perjantai 11. toukokuuta 2012

Sadepäivänä sopii tunnustella.


Tunnustus

"Sain mummelilta tällaisen tunnustuksen, Kiitos siitä! Tunnustukseen kuuluu myös liittää The
Versatile Blogger Award kuva postaukseen, ja sitten nimetä 15 bloggaajaa ja kertoa heille tunnustuksesta.

Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestä 7 satunnaista asiaa."

1. Olen yrittänyt nähdä tilanteissa yleensä hyviäkin puolia, siis yrittänyt. Asia osoittautui hiukka vaikeaksi tässä pari viikkoa sitten, kun löysin itseni pihamaalta ketarat levällään nilkka murtuneena. Hyvä puoli oli se, että kukaan ei nähnyt, se sama seikka oli sitten asian huono puoli myös.

2. Tykkään kokata hyviä ruokia, sekään ei oikein onnistu nyt, kun molemmat kädet puristavat rystyset valkeina kyynärsauvoja. Repii siitä nyt sitten posetiivia, nih.

3. Keväällä saan aina puutarhahöplän, voi luoja kuinka ihanaa on työntää sormet multaan. Ei tunnu yhtään samalta katsella kuistilta taatan tupsuttavan rikkaruohoja kottikärryihin. Onneksi kaikki viimevuotiset puutarhahanskani ovat sormenpäistä hajalla, hahhaa, ei niillä olisikaan kiva maata tonkia.

4. Lukeminen on aina ollut minulle "puoli ruokaa", nyt on pitkään ollut niin, etten ole nähnyt kunnolla. Ajatella mikä onnenpotku, ehdin saada uudet lukulasit juuri ennen pihalle lankeemistani. Otan kirjan päivässä luettavaksi, eikä mitään huonoa omaatuntoa pesemättömistä ikkunoista, asunnon pölypilvistä eikä pyykkivuorista kaapissa. Sieltä ne kaikki aikanaan löytyvät. -Minä tyttö istun lukemassa.

5. Syksyllä keräsin innokkaasti pihan kukista siemeniä ja taata vielä auttoi. Aurinkorannikollakin sekoilin liikenneympyrässä siemenjahdissa. Nyt on kylvämättömiä siemeniä monessa paperipussissa, ei harmita yhtään. Luin juuri, että tälle joulukuulle ennustettu maailmanloppukin on peruutettu, siispä kylvämme siemenet ensi keväänä.

6. Nykyään herään yöllä kun paketoitu jalka ja se toinenkin on puutunut. Nostan varovaisesti paketoitua ja sitä toista, sitten vielä kumpaakin kättä. Huokaisen tyytyväisenä, ne toimivat vielä.

7. Pääsinpä jo tänne seiskaan asti, mitäpä vielä tunnustaisin. Tämä asia on vielä kirjattava ylös. Taata on taas kerran ollut kärsivällisyyden korkeakoulussa ja myönnän hänelle tyyneysdiploomin. Kuinka monet kerrat hän onkaan joutunut laittamaan kirjansa sivuun ja rientänyt auttamaan pinteeseen joutunutta keppiköpöttäjää.

Elämä on, rakkautta on.

Nyt en lähde etsimään viittätoista lukijaa, koska linkittäminen on minulle työlästä. Toivon, että täällä kävisi tarvittava määrä lukijoita muutoinkin.

Tunnustuksen saa ottaa mukaansa kuka haluaa, ei tämä tunnustelu sitten niin kauheaa ollutkaan. :-)




Luotan siihen, että sateen jälkeen paistaa taas aurinko.
Posted by Picasa

10 kommenttia:

  1. Mukavaa oli lukea satunnaisia juttujasi.Olet kyllä mainio,kun keräät siemeniä ja sitten laitan ne kauniiseen puutarhaasi,Mitäs jos katsoisin ympärilleni,jospa löytyisi jotain nättejä siemeniä Unelmalle..
    Ja toivottavasti jalkasi pian on parempi! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hassua, jälleen kerran olin blogissasi samaan aikaan, kun sinä täällä.
      Onkohan se telepatiaa? :-)

      Poista
  2. Niin positiivinen kirjoitus kepeistäsi huolimatta, vai niidenkö takia. On kokemusta kans noiden keppien kanssa yritlemästä tehdä jotain, onneksi se minulla oli syksylla, no, ennen joulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olet jo päässyt eroon kepeistäsi. Mukavaa, että löysit jotain positiivista postauksestani.

      Poista
  3. Mukava lukea tunnustuksiasi.Murtunut nilla ei masennuta sinua.
    Olet rakkautta täynnä.
    Positiivinen ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sylvi, sanoistasi. Tuota positiivisuutta kohti pyritään. Kun pääsin eläkkeelle ja kaamea stressi hellitti, niin elämä on ollut elämisen arvoista. Voin nauttia omaisten ja ystävien olemassaolosta. Blogiystävistäkin on tullut tärkeitä.

      Poista
  4. Kyl se aurinko varmasti paistaa ja johan tässä on mennyt se pariviikkoa, eikä jäljellä oo kun muutama. Joku kyl sano, ett muutama ois 99. Onneks ei kuitenkaan sun tapauksessa :)

    VastaaPoista
  5. Kivasti tunnustelit! Mutta omanäköisiäsi ovat, sellainen ihanuushan sinä olet, positiivinen ja lähimmäiset huomioiva. Näkyyhän se läpi tunnustuksistasikin... Kiitos että olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan itsellesi, että olet jaksanut olla ystäväni neljäkymmentä vuotta. Sinä jo tunnet minut ja siitä huolimatta olet vielä ystäväni.
      Lahja elämältä.

      Poista