sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Ne ihanat helteiset päivät Turussa.


Kävelysillalla  rakastavaiset ovat vannoneet ikuista rakkautta ja siitä merkiksi lukko siltakaiteeseen.


Täällähän on kuin Pariisissa, ravintolat ovat muuttaneet vesille.



Jakke-jokilautta seilaa Auran aalloilla ja pysähtyy välillä ottamaan lisää matkustajia tai päästämään jo janonsa sammuttaneet laiturille.


Vanhat ikäkulut paatit on hinattu jokirantaan turkulaisten ja turistien lepo- ja ruokapaikoiksi. Täällä maistuvat paistetut silakat ja muusi.


Hotellin aulasta olisi voinut vuokrata muksubussin. Kiva idea.


Potkulaudatkin kulkevat nykyään sähköllä. Näitä hirmuja joutui oikein varomaan, sujahtivat hiljaisina yllättäen ohi melkoisella vauhdilla. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän missä kiidetään, ajotiellä autojen seassa, jalkakäytävillä mummoja pelottamassa vai pyöräteillä hämmentämässä  jalkaratasta vanhaan tyyliin veivaavia kulkijoita.

Puhelimella tuollaisen rakkineen sai käyttöönsä maksettua ja saldon loputtua ajopelin voi jättää niille sijoilleen seuraavan huruttelijan käytettäväksi.

Voi hyväntähden sentään, on minun Turkuni muuttunut. Kaukana vuosikymmenten takana ovat ne kauniit kesäiset päivät kun itse olen polkenut näitä silloisia mukulakivikatuja kellohameenhelmat tuulessa liehuen.


Jotain pysyvääkin sentään, nyt ei tiebitumi tuoksu. Tämä on Tuomiokirkon sivuovi. Kauniisti ja taitavasti on ratkaistu vasemmalla näkyvä invakaista pyörätuoleille.

Syy miksi käytimme sivuovea kirkossa vierailuumme oli minun flimmerini, en olisi jaksanut kävellä pääoven portaita ylös kun sääkin oli niin tukalan lämmin.

Näin se minulla nykyään menee, aamulla hotellissa heräsin flimmeriin. Ai, ai äkkiä lisää lääkettä. Olimme sopineet, Teksasista lomalle tulleen veljeni ja hänen vaimonsa kanssa, yhteisestä Turku- nostalgiakierroksesta.

Melkoisen hullulta tuntuu lähteä turistihommiin vuoden kuumimpana viikkona flimmeri riesana. No., hullu mikä hullu, en halunnut hotelliinkaan jäädä ja sähköllä minua ei enää uskalleta  tahtiin yrittää. Ei siis kannata lähteä sairaalaankaan. - Näillä mennään, pysytään suunnitelmassa, ei auta itku markkinoilla.

Nyt tätä kirjoittaessani hoksasin sellaisenkin seikan, että olisi ollut komiaa jos mummeli olisi Tuomiokirkossa vetäissyt viimeisen henkäisyn. Ehkä sitten esiäitini kirkon lattian alta olisivat johdattaneet minut sille tielle josta paluuta ei ole.

Sain oppaalta kartan kirkon lattian alla viimeisen leposijan saaneista henkilöistä.


Turun Tuomiokirkon urut ja lasimaalauksia.




Kaarina Maununtytär lapsineen.


Luterilaiset pyhäköt ovat koruttomia jos vertaamme koristeellisiin katollisiin kirkkorakennuksiin.

                                                                                   *


Kauppatorin Kauppiaskadun puoleisella reunalla on Wicklundin tavaratalo. "Wicke" on nyt laajentunut ylöspäin. Yhdeksäs, eli ylin kerros näyttää lasiterassilta, sieltä on hyvät näkymät yli kaupungin. Hissillä pääsee ylös, kannattaa käydä jos Turussa liikkuu.


Kuvassa on heijastumia, nappasin sen ikkunan läpi.


Kun näitä kulkupelejä tässä olen kuvaillut, niin menköön vielä tämäkin.

Torikauppiaat ovat ahtautuneet pieneen nurkkaan entisen yliopiston eteen Aurakadun kulmaukseen. Aamulla aikaisin maalaisten paikat vielä odottivat tuotteidensa myyjiä.




Koskaan en ole tässä kirkossa sisällä käynyt. Nyt  torikauppiaat ovat tulleet jo ihan liki kun toriparkin rakennustöiden takia Yliopistonkatu on suljettu liikenteeltä.

                                                                                  *


Kukkaloistoa Paraisilla. Pieni koukkaus ulos kaupungista.




Näin kauniissa maisemissa lounas Kaarinassa.


Herkullisen näköinen kalalautanen saa veden nousemaan kielelle.


Turun linnassa on 08.03.2019 - 08.03.2020 esillä näyttely, joka kertoo turkulasista naisista. Minulle tämä olisi ollut mieluisa kohde, mutta sattuneesta syystä käynti näyttelyssä ei toteutunut. En olisi pystynyt kiipeämään jyrkkiä portaita. Linnan turistimyymälästä kuitenkin ostin esittelylehden ja Veli Pekka Toropaisen kirjoittaman kirjan.


Yksi sivunäkymä Veli Pekka Toropaisen kirjasta. En ole vielä kirjaa ehtinyt lukea, mutta se tieto on netistä saatu, että Karin Hakola on esiäitini ja haudattu Turun Tuomiokirkkoon. Palaan aiheeseen luettuani kirjan.

Omat sukututkijankykyni eivät riitä kovinkaan pitkälle, on turvauduttava ammatti-ihmisten tutkimuksiin ja julkaisuihin.


                                                                                   *


Saippuakukkana olen tämän oppinut tuntemaan. Virallinen nimi rohtosuopayrtti Saponaria officinalis.


Tilasin muutama vuosi sitten nettikaupasta vaaleanpunaisia liljan mukuloita. Ensimmäisenä kesänä ne olivatkin tilatun värisiä, mutta muuttuivat talven aikana valkoisiksi. Hyvin lähtivät kasvamaan, eikä värinmuutoskaan haittaa. Ehkä jonain kesänä ovat taas muuttuneet vaaleanpunaisiksi. Mikähän värinmuutoksen on aiheuttanut?

Siitä flimmeristä vielä senverran, että sydän löysi oman tahtinsa Turun hautausmaalla kun kävimme etsimässä setäni muistokiveä. Hauta löytyikin hyvien koordinaattien ansiosta.

Turkuun pitäisi päästä pyörimään vähintään viikoksi, eikä silloinkaan ehtisi kaikkea kiinnostavaa tutkia. Siispä, älkää lentäkö etelään, matkustakaa Turkuun jos haluatte kokea elämyksiä.

8 kommenttia:

  1. Kaunis Turku ,ja kauniit kuvat. Toivottavasti voit nyt hyvin Unelma.Turussa olen ollut vain muutaman kerran, teininä joitakin kertoja, ja sitten aikuisena vain kerran, viime vuosikymmenellä. Kaunis kaupunki:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on sopivan viileä ilma. Sydänkin on pysynyt tahdissa. Kiitos, Jael, kommentistasi.

      Poista
  2. Turku on kyllä kaunis kaupunki.
    Keskimmäinen lapseni asuu siellä ja on pikkasen tullut Turkua käyty ees taas.
    Mutta miten sinä voit, onko Flimmeri jatkuvasti sulla riesana?
    Itselläni on flimmeri ollut kolme kertaa, mutta tähän asti on sairaalasa lääkkeillä mennyt ohi.
    Aina sitä pelkää, että koska taas se palautuu...
    ja sairaalareissu koittaa.
    Mitä lääkettä sulle siihen on annettu, että kotona sitä voit ottaa, kun flimmeri tulee.
    Toivottavasti voit kuitenkin nyt hyvin, eikä flimmeri ole riesana sulla jatkuvasti!
    Toivottelen teille sinne oikein hyvää syksyn odotusta!

    VastaaPoista
  3. Esittelet ihastuttavasti Turkua. Ilman muuta se on tutustumisen arvoinen kaupunki ja minun sydämessäni sillä on myös paikkansa.
    Olen kokenut Turun tuomiokirkossa hienon hetken, kun oma poika antoi sotilasvalansa siellä.
    Toivon, että flimmerisi pysyy kurissa ja antaa sinun reippailla haluamallasi tavalla. harmillista, miten sairaudet tulevat kiusaamaan, kun muuten mieli tekisi vaikka ja mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tehty jo uusikin reissu Turkuun. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  4. Hei Unelma, pitkään aikaan ei täällä ole näkynyt mitään, toivottavasti voit hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos kysymästä. Vointi on nyt paljon parempi. Yritän taas laittaa jotain kuvia blogiin.

      Poista