Kesäkuusta joulukuuhun.

 Tähän se on jäänyt blogien maailma v. 2024. Tarkoitus oli etsiä kolme K-kirjaimella alkavaa kuvaa. Tässä ne nyt tulevat vähän viiveellä ja kaikki samassa "potretissa", kirkko, kanootti ja kaide.

Tätä kirkkojoen maisemaa saa ihailla näin kauniina kesäkuussa.

***

Pieni selvitys tässä nyt ehkä olisi paikallaan, kun mitään toimintaa ei blogissa ole kesäkuun jälkeen näkynyt. Ei vaan ole irronnut. Kuvia olen napsinut pitkin vuotta, mutta siellä ne ovat Picasassa tallella. Jospa pieni pikakelaus olisi vuodenvaihteessa paikallaan. Katsotaan, onnistuuko.

Heräsin yöllä yhdeltä, kelloradion punaiset numerot hehkuivat yön pimeydessä sataa ( 1:00 ). En herätessäni heti tajunnut missä olin ja oliko nyt aamu vai päivä. Sitä se on, kun pimeää riittää vuorokaudessa valoa enemmän. Onkohan se kuu, joka saa mamman ihan sekaisin. Viimeksi olen ollut näin pirteänä keskellä yötä varmaankin partiotyttönä kesäleirillä.

Nyt kello näyttää jo viittäsataa, pitäisi kai kömpiä vielä hetkeksi peiton alle. Aamupäivällä pitäisi jaksaa tallustella kaupalle apteekkiin ja jotain evästäkin olisi hyvä hankkia, kun jääkaapissa näyttää olevan hyllyt tyhjinä.

Nimimerkiksi tänään sopisi: "Uneton Padasjoella". No, totuuden nimessä on kuitenkin kerrottava, että normaalisti meikä nukkuu kuin pieni possu, hyvin ja sikeästi.

Hyvää huomenta, Suomi.

Oranssia hellepäivänä.

Ruskoliljan (Lilium bulbiferum) kauneutta saa ihailla näin kesäkuussa. Meillä näitä löytyy yllättävistä paikoista. Yksi upea yksilö löytyi ruusupensaan keskeltä kahdeksan vuotta sitten kun tänne muutimme. Samassa paikassa kukkii tänäkin kesänä, nyt "poikasen" kanssa.

Oranssikeltano vähän kärvistelee kuumuudessa. Ehkä  tämä onkin hiirenkeltano tai iso-oranssikeltano?

Pitäisi seuraavaksi kuvata koko kasvi, olisi tunnistaminen helpompaa.
 

Tässä viidakossa öttiäiset viihtyvät

30.05.2022 kuvasin auroraperhosten herkkää hetkeä.
.

Kuvien laatu on mitä on, olin hyvin varovainen. Eivät huomanneet minua, nappasin kuvat ja poistuin hiljaa takavasemmalle.

Keisarinkruunuksi tätä kukkaa on perinteisesti kutsuttu, taitaa olla Suomen vanhimpia perennoja.

On se vaan niin hieno.

Juhannus

 Kukkaisaa juhannusta kaikille!

Päivien parantajat

Kurjenmiekka kukkii satama-altaan reunustalla.  Vesi on kylmää ja kirkasta.

Tästä lasketaan veneitä vesille.

Kurjenpolvi

Vuorikaunokki

Kotipihan kukkakimppu.

Muutaman päivän yksi kukkakimppu loistaa iloa ja valoa, päätyy lopuksi kompostiin. 

On kesä, huomenna kerätään uusia kukkia.
 

Omenan ja syreenin tuoksua.

Kesän alussa saamme nauttia kukkien runsaudesta kun puut ja pensaat kukkivat.

Ottamani kuvat eivät mitenkään pysty välittämään näitä kukkien todellista kauneutta.

Eilen oli torilla ensimmäinen kesätapahtuma. Ostin ternimaitoa, ihanaa herkkua.

Tämän kuvan jo hylkäämässä, kun tuo valkoisen kukan kuvaaminen ei oikein onnistu. Huomasin sitten tuon hyttysen, joka välttämättä halusi ehtiä valokuvaan.

Kaikki kukkien kuvat ovat meidän pihalta.

 

Kukkien ahmijat.

Liljakukko on komeasta ulkonäöstään huolimatta harmillinen ilmestys liljapenkissä. Kun tällaisen punatakin näkee liljan lehdellä on oltava ovela ja nopea. Kukko pudottautuu salamana maahan ja  sieltä sitä on vaikea enää löytää. Meillä lähdetään liljakukkoja jahtaamaan vesikipon kanssa. Kippo asetetaan kukon alapuolelle ja sitten vähän kopautetaan lehteä. Hupsista vaan ja punanuttu sukeltaa veteen. koskaan ei ole käynyt niin, että kukko olisikin käyttänyt siipiään ja lehahdellut maisemaan.

Täällä toinen harmitus. Tänään olen käynyt jo kolme kertaa ratsaamassa lehtokotiloita. Sateiset päivät laittavat kotilot liikkeelle. Onkohan mitään sellaista kukkaa tai marjaa olemassa, joka ei maistuisi lehtokotilolle?  Luulin karhunvattujen ja vadelmien olevan sellaisia, mutta eipä vaan ole, vatut maistuvat kotiloillekin.

Iloitsen nyt tästä näkymästä ja unohdan lehtiluteet, kotilot, ketut ja peurat.
 

Silloin kun perunamaat kukkivat.

Luimme kirjan, joka innosti meidät lähtemään kesäretkelle Hattulaan. Anneli Kanto: Rottien pyhimys. Kirjan nimi herätti mielenkiinnon. Kannatti lukea, historia on usein yllätyksiä täynnä.

Pyhän Ristin kirkko Hattula

Kirkko rakennettiin omassa pitäjässä valmistetuista tiilistä ja se valmistui katoliseksi kirkoksi. Opas kertoi, että vieläkin Hattulassa käy pyhiinvaeltajia ulkomailta asti.

Tämä hauska kuva kirkon eteisessä aiheutti aikanaan pahennusta. Siinä 1500-luvun paljaspeppuiset veijarit kisaavat, mittelöivät voimiaan köydenvedossa. Tätäkin tapahtumaa Anneli Kanto kuvailee sanallisesti kirjassaan.

Pyhä Yrjö

Kirkon kaikki sisäseinät ovat koristellut maalauksilla.

Pyhä Birgitta 1400-luvulta.

 Padasjoen kirkossakin on ollut veistos Pyhä Birgitta, se on lahjoitettu Helsinkiin Kansallismuseon kokoelmiin  vanhan kirkon palon jälkeen. Patsas onnistuttiin pelastamaan.

Hattulan uudempi kirkko.

Kannattaa poiketa Pyhän Ristin kirkossa jos Hattulan tienoolla liikkuu. Valokuvaaminen on vähän vaikeaa valaistuksenkin takia. Kirkko on kesällä avoinna yleisölle joka päivä, kannattaa varmistaa kellonajat etukäteen.

Puunhalaaja Turun linnan puistossa.

Puunhalaajalla oikein "silmät hikoilivat" kun pitkästä aikaa pääsi käymään lapsuuden aikaisessa tutussa paikassa. Turun linnan puistossa kävimme pikkuveljeni kanssa vuonna 1951 lähes joka päivä, toki muinakin vuosina, mutta tuo oli tärkeä ja ikimuistoinen. Yksi päivä oli erityisen merkittävä, pikkuinen poika oppi täällä kävelemään. Olin niin ylpeä veljestäni ja olen edelleenkin. Veli asuu Teksasissa, hänellä on aina paikka minun sydämessäni.

Koronaa uhmaten hän uskalsi tänä kesänä tulla vaimonsa kanssa kotimaassa käymään. Tapasimme Turussa, meillä oli kaikilla maskit ja rokotukset. Selvisimme terveinä, nyt he ovat jo kotona USA:ssa.

Minulla oli erityitä asiaa linnan turistimyymälään, kerron siitä myöhemmin lisää.

Tämä kuva on esilinnan pihalta.

Tänne varsinaiselle linnapihalle meillä ei lapsina ollut pääsyä. Päälinna oli monia vuosia suljettuna pommitusvaurioiden korjausten aikana.

Onneksi vanha linna on onnistuttu pelastamaan. Tulta ja sotia uhmanneet kiviseinät ovat kokeneet paljon yli 700-vuotisen historiansa aikana.

Matkakumppani huolehtii ostoskassista, jännittävää luettavaa, historian havinaa.

 Linnan puistokin valmistautuu jo tulevaan talveen, ruusupensaissa kypsyy marjoja linnuille.