Olen aloittanut nettikurssin syötävistä kukista, tuli mukava tilaisuus kun sain tarjouksen alennetusta kurssihinnasta.
Kurssin järjestää Raija Kivimetsä. Näin hän kertoo kurssistani: "Ihanalla kurssilla opit mitä, miksi, miten ja milloin kukkia voidaan kerätä ravinnoksi ja rohdoiksi".
Monet villikukat minulla onkin jo ennestään "hallinnassa" eli käytössä, kuten iki-ihana voikukka.
Aloitankin voikukasta, koska se on minulle tutuin villikukka ja käytössäni joka päivä ympäri vuoden.
Jos en ole onnistunut linkkien kopioinnissa, niin lainaan pienen otteen kurssini sivulta seuraavan kuvan alle. Olen saanut luvan Raija Kivimetsältä.
" Voikukan ihanan keltaiset terälehdet sopivat mainiosti myös leivontaan. Maista kehittämääni banaani-voikukkakakkua ja ihastu voikukan hunajaiseen makuun. Voit käyttää kakussa sekä tuoreita että kuivattuja voikukan terälehtiä." Raija Kivimetsä.
Voikukan kaikki osat ovat käyttökelpoisia. Me sota-ajan lapset muistamme kuivatuista voikukan juurista jauhetun kahvin korvikkeen. Valitettavasti vielä silloin meillä kotona ei osattu hyödyntää voikukkia millään tavalla.
Onneksi nyt osaan, viimeksi paistoin airfryerillä pataleivän, jauhojen sekaan silppusin pakastettua voikukkaa, hyvää tuli. Pitäisikin oikeastaan herätellä uudelleen henkiin tuo ruokablogini, olisi kiinnostavaa kokeilla uusia ohjeita tuolla "pöhöttimellä". Mainio vekotin yksin eläjälle ja pienelle perheelle.
Nämä ihanuudet ovat matkalla pakastimeen. Joka-aamuiseen marjasmoothieen nappaan kaksi tai kolme kukkaa. Piristävää ja voimaannuttavaa aamujuomaa.
Kuten hyvin arvaatte, tämän postauksen kuvat ovat menneiltä vuosilta. Nyt on kuitenkin oikea hetki aloittaa tietojen keruu ja tietenkin kukkien esikasvatus tulevaa kesää ajatellen. Lähes heti lumien sulamisen jälkeen voi hyvin varustautua korin ja saksien kanssa ensimmäisten vuohenputken ja nokkosen versojen keräilyyn. Tässä yhteydessä saksien käyttö ei ole vitsi.
Opiskelu kannattaa aina.😊
Mukava katsoa voikukista keltaista peltoa ja voikukkarasiaasi. Olen kerran vuosia sitten kerännyt voikukkia ja tehnyt hilloa. En enää muista, miten. Mutta tuo pakastaminen kiinnostaa. Omalla tontilla ei kasva ainuttakaan voikukkaa, ehkä naapuri antaa kerätä kaikki ne pelloltaan?
VastaaPoistaTavallaan tuo on hyvä uutinen, että tontilla ei kasva voikukkia. Voikukka väärässä paikassa on harmillinen ilmestys, se on vaan paras syödä pois. :)
PoistaOnneksi voikukka on niin hyvin levittäytynyt ympäri maata, että sen poimimisesta kukaan ei tule kateelliseksi. Touko-kesäkuun vaihteessa on parhaat apajat. Hyvällä tuurilla kukkia löytyy pitkin kesää uusina kasvuina keräilyn jälkeen.
Minun muistoni tuosta sota-ajan voikukan juurien keräämisestä on niin katkera, niin vaikea että siitä saakka on voikukka ollut minulle vain vihollinen ja tuhoan kaikki mitä vain jaksan. Ei ole vosi kymmenetkään tuonut sitä minun ystäväkseni. Mutta olen kyllä lukenut sen hyödyistä ja hienoa että osaatte sitä hyödyntää. Se ei poimimalla lopa. Raaka-ainetta riittää. Mutta nuoret nokkoset hyödynnän kyllä niin ruuanlaitossa kuin leipomisessakin. Sitäkin riittää mielinmäärin kylvämättä koskaan.
VastaaPoistaIhanaa kevättä sinulle!
Kiitos, mummeli, kommentistasi.
Poista