torstai 19. marraskuuta 2020

Marraskuinen metsäretki

Eilen aurinko yllätti meidät iloisesti, marraskuisesta harmaudesta ei ollut tietoakaan. Ehdottoman ihana sää lähteä Tarukselle retkelle. Nopea lounas edellisen päivän kaalilaatikkoa ja nopeasti tien päälle. Auringon rata on matala ja lyhyt tähän aikaan vuodesata, ei kannata vitkastella. Kumisaappaat jalkaan ja päälle punaiset takit, ei olisi terveellistä saada metsämiesten  hauleja takamuksiinsa. Todellisuudessa minulla ei ole mitään tietoa koska metsästäjät aluella liikkuvat. On pysyttävä virallisilla reiteillä ettei vahingossa eksy armeijan harjoitusalueelle, siitä voisi tulla pientä sanomista.

Löysimme taas uuden helppokulkuisen polun, se seurailee mukavasti metsäjärven rantaviivaa. Vesi näytti niin kirkkaalta ja kutsuvalta, teki mieli pulahtaa. No, eihän sitä näin flunssa-aikoina voi, kun ei ollut kuivia vaatteitakaan varalla. Ensi kesänä sitten, jos koronalta säästytään.

Metsäretkeltä meillä on melkein aina jotain kotiin tuotavaakin, niin oli nytkin, korillinen suppelovahveroita. Muutama karpalokin löytyi, ne söin saman tien.

Retken jälkeen en enää jaksanut leipoa, piirakan teko jäikin tälle päivälle. Suurin osa sienisaaliista on nyt kuivattuna talven varalle.


Vielä siitä kaalilaatikosta, se nyt vaan on niin hyvää. Meillä tehdään kerralla iso annos, kokonainen kaali ja tilpehöörit lisäksi, saadaan omalta pihalta mäkimeirarit ja kesällä myös sipulit. Onnekseni minulla on nykyään myös "tekninen avustaja" hommassa mukana. Hän pärjää isolle kaalinpäälle minua paremmin, saan rauhassa keskittyä jauhelihan ruskistamiseen. Aikaa tässä tuhraantuu kun kaaliakin pitää vähän kuullotella ennen vuokaan laittoa, ohuena norona vielä tummaa siirappia pintaan ja vuoat tunniksi uuniin.

Vesi kielellä nuuhkin sitä ihanaa tuoksua joka leijailee ympäri taloa uunissa muhivasta kaaliruoasta. Joku voisi väittää kaalin hajua pahaksi, mutta ei minun kaalilaatikkoni.

Vihdoinkin kuuluu munakellon vapauttava kilahdus, se on valmista nyt. Annetaan laatikon vielä hetki  levähtää ja vedetään piiiiitkä henkäys tuoksua varmistamaan makunautintoa.

Nyt tulee se vaikea hetki, on osattava annostella järkevästi. On tultu siihen ikään, että enää ruokaa ei ahdeta naamariin ähkyyn asti. Pikkuisen tässä voi lipsua lautasmallista, niinkö, kaalihan on kasvis.😊 Santsikierroksesta on kuitenkin luovuttava, ehdottomasti. 

Voi, oli se niin hyvää. Pohdimme siinä ruokapöydässä, että siinä tapauksessa jos pitäisi valita yksi ruoka jota joutuisi syömään elämänsä loppuun asti, niin kaalilaatikko olisi yksi vahva suosikki.

Vai unohtuiko lanttulaatikko? Ei hätää, lanttulaatikon sesonkiaika on juuri alkamassa. Sitä odotellessa, pysykää terveinä.




 


8 kommenttia:

  1. Namskis, kaalilaatikko on niin hyvää:)
    Ja hienoa että vielä marraskuussa on kivat ulkoilusäät, ja että sieniäkin löytyy. Mukavaa loppuviikkoa Unelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, jännittävät säät tänä vuonna. Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä ja tänään vettä roikasi taivaan täydeltä. Tuulikin oli kovaa, puita kaatuili ja sähköt katkeilivat.

      Hyvää viikonloppua myös sinulle.

      Poista
  2. Olen niin samaa mieltä: kaalilaatikon kanssa voisi elää viikkokausia. Ensi kerralla täytyy kyllä olla malttavaisempi: mitä kauemmin jaksaa uunissa haudutella, sitä makoisampaa. Minulla kanssa nuo siirapit ja meiramit on pakollisia. Oletko milloin väkertänyt kaalikääryleitä? Minä olen tähän ikään välttynyt niiden teolta, mutta olisi kyllä vaivan väärtti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaalikääryleitä olen tehnyt monet kerrat, mutta edellisestä kerrasta on jo vuosia. Kiitos kun muistutit, ehkä vielä innostun, jos löytyisi sopiva litteä kaali lähi kaupasta.

      Poista
  3. Hyvä retki ja suotuisa ilma. Herkun näköisiä löytämäsi suppilovahverot.
    Totta, kyllä syksyretkillä saa pukeutua värikkäisiin asuihin, ettei tule ammutuksi hirvenä tai jonan muuna. Koetan muistaa asian joka kerta lähtiessäni metsään.
    Kaalilaatikko. Jep, kyllä se maistuu minullekin ja teen sitä myös ajoittain. Samaan malliin valmistuu täälläkin kaalilaatikko, siis siirapit ja kaalien kuullotus pannulla ensin.
    kiitos- koetetaan täälläkin terveinä pysytellä. Lähellä koronaa jo oli, mutta ei hätää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja löytöjä metsästä tosiaankin. Harvemmin tulee marraskuussa sienimetsään lähdettyä, ajat ovat muuttuneet ja säät. Oli mukava retki.

      Kaalilaatikkoa on mukava kehua. Meillä on tuon herkun rakenne muuttunut vähän rouheammaksi tuon "teknisen avustajan" myötä, hänen mielestään ei tarvita pientä hakkelusta. :-)

      Poista
  4. Kaaliruuat ovat yksi lemppariruokiani. Mutta: En ole koskaan kuullottanut kaalia. Viitsisitkö laittaa kaalilaatikon reseptin tänne tai ehkä en löytänyt sitä.
    ”Pikkusisko”

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.