tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesäkierrokset jatkuvat.


Oranssi keltano on vähän keltaista lajitoveriaan harvinaisempi.


Kesä on kotimuseoiden kulta-aikaa. Saamme tutustua vanhoissa aitoissa, riihissä, myllyissä tai vilja-aitoissa  näytteille asetettuun  talonpoikaiskulttuurin työ- ja kotitalousesineistön historiaan. Mekin päätimme tänä kesänä kierrellä lähiseudun museoissa, se tämän kesän kulttuurista.

Pienellä tavaramäärällä ihmiset ovat aikaisemmin pärjänneet. Suurin osa tarvekaluista on kotona puusta tehtyjä. Usein taidokasta käsityötä.


Esinemuseoihin on kerätty paikkakunnan historiaa rakkaudella ja vanhaa kunnioittaen useiden vuosien aikana.


Tässä mansikkatilan museossa oli myös kahvila ja eteisessä oli myynnissä käsin kudottuja sukkia.


Miesväkeä kiinnostaa vanhat työkalut. Justeerikin on siellä väännetty orrelle mutkalle, siinä pysyy.


Tähän museoon osuimme sattumalta, kun poikkesimme ostamaan perunoita tilalta.


Kuva-arvoitus, Mitä hyvää tässä maljassa on tarjolla? - Puna-ailakin siemeniä.

*
 Ei koskaan enää vuokrata kirpputoripöytää. Tai eihän niin saa sanoa, koskaanhan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo mukanaan.

Parempi tapa myydä vanhaa olisi ns. takakonttikirppis. Siellä voisi itse myydä tai antaa ilmaiseksi sellaista mitä itse ei enää tarvitse. Voisi myös neuvotella hinnasta eli tinkiä, sehän se on kaupanteon suola. Tuo vuokrapöytä on vähän persoonaton ja isommilla paikkakunnilla myös hävikkiä tulee. Meidän kokeilussamme oli vain yksi myönteinen asia, saimme auttaa kirpparinpitäjää liikehuoneuston vuokranmaksussa. On se niin hienoa kun kylällä on yksi kirppari ja mukavat toimihenkilöt. Oli tämäkin myyntipaikka pitkään tyhjänä muiden samanlaisten entisten kauppojen tapaan, hyvä kun tuli kirppis.

Myyntihommissa Huutonetti ja Tori olisivat ehkä hyviä, mutta nykyisillä postimaksuilla kipot ja kupit tulisivat ostajille niin kalliiksi, että huutohalut siinä menevät.

 Ostajana oli paljon mukavampaa, oli hienoa tehdä löytöjä. Joskus onnistui törmäämään oikeaan aarteeseen ja joskus erehtyi maksamaan maltaita feikistä. Onneksi määrärahat eli käyttövarat ovat olleet hyvinkin rajalliset, isoja mokia ei onnistunut tekemään. Yksi jälkiruoka-astiasto kirvelee vieläkin. 😢

Iloiset muistot kirppisretkiltä ovat kuitenkin kultaakin arvokkaampia. 😊

Kierrätyskeskus on seuraava osoite, siellä on roskalavat eri materiaaleille, kipataan sinne.

Romu on romua, eihän sitä kukaan halua. Valtakunta on rompetta pullollaan. Pitäisi vaan ottaa oppia menneestä maailmasta ja tulla toimeen vähemmällä.

Tämän postauksen piti valmistua jo eilen, mutta ukonilma katkaisi yhteyden. Onneksi automaattinen tallennus on toiminut ja säästänyt  sepustukseni joutumasta bittitaivaalle ennen aikojaan.


8 kommenttia:

  1. Kiva seurata kiertelyänne blogin kautta:) Ja upea kukkakuva taas.Minulla oli paljon hyvää tavaraa, lähinnä huonekaluja,kun muutin SUomesta takaisin tänne. Poikani muutti silloin pikkuiseen asuntoon,eikä voinut ottaa kuin muutamia tavaroita. Laiton laput marketin ilmoitusseinille,mutta kaikki olisivat silloin halunneet tavarat ilmaiseksi,vaikka oli muutama arvokkkaampikin huonekalu. Lopuksi jouduin antamaan kaikki kierrätyskeskukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, vaikeaa on vanhasta tavarasta päästä eroon. Onneksi on kierrätys.

      Poista
  2. Mukavaa että on näitä kotimuseoita vanhoinen työkaluineen. Jotain kannattaa säilyttää jälkipolvienkin ihmeteltäväksi.

    Kiitos ensimmäisestä kukkakuvasta, nyt tiedän mikä tämä oranssi pikkukaunotar on:)

    Ukkonen jyristeli, ja vettä tuli taivaan täydeltä! Toivottavasti sää siellä on parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä on paistanut ja ukkonenkin jyristellyt. Mansikanhakureissulla taas näimme kaikenlaista mukavaa.

      Poista
  3. Mun pitäisi päästä tuonne sukkaostoksille. Upeita ovat!

    Muistan lapsuudestani jonkin museon, joka oli tehty riiheen. Siellä oli vanhoja tavaroita ja niitä sai ohikulkiessa käydä ihailemassa. Ihan yksityisen ihmisen ajankulukseen järjetämää toimintaa.

    Meillä on naapuruston pihakirppis kaksi kertaa vuodessa ja monesta tavarasta olen päässyt eroon. Tosin täytyy sanoa, että hinnat ovat polkuhintoja ja alle. Ihmiset tarjoavat niin hävyttömän pieniä summia jo muutenkin halvoista hinnoista, että joskus on ollut viisaampi viedä hyväntekeväisyyteen. Ja sehän on meillä sitten yhtä kuin verohelpotus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jos täälläkin vanhaa Arabiaa tai riihimäen lasia myy €urolla, niin kaupaksi menee.

      Poista
  4. Museot olis kivoja...vaan eipä tule käytyä!

    VastaaPoista