukanaan.

Parempi tapa myydä vanhaa olisi ns. takakonttikirppis. Siellä voisi itse myydä tai antaa ilmaiseksi sellaista mitä itse ei enää tarvitse. Voisi myös neuvotella hinnasta eli tinkiä, sehän se on kaupanteon suola. Tuo vuokrapöytä on vähän persoonaton ja isommilla paikkakunnilla myös hävikkiä tulee. Meidän kokeilussamme oli vain yksi myönteinen asia, saimme auttaa kirpparinpitäjää liikehuoneuston vuokranmaksussa. On se niin hienoa kun kylällä on yksi kirppari ja mukavat toimihenkilöt. Oli tämäkin myyntipaikka pitkään tyhjänä muiden samanlaisten entisten kauppojen tapaan, hyvä kun tuli kirppis.

Myyntihommissa Huutonetti ja Tori olisivat ehkä hyviä, mutta nykyisillä postimaksuilla kipot ja kupit tulisivat ostajille niin kalliiksi, että huutohalut siinä menevät.

 Ostajana oli paljon mukavampaa, oli hienoa tehdä löytöjä. Joskus onnistui törmäämään oikeaan aarteeseen ja joskus erehtyi maksamaan maltaita feikistä. Onneksi määrärahat eli käyttövarat ovat olleet hyvinkin rajalliset, isoja mokia ei onnistunut tekemään. Yksi jälkiruoka-astiasto kirvelee vieläkin. 😢

Iloiset muistot kirppisretkiltä ovat kuitenkin kultaakin arvokkaampia. 😊

Kierrätyskeskus on seuraava osoite, siellä on roskalavat eri materiaaleille, kipataan sinne.

Romu on romua, eihän sitä kukaan halua. Valtakunta on rompetta pullollaan. Pitäisi vaan ottaa oppia menneestä maailmasta ja tulla toimeen vähemmällä.

Tämän postauksen piti valmistua jo eilen, mutta ukonilma katkaisi yhteyden. Onneksi automaattinen tallennus on toiminut ja säästänyt  sepustukseni joutumasta bittitaivaalle ennen aikojaan.

Sysmän kirjakyläpäivät 7.-9.7.2017

Kirjamarkkinoilla oli sunnuntaina jo hiljaisempaa, myyjät kertoivat lauantaina olleen väkeä torin täydeltä. Nyt kauppiaalla oli aikaa tuprutella piippuaan.  Meillä ei ollut mitään tietoa torin sunnuntaisesta ohjelmasta, olisi kuitenkin ollut mukava kuunnella Panu Rajalan haastattelua, mutta hänen osuutensa oli  ollut jo perjantaina.

Ei ihme, että ihmiset halusivat viettää aikaa sunnuntaina mökeillään,  kun vihdoinkin saatiin kesäiset säät tänne Hämeeseen.

En ostanut tätä kaunista kirjaa. Sisältö on kuitenkin arvokasta ja ajatonta. Kotiin viemiseksi meille kummallekin löytyi yksi kirja. Vanhoja korttejakin selasin, mutta en löytänyt vanhoja valokuvia Turusta. Sellainen olisi ollut mukava julkaista Fb:n "Postikorttien Turku" sivuilla.
 

Nälkähän siellä torilla tuli, satamasta löytyi hyvä ruokapaikka. Ympäristö on kaunis ja lumoaa luonnonläheisyydellään. Mehän tykkäämme satamista, seuraavakin satamavierailu on jo suunnitelmissa.

Naurulokeilla oli poikaset mukanaan.

 Kaunis suvinen sunnuntai Sysmässä.
 

Teiden pientareet olivat kukkia tulvillaan. Onneksi niittokoneet eivät vielä täällä olleet käyneet.

Rannasta löytyi kypsiä ahomansikoita.

Tällainen kuva on otettava joka kesä, näkymä on niin herkullinen.

Kotimatkalla löysimme isompiakin mansikoita, niistä kerron seuraavassa postauksessa.

Arrakosken markkinoilla.

Jotain on saatu pelastettua ahneiden lehtokotiloiden tuhoilta.

Kannattaisikohan näitä siemeniä kerätä? Kivan näköisiä siemenpalloja.

Keväällä luulimme tämän kauniin robustaruusun paleltuneen talven pakkasissa. Ihanasta pensaasta on kuitenkin yksi varsi säilynyt.

Meillä pitäisi kaikki kasvit  ripustaa jonnekin roikkumaan maan ja taivaan välille kotiloilta turvaan.

Neitoperhoja on tänä kesänä runsaasti lennossa.

Arrakosken kylämarkkinoille ajelimme aurinkoisessa säässä.

Kyläläisten kokoontumispaikassa voi nauttia kahvit kera kotipullan. Tämä ei siis ole varsinaisesti kahvila, mutta vieraskin toivotettiin tervetulleeksi.  Pyysin kuvausluvan emännältä. Jos liikutte sunnuntaina iltapäivällä neljän jälkeen vanhalla nelostiellä, niin poiketkaa katsomaan tätä tavarataivasta.

Näitä esineitä ei siis myydä, ne ovat vain rekvisiittana kahvilassa.

Hienon neidin vierailu.

                                                           

Rengasmatka maailmalla. Kattoa koristavat matkamuistohuivit.

Avaimenperiä

Nyt vasta kuvia laittaessani huomasin tuon kauniin emännänkaapin tuolla perällä, tuijotin vaan noita Muumeja.

Tällaiselle keräilyhörhölle osuminen tähän taloon aiheutti oikein sydämentykytystä. Ymmärrystä löytyy, tosin oma keräilyni on vaatimatonta tämän rinnalla ja aihealuekin on toinen.

Kylän historiaa.

Kuppia ja kannua monelta vuosikymmeneltä.  Miltähän on maistunut Rappakalja?

Tonttu on tullut mopolla paikalle.

                                         Sulo-kisuli ei antanut vieraiden häirätä päiväuniaan.

Kylän pääväylä oli varattu markkinoiden käyttöön. Nyt oli vuorossa 26. markkinat ja kahvilan emännän mukaan koskaan ei ole markkinpäivänä satanut.

                                Elävää musiikkia ja arpajaisvoittona keltainen majakka.

                                                Kylällä kunnioitetaan vanhaa perinnettä.

                                                                           Korikauppias

                                                                      Hattukauppias

 *

Kylällä on kesälauantaisin kirppari. Olihan sielläkin poikettava. Arvelimme talon olevan vanha seurojentalo ja nuo torvet ovat muistona kylän torvisoittokunnasta. Tämä asia täytyy vielä käydä varmistamassa paikan päällä.

Tänne kylälle on vielä palattava, jos ei ennen, niin ainakin ensi kesän markkinoille.