lauantai 20. elokuuta 2016

Satoa talteen.


Kävimme tänään metsässä mustikoita ja sieniä etsiskelemässä. Puolukat kypsyvät, yhdet lappapuuromarjat keräsimme. On se vaan niin kaunis näky tuo punainen puolukka jäkäläsammaleen kaverina.


Olympialaisetkin ovat kohta ohi, vielä yksi suomalainen on yöllä tekemässä oman osuutensa. Toivotaan menestystä.

En ole öitäni valvonut kisojen takia. Vähän syrjäsilmällä on tullut seurattua lehdistä kuka minäkin päivänä on pettyneenä itkua väännellyt. On se jotenkin niin väärin kun urheilija kaikkensa antaneena murheen murtamana raahataan kameroiden eteen haastateltavaksi. Antaisivat epäonnistuneille vähän aikaa hengähtää ja koota ajatuksiaan.

Kisojen tulosodotukset on varmaankin asetettu liian korkealle. Hienoa, että muutamat urheilijat ovat onnistuneet tekemään omia ennätyksiään, se on upeaa.

Tulihan siellä yksi mitallikin, tosin en nyrkkeilyä  oikein ymmärrä. Sitä ei voi edes katsoa. Ihmisten annetaan ihan laillisesti mäiskiä vastustajaa minkä hanskoista irti lähtee. Lähimmäiselleen ei saisi tahallaan kipua ja tuskaa tuottaa. Kauniit naisetkin antautuvat sellaiseen vaaraan, että kasvot muokataan uuteen kuosiin.

Joukkueellamme on ollut kivaa ja hyvät fiilikset, niin olen ymmärtänyt. Kunnanisät saavat huokaista helpotuksesta kun omakotitontteja ei tarvitse lähteä ostelemaan. No, vielä on kuitenkin yksi kultamitalli mahdollisuuksien rajoissa. Pidänkin peukkuja Antti Ruuskaselle.



Olen ollut viikon ilman Facebookia. Pari ensimmäistä päivää olin ihan hukassa, nyt menee jo vähän helpommin. Päätöstäni FB:n sulkemiseen en harkinnut tarpeeksi hyvin, en osannut ottaa huomioon monia seikkoja. Olen hakeutunut moniin suljettuihin ryhmiin lukijaksi, nyt ne ovat minulta kiinni . En pääse katselemaan esim. virkkaajien enkä kirppareiden sivuja. Eniten harmittaa kun pitäjän omat asiat jäävät kerran viikossa ilmestyvän sanomalehden varaan.

Nyt en näe kenen koira on karannut tai kuka myy keräämiään mustikoita tai vanhoja verhojaan. Tällä hetkellä en tiedä onko karhua näkynyt vuorella tai tarjoaako joku vielä kottikärryllisen vanhoja tiiliä tarvitsevalle. Voi, se pitäjäläisten oma ryhmä on ihan must.

Pakkohan minun on avata naamakirja takaisin, yritän sitten hoidella sitä säästöliekillä, etten turhaan ahdistu näiden nettihommieni kanssa. Pihallekin pitäisi ehtiä kotilojahtiin ja uusia virkkausideoitakin haluaisin vielä toteuttaa. Katsotaan; sanoi... Niin kuka sanoi? Oliko se lääkäri?


Mökillä tyrnipensaat kokivat kovia viime talven pakkasissa. Pelkäsimme jo kaikkien kuolleen, tämä pikkuinen pensas kasvatti yhden marjan. Tuo marja on nyt syöty. Ihmeen punainen ja kookas se oli. Toivottavasti ensi kesänä marjoja tulee vähän enemmän.


Karviaismarjat ovat niin hyviä. Vahingossa söin niitä liikaa, yksi iltapäivä ja ilta meni sappikohtauksen kurimuksessa. Ahneella on kakkanen loppu, niinhän sitä sanotaan.


Pensasmustikka on antanut ensimmäiset marjat, ehkä tästä vielä kunnon pensas kasvaa.


Kurki kulki arvokkaana ohrapellossa. :-)


Kurkiperheen elämää on saanut seurata pitkin kesää. Poikanen on jo varttunut emolintujensa kokoiseksi. Aikaisempina vuosina kurkia harvoin näki muutoin kuin syksyisin ja keväisin muuttomatkoilla, jos ei lähtenyt rämpimään isolle suolle. Nykyään pitkäsääret näyttävät viihtyvän kylien laitamilla viljapelloilla.


Kävimme Helsingissä ja vettä roikasi koko matkan, maisemat näyttivät näin surumielisiltä.


Enni idin taiteilijamökillä kävi Yle:n auto, ehkä saamme kuulla jotain radiosta. Mökin ikkunakarmeja maalataan. Hienolta näyttää, on kuin mökki olisi pessyt kasvonsa.


Voimakkaasti tuoksuvat liljat säilyivät mökillä, tässä pihalla talvi tuhosi suuren osan liljoista. Viime kesänä mökillä peurat söivät kukat jo nuppuina.

Kohta vaihtuu vuorokausi, on kolme tuntia Antti Ruuskasen heittovuoroon. Pitäisiköhän jäädä valvomaan?

10 kommenttia:

  1. Niiin upeita kuvia. Karviaiset onkin aivan ihanan herkullisia.
    Mukavaa sunnuntaita sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsti, kiitos kommentistasi. Hilloksi menivät nuo karviaiset.

      Poista
  2. Teidän tyrnisato oli nopeasti kerätty :). No ensi kesänä sitten enemmän!
    Tuohon naamakirjaan olen minäkin rekisteröitynyt, milloinkaan en päivitä sinne mitään, mutta niihin leivonta-, puutarha- ja käsityöryhmiin olen ihan koukuttunut. En todellakaan kerää kavereita, kaverinani ovat vain meidän pojat ja työkaveri Outi :D
    Meilläkin tuli tosi mahtava karviaissato tänä vuonna; hilloa keitin ja mehuakin yhden mehumaijallisen, oikein hyvää tuli ja herkullisen väristä !
    Leppoisaa sunnuntai-iltapäivää sinulle ja taatalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja, tuo sinun käytäntösi FB:ssa on hieno. Taidanpa noudattaa sinun ideaasi, en millään jaksa surffailla lukuisten kaverien sivuilla, kun on tämä blogikin. Päivittelen mieluummin tänne kuulumisiani, täällä käyvät vain todelliset ystäväni, luulisin. Kiitos, Marja.

      Poista
  3. Upeita kuvia ja marjasatoa! Karviaisia meillä ei ole, pitäisikin edes yksi pensas istuttaa tuota punaista ja toinen keltaista makeaa. Tyrni on tainnut täälläkin kärsiä viime talven pakkasista, ei marjoja ensimmäistäkään.
    Voi että, kurjet pellolla, hienosti sait kuviin.

    No ei tullut Antilta mitalia, ei ole tainnut vammat parantua kumminkaan... hyvähermoinen kilpailija kumminkin on ja muutenkin mukava kaveri.

    Aurinkoista sunnuntain jatkoa ja mukavaa ensi viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut Antille mitallia, mutta hienosti hän asian hoiti. Hieno mies.

      Poista
  4. Upeita marjakuvia Unelma,etenkin ensimmäisen kuvan puolukkakuva on huikean upea. Ei täälläkään tullut toivottua mitaliasatoa,kahteen se jäi..En kyllä seurannut kisoja mitenkään,mitä nyt lehdistä luin..Oletko nyt sitten taas Facebookissa,pitääkö sinut pyytää uudestaan kaveriksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vielä FB:ssa jäähyllä, en tiedä miten se juttu menee. Yritän toteuttaa asiaa vähän Suvikummun Marjan malliin. En pysty seuraamaan molempia blogia ja facebookia. Minulla on blogissa niin paljon vanhoja ystäviä, heidän kuviaan ja kirjoituksiaan seuraan mieluusti.

      Tämä mokkula on yksi hidastava tekijä, joskus kestää liian kauan seuraavan sivun avautuminen. Täällä rakennetaan jotain nopeaa yhteyttä, mutta yhtään en tiedä tuleeko se tänne meillekin.

      Jael, kiitos sinulle ystävyydestä, olet minulle tärkeä. :-)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Onhan se mukavaa kun pihalta ja metsästä löytyy syötävää.

      Poista