tiistai 17. tammikuuta 2012

Lainattua


Kävin taas kurkkaamassa naamakirjaa ja siellä oli tämä hauska kirjoitus, jonka veljeni oli jostakin löytänyt. Lainaan sen tähän.

"Hirveetä, kun ei ollut vihreetä! Marketin nuori kassa kehotti vanhempaa naishenkilöä ottamaan seuraavalla kerralla oman kauppakassin, koska kauppa on päättänyt olla enää satsaamatta ympäristölle haitallisiin muovikasseihin. Hämmentyneenä vanharouva selitti anteeksipyydellen, ettei hänen nuoruusaikoinaan ollut tietoakaan Vihreästä Ajattelutavasta. Kassa vastasi: ”Sehän meidän ongelmamme juuri on, kun te ette aikanaan välittäneet tarpeeksi ympäristöstä.”Oikeassahan hän oli – ei meidän aikanamme ollut vihreitä ajatuksia.

Siihen aikaan me palautimme maitopullot, juomapullot ja olutpullot kauppaan, joka sitten lähetti ne meijeriin tai tehtaaseen pestäväksi ja steriloitavaksi ja täytettäväksi, jotta samoja pulloja voitiin käyttää yhä uudelleen. Niitä siis todella kierrätettiin. Mutta ei meillä mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut.

Me kävelimme kerroksiin kaupoissa ja virastoissakin, koska joka paikassa ei ollut rullaportaita. Ostoksillekin menimme kävellen emmekä hypänneet 300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päässä olevaan lähikauppaan. Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet.

Lastenvaipatkin siihen aikaan pestiin, koska ei ollut näitä kertakäyttöisiä. Pyykki kuivattiin narulla eikä energiasyöpössä 500 Wattia virtaa käyttävässä vempaimessa – tuuli- ja aurinkovoima kuivasivat vaatteet ihan oikeasti. Lapset saivat vanhempien sisarustensa pieniksi jääneet vaatteet, eivät aina upouusia. Mutta eihän meillä silloin tosiaankaan ollut mitään vihreitä ajatuksia.

Siihen aikaan meillä oli vain yksi televisio tai radio, ei vastaanotinta joka huoneessa. Ja tv-ruutukin oli jokseenkin nenäliinan kokoinen, eikä koko Uudenmaan. Keittiössä tehtiin ruokaa, hämmennettiin ja sekoiteltiin käsin, koska ei ollut sähkökoneita apuna joka käänteessä. Kun pakkasimme jotain herkästi särkyvää postipakettiin, käytimme vanhoja sanomalehtiä suojaamaan lähetystä, koska ei ollut styroksia tai kuplamuovia. Emmekä me ruohoakaan leikanneet bensiiniä polttavalla koneella. Meillä oli työnnettävä käsikäyttöinen ruohonleikkuri. Me pidimme lihaskuntoa yllä työnteolla emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla. Oikeassahan kassa siis oli, ei meidän päässämme mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut.

Joimme vettä kraanasta kun janotti, sen sijaan että olisimme joka kerta käyttäneet erityistä pullovettä. Täytimme täytekynät musteella emmekä ostaneet heti uutta kynää kun muste loppui. Ja vaihdoimme partahöylän terän, heittämättä koko kapinetta roskiin kun terä tylsyi.Siihen aikaan ihmiset käyttivät ratikkaa tai linja-autoa matkantekoon ja lapset menivät kouluun polkupyörillä tai jalan, eikä äidin tarvinnut hoidella heidän takiaan 24-tunnin taksipalvelua. Kotona oli yksi pistorasia eikä kokonaista rivistöä jos vaikka minkälaisille elektronisille laitteille. Eikä tarvinnut käyttää mitään tietokoneohjattua vempainta, joka on yhteydessä tuhansien kilometrien päässä avaruudessa olevaan satelliittiin, jotta löytäisi lähimmän pitsapaikan. Mutta eikö olekin surullista, kun nykynuoriso valittaa, miten tuhlaavaisia me olimme, kun meillä ei ennen vanhaan ollut näitä vihreitä ajatuksia?

Kopioitu kaverin seinältä, kirjoittajaa en tiedä.."
Posted by Picasa

19 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä kirjoitus. Näin sitä elettiin ja pärjäiltiin ihan tyytyväisinä minunkin nuoruudessani. Niin ja ei ollut vihreitä ajatuksia.
    Tulppaanit ovat kauniita aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se oli ennen.

      Syntymäpäiväkukkia, tulppaanit tuovat kevään tuntua sydäntalveen.

      Poista
  2. Tämä on mainio! Kyllä elämä oli vihreää, vaikka ajatusta ei sen takana ollutkaan. Itsekin olen vielä sitä sukupolvea, joka taapersi harsovaipoissa ja husirteli polkupyörällä kouluun. Ei ollut yksittäispakattuja snacksejä (niistähän sitä roskaa tuleekin) saati kymmeniä farkkupareja.

    Kuka lie kirjoittaja, mutta todella oivaltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mukava ajankuvaus 50-60 luvuilta.

      Poista
  3. Mainio kirjoitus: juurin näin me ennen elimme, vaikka kukaan ei puhununut vihreydestä mitään.;DD

    Oikein hyvää illan jatkoa, Unelma.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, että me tavalliset pieneläjät emme silloin luontoa saastuttaneet, suuret tehtaat ovatkin sitten eri asia.

      Poista
  4. Joopa,ennen sitä ei tarvinnut erikseen ajatellakaan kun jo aamulla heräsi siihen vihreään elämään. Eikä siitä nyt niin mahdottomia aikoja ole.. eihän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole paljoa aikaa, ei. Huimasti on maailma muuttunut.

      Poista
  5. Mainio kirjoitus,ennen oli erilaista;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitus oli niin mainio, että lainasin tänne.

      Poista
  6. Kerran puhuttiin asiasta Henkan 12v. kanssa. Poika totes, että varmaan joo, mutta ei pidä väheksyä nykyaikaakaan ;) Mutta niinhän se on, ei ollut sähkö sitä ja sähkö tätä. Hyvin tultiin toimeen silti.

    VastaaPoista
  7. Tosi hyvä kirjoitus , ja ajattelinkin, että ennenvanhaan käytettiinkin elämä elämiseen oikein, ja nyt ihmiset viettävät elämänsä ajttelemalla, miten elettäisiin mahdollisimman vihreästi!
    Ihan hassua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa on välillä muistella näitä vanhoja aikoja.

      Poista
  8. Näinhän se oli meidän nuoruudessa.. Hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän se silloin oli, onneksi nyt vanhempina päästään helpommalla.

      Poista
  9. Just näin, ennen oltiin järkeviä ja kekseliäitä, ei siihen tarvittu sen kummempaa valistusta. Tarve keinot keksii.
    Nyt on kaikkea liikaa ja ollaan vihreitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehitys on mennyt niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että nyt jo vauhti hirvittää.

      Poista
  10. Onpas hyvä kirjoitus. tämä herättää muistoja ja myös ajatuksia siitä, miten tuhlaavaisia olemme nykyään, niin monessa olisi parantamisen varaa.

    VastaaPoista