keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Harjoitus tekee mestarin,

vai tekeekö sittenkään.

Vauvalankoja oli vielä jäänyt viime vuodelta pussukan pohjalle. Päätin kutoa palvelutalon myyjäisiin vauvan tossut. Näitä tossuja olen kutonut viidenkymmenenkahden vuoden aikana lukemattomia pareja, luulin osaavani jo ilman katsomatta tämän mallin. No, kuinkas sitten kävikään?

Istuin kutomassa ja katselin samalla Teemalta ohjelmaa suomalaisten muusikkojen virolaisten kanssa yhdessä järjestämää suurkonserttia Tallinnan laululavalta joskus entisen vallan aikoina. Ohjelmassa haastateltiin silloin paikalla olleita ihmisiä Suomesta ja Virosta. Virolaisten puheet jouduin lukemaan tekstityksestä. Sain taas huomata, että enää ei mummeli pysty montaa asiaa klaaraamaan samaan aikaan.

Tossuissa olin päässyt siihen vaiheeseen, että reikäkerros oli tehtävä nauhoja varten. Lisäsin langankiertoja ja kaksi silmukkaa väliin. Seuraavalla kerroksella reikärivi syntyi ja jatkoin kutomista, nyt en enää katsonut, osaanhan minä joustinneuletta, nih.

Vasta myöhemmin siinä vaiheessa, kun ompelin takasaumaa huomasin mokani. Tossun varsi oli niin leveä, että se olisi mahtunut minunkin nilkkaani. Voi, ei. Olin unohtanut langankierron jälkeen neuloa kaksi silmukkaa yhteen, silmukkamäärän olisi kuulunut pysyä vakiona. Ei muuta kuin purkuhommiin. Melkoinen höppänä tunsin olevani. Yläkuvassa on se laajaresorinen tossu.

Nyt tossut ovat saaneet uuden kuosin, purettu ja tehty uudestaan. Kukahan vauveli sitten saa näistä tossukoista varpaanlämmittimet?
Posted by Picasa

12 kommenttia:

  1. Hih! Tekevälle sattuu....
    Oikein somat niistä lopulta tuli ♥

    VastaaPoista
  2. Risusydämen Marja,
    arvaa nolottiko? Ei olisi mamman kannattanut seurata rokkareiden juttuja. ;-)

    VastaaPoista
  3. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, nätit tossut kuitenkin tuli valmiiksi ja joku onnellinen pikkuinen saa ne sitten varpaitaan lämmittämään.

    VastaaPoista
  4. ☺☺ alimmaiset ovat ihanat.♥ ja ylimmäinenkin on söpö, vaikka vähän laajasuinen...☺☺

    VastaaPoista
  5. ritva,
    niin, miten se menikään; "Pieni on kaunista"

    mummeli,
    kaipa tässä jo on varauduttava siihen, että entistä tarkemmin on pidettävä ajatukset kasassa.

    Irmastiina,
    otin tuon ylimmän kuvan ihan itselleni opiksi ja ojennukseksi. Uskoisin, että tuo virhe ei samanlaisena enää minulla toistu. Kantapään kautta opitaan vielä vanhanakin.

    VastaaPoista
  6. Tämä on mainio tapa käyttää ylimääräisiä lankoja. Lopputulos on purkutyön ja uuden yrityksen jälkeen hyvä. Varmaan sinua harmitti, mutta onneksi ei ollut kovin iso tossu.

    VastaaPoista
  7. olivia,
    kyllä vähän harmitti, mutta enemmänkin nolotti oma tyhmyyteni.

    VastaaPoista
  8. Näin se käy, kun tekee monta hommaa yhtä aikaa.;)

    Mutta ei hätiä mitiä, lopputulos on hieno!

    VastaaPoista
  9. Kutominen on siitä mukavaa, kun ei voi korjaamatonta virhettä tehdä:) Aivan ihanat tossut joku vauva saa jalkaansa.

    VastaaPoista
  10. Onneksi ongelmien jälkeen sait suloiset tossut valmiiksi :)

    VastaaPoista
  11. Aili-mummo,
    onneksi virheen voi korjata.

    tarutikki,
    juu, ahdistus lieveni, kun sain uudet varret kudottua.

    Anneli,
    minä poropeukalo aina välillä töpeksin. :-)

    VastaaPoista