maanantai 1. elokuuta 2016

Kotiseuturetki


Heinäkuulle saatiin mukava päätös, kun lähdimme pienelle ajelulle Torittuun.  Olemme ohi kulkiessamme ihailleet kyläsepän vanhoja rakennuksia vanhan nelostien varrella, meille oli uutta sekin, että nelostie on tosiaankin aikaisemmin sivunnut Sepän mäkeä. Nyt päätimme poiketa pihaan.

 Torpan rakennukset ovat peräisin 1700 - luvulta ja siellä on aina asunut kylän seppä.
Viimeisin seppä, Juho Kauren, on kuollut vuonna 1955.  Kunta osti tilan perikunnalta 1982 ja antoi sen kyläyhdistyksen hoitoon.


Kyläyhdistys rakensi uuden pajan 1982 ja pitää nyt rakennuksia kunnossa talkoo voimin.


Museo toimii kyläyhdistyksen kokoontumispaikkana. Kesällä myös yleisö pääsee tutustumaan menneen maailman kyläsepän kotiin ja pihapiiriin.




Keinutuoli ja pöytä toivat mieleeni elävästi mammani mökin. Siellä oli samanlainen pöytä, jonka ääressä juotiin korvikkeet ja kastettiin korput kuppiin. Astiavarasto ei kovin kummoinen ollut mammallani, tuollaisen pöydän kaappeihin ne mahtuivat. Se oli sota-aika silloin, mutta niin oli mammalla aina ollut.


Vanha perinnekasvi suopayrtti kukoistaa rapun pielessä.


Vanhan hirren kauneutta. Auringon puoleinen seinä on vielä pystyssä, kauan ovat kestäneet. Eikä home haise.


Yhdistetty sauna ja pesutupa. Lauteille on jykevät portaat.


Tälle laudalle emme keksineet käyttötarkoitusta. Oppaamme kertoi leveää lautaa käytetyn palvilihan valmistuksessa.  Lauta asetettiin palvattavien lihojen alapuolelle. Ylhäältä tippuva tirisevä rasva valui koverrettua uomaa pitkin alla olevaan astiaan talteen.




Tuonnekin on kurkistettava.

Nuo pikkuiset kepit ovat turvanneet kanojen elämää, sinne taakse vaan  kettua ja haukkaa piiloon.



Pikkulintujakin on muistettu lintulaudalla.

Muistan lapsuudestani, että tällainen aita oli helppo ylittää. Aidakset olivat kuin puolapuut. Kerran tuollainen aita tulikin ylitettyä varsin rivakasti kun olin erehtynyt menemään ahomansikoita keräämään lammashakaan. Iso kippurasarvinen pässi päätti karkoittaa pienen marjastajan saman tien.  Pääsin aidan yli turvaan suoraan nokkospuskaan. Muistojahan siitäkin rytäkästä vaan tuli.



Naapurin pellolla tuleentuu ohra.

Museokäynti ja aikamatka lapsuuteni muistoihin antoi ajattelemisen aihetta. Miten vähillä tavaroilla ja härpäkkeillä tultiin toimeen ja oltiin tyytyväisiä.

Ihan onnellinen minäkin olin siellä mamman mökissä. Pullamössöä kupissa ja pala paperia piirtämiseen. Mamma polki vanhaa singeriään, sen sätkätykseen oli hyvä nukahtaa. Mikä minut on muuttanut? Miksi olen haalinut kaikenlaista roinaa ympärilleni, kun paljon pienemmällä tavaramäärällä pärjäisi.

Terveellisiä nuo museossa käynnit.

2 kommenttia:

  1. Olipa mukava kotiseuturetki,virtuaalimatkustin mukana. Minullakin on aivan liikaa tavaraa nyt,kunhan viilenee teen tyhjennyksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle pula-ajan lapselle tavaroista luopuminen on vaikeaa. Monia asioita luulen tarvitsevani joskus hamassa tulevaisuudessa. Onneksi meillä on muutama muutto takana, silloin on saatu vähän tavaroita karsittua.

      Pitäisi myös aloittaa tyhjennys.

      Poista