tiistai 30. elokuuta 2016

Elokuun viimeisiä kuvia.



Lauantainen myrskytuuli pudotti valkeatkuulaat lähes kaikki maahan. Yritimme soitella mehuasemille, olisi pitänyt aikoja varata jo viime syksynä. Mehumaijaa nyt on kaiveltava esille ja hilloa keitettävä.


Herneitten ja papujen kanssa oli keväällä ongelmia kun toukokuussa oli niin lämpimiä ilmoja. Ehdin kylvää papuja lämpimään maahan. Säätila vaihtui kylmäksi ja sateisiksi, papuni eivät koskaan nousseet taimelle.

Herneet pääsivät maahan paljon myöhemmin, eipä voi kehuskella kesäkuun ilmoja, yöt olivat kylmiä. Sateita ei vielä silloin tullut, kylvöjä jouduimme kastelemaan.


Onneksi jotain kuitenkin saatiin säilymään ja nyt päästään jo satoa keräämään.


Tämä tumma herne on kivan näköinen, mutta maultaan ei ole kovinkaan kummoinen. Varsi kasvaa kaksimetriseksi.


Minulla on näitä erilaisia papuja kiipeämässä tänä kesänä harvinaisen vähän. Eipä taida paljoa jäädä pakastettavaa.


Metsässä satoa on sitten yllin kyllin, sieniä ja marjoja.



Tämä on saaliini tältä päivältä. Kolme litraa marjoja, yhteen sienisalaattiin karvarouskuja ja yhden munakkaan kanttarellit. En ole yksin uskaltanut lähteä kauemmaksi metsään, ihan tässä lähellä vuoren juurella olen jämiä krapistellut. Keräsin vielä mustikoitakin sekaan, ovat niin isoja ja kauniita. Olenpahan saanut kuitenkin liikuntaa, vaikka saalis ei ole suuren suuri. Marjakaveri on nyt ollut kotimiehenä muutamia päiviä, seuraavasta kuvasta näkyy syykin siihen.


Lauantaina aamulla huomattiin, että koko mies oli muuttunut pilkulliseksi, ainoastaan kasvot olivat terveen näköiset.  Maanantaina heti aamulla lääkäriin ja verikokeisiin. Diagnoosi oli pogostantauti tai vesirokko. Verikokeiden tulokset saadaan viikon kuluttua keskiviikkona. Kaikki oireet viittaavat pogostantautiin. Ikinä oltu kuultukaan tuosta rokosta.  Hyttyset sitä tautia levittävät, tullut Suomeen idän suunnalta joskus kolmekymmenta vuotta sitten. Tauti ei tartu ihmisestä ihmiseen. Samoissa metsissä mekin olemme olleet hyttysiä ruokkimassa, mutta taidan olla jo niin rokotettu hyttysten toimesta, että immuuni olen pogostantaudille.

Tänään pilkut ovat jo vaalentuneet ja mies alkaa toipua, nuo virustaudit ovat ikäviä kun niihin ei ole oikein mitään lääkettäkään.

Lauantaina pitäisi päästä Hartolan markkinoille, katsotaan nyt kuinka käy.


Näitä pieniä aurinkoja nyt saamme ihailla sateisen kesän päätteeksi.

2 kommenttia:

  1. Tuon taudin nimen olen kuullut joskus, mutta en kyllä ennen ole tiennyt minkälainen se on.
    Kaikkea sitä sitten voikin tulla.
    Papusato jäi nyt kovin pieneksi, vaikkak ahteen kertaan ne kylvin, niin taimettuminen oli kertakaikkiaan huonoa. No, jos sitte ntaas ensikesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ollut aikaisemmin kuullut tuosta taudista.

      Ihanan positiivinen olet, " sitte taas ensi kesänä". Niinhän se on mennyttä ei kannata jäädä suremaan. Innolla vaan kohti uusia seikkailuita.

      Poista