keskiviikko 10. elokuuta 2016

Arrakosken markkinoilla.


Jotain on saatu pelastettua ahneiden lehtokotiloiden tuhoilta.


Kannattaisikohan näitä siemeniä kerätä? Kivan näköisiä siemenpalloja.


Keväällä luulimme tämän kauniin robustaruusun paleltuneen talven pakkasissa. Ihanasta pensaasta on kuitenkin yksi varsi säilynyt.


Meillä pitäisi kaikki kasvit  ripustaa jonnekin roikkumaan maan ja taivaan välille kotiloilta turvaan.



Neitoperhoja on tänä kesänä runsaasti lennossa.

Arrakosken kylämarkkinoille ajelimme aurinkoisessa säässä.


Kyläläisten kokoontumispaikassa voi nauttia kahvit kera kotipullan. Tämä ei siis ole varsinaisesti kahvila, mutta vieraskin toivotettiin tervetulleeksi.  Pyysin kuvausluvan emännältä. Jos liikutte sunnuntaina iltapäivällä neljän jälkeen vanhalla nelostiellä, niin poiketkaa katsomaan tätä tavarataivasta.


Näitä esineitä ei siis myydä, ne ovat vain rekvisiittana kahvilassa.




Hienon neidin vierailu.

                                                           

Rengasmatka maailmalla. Kattoa koristavat matkamuistohuivit.



Avaimenperiä



Nyt vasta kuvia laittaessani huomasin tuon kauniin emännänkaapin tuolla perällä, tuijotin vaan noita Muumeja.


Tällaiselle keräilyhörhölle osuminen tähän taloon aiheutti oikein sydämentykytystä. Ymmärrystä löytyy, tosin oma keräilyni on vaatimatonta tämän rinnalla ja aihealuekin on toinen.


Kylän historiaa.


Kuppia ja kannua monelta vuosikymmeneltä.  Miltähän on maistunut Rappakalja?


Tonttu on tullut mopolla paikalle.


                                         Sulo-kisuli ei antanut vieraiden häirätä päiväuniaan.


Kylän pääväylä oli varattu markkinoiden käyttöön. Nyt oli vuorossa 26. markkinat ja kahvilan emännän mukaan koskaan ei ole markkinpäivänä satanut.


                                Elävää musiikkia ja arpajaisvoittona keltainen majakka.


                                                Kylällä kunnioitetaan vanhaa perinnettä.


                                                                           Korikauppias


                                                                      Hattukauppias

 *


Kylällä on kesälauantaisin kirppari. Olihan sielläkin poikettava. Arvelimme talon olevan vanha seurojentalo ja nuo torvet ovat muistona kylän torvisoittokunnasta. Tämä asia täytyy vielä käydä varmistamassa paikan päällä.



Tänne kylälle on vielä palattava, jos ei ennen, niin ainakin ensi kesän markkinoille.

10 kommenttia:

  1. Ohoh, kylläpä olet mukavaan paikkaan pääsyt käymään, tuoltahan ei hetkeen pois pääsisi jos sinne menisi, Onneksi on kaukana täältä, muutenhan olisin siellä heti.

    Tääne ei onneksi vielä ole ne lehtoetanat tulleet, joka kesä jännittää joko tulevat, pikkuetanoita kyllä riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että tuolla kahvilassa päivä vierähtäisi mukavasti menneitä aikoja muistellen.

      Poista
  2. Olipa sinulla nostalginen postaus, tuulahdus mennyttä aikaa!
    Onneksi en ole kirppari-ihmisiä, voin ihailla ja katsoa, mutta yleensä en osta; tulee liikaa säilytettävää..:)
    Hyvää viikon jatkoa sinulle, Unelma!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kaiken mahdollisen ja mahdottoman säästäminen ja säilyttäminen on meidän sota-ajan lasten sisäinen koodi, säästä, säästä, säilytä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kesä on siitä kiva, että tulee lähdettyä katselemaan naapurikylien meininkiä.

      Poista
  4. Oh-hoh, jopas on tavaraa tarjolla. Kävikö kauppa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla kahvilassa siis myytiin vain kahvia ja pullaa, kaikki tavarapaljous oli vain rekvisiittaa. Väkeä näytti olevan mukavasti liikkeellä, luulisin kauppojakin syntyneen.

      Poista
  5. Voi että, ymmärrän, miten sykähdytti. Tipehöörimummeleita on siis meidän lisäksemme vielä suuremmassakin määrin.

    Kaunis tuo tiikerinlilja. Minulla kukkii nyt yksivärinen punainen ja keltaisessa on vielä nuput. Sade vaan tahtoo lannistaa kukkijat, täällä niemessä on kato käynyt tänä suvena.

    Markkinat on mukavia tapahtumia. Hartolassahan on vielä ja sitten pestuut täällä. Ihan sormia syyhyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko meillä ne treffit Hartolan markkinoilla?

      Poista