keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Tunnustuksia


Tämän tunnustuksen sain Tarjuskalta.


Näissä on monenlaista tehtävääkin, mutta pyytelen nyt vaan anteeksi. Ei irtoa mitään. Nuo monenlaiset linkitykset nyt vaan ovat mammalle vaikeita. Tähän seuraavaan yritin koota joitain ajatuksia, ne pätenevät näihin molempiin.




"Sain täältä lakritsinrouskutus blogista hienon tunnustuksen meemin kera. Tunnustuksen kieli on portugalia, koska ystäväni Google Translation niin ilmoitti ja käänsi sen vähän tännepäin (taisin kommentissani vilukissille puhua latinasta, mutta eivätkös ne ole samaa sukua): "Tämä blogi sekoittaa aistini." Kovasti paljon kiitoksia kauniista sanoista." (tämä lause on lainattu lakritsirouskulta)

TUNNUSTUKSEEN KUULUVA HAASTE KUULUU NÄIN:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

1. Näköaistia luulin pitäväni tärkeimpänä, mutta ei se niin mene. Puhaltaessaan meihin elämän hengen Luoja suuressa viisaudessaan antoi meille myös aistit selvitäksemme hengissä. Voisiko siis toinen aisti olla toista tärkeämpi?

Olen saanut nähdä lapseni ja lastenlapseni. Suloisempaa näkyä on vaikea löytää kuin pienen vauvan ensimmäinen hymy.

2. Kuuloaisti. Yritän oppia kuuntelemaan, mitä ystävilläni ja lähimmäisilläni on sanottavaa.

Olen kuullut lasteni ja lastenlapsieni ensimmäiset jokeltelut ja sanat. Olen opettanut heille iltarukouksen.

3. Tuntoaisti. Olen tuntenut paljon kipua, mutta olen myös tuntenut omaisten ja ystävien rakkautta.

Olen saanut tuntea lasteni ja lastenlasteni pienet kätöset kädessäni ja saanut pitää pieniä aarteita sylissäni.

4. Hajuaisti. Tuoreen leivän tuoksu, voiko sitä vastustaa. Ruusu, syreeni, kielo ja vasta niitetty nurmi, näistä pitäisi tehdä lukuisia omia postauksia.

Olen saanut tuntea lasteni ja lastenlapsieni vauvatuoksun. Sitä vasta kylvetetyn vauvan tuoksua ei unohda koskaan.

5. Makuaisti. Tämä aisti toimii minulla tehostetulla asteikolla. En edes kehtaa tunnustaa minkälainen herkkup...u oikeastaan olen.

Olen saanut lapsilta ja lapsenlapsilta kiitosta kokkaamisistani. Yritänkin aina laittaa parhaat ainekset likoon, jos tiedän heidän olevan tulossa.



Kiitos Tarjuska ja lakritsirouskutus. Luulen, että nämä tunnustukset ovat jo kiertäneet kertaalleen ympyrää. En linkitä kenellekään, mutta jos joku vielä on kiinnostunut, niin ole hyvä vaan. Tästä saa kuvat linkittää.

3 kommenttia:

  1. Lämpimästi kuvailit aisteja. Vauvan tuoksu ja ihon pehmeys ovat jotain, mitä ei voi mihinkään verrata.

    VastaaPoista
  2. Ihania tuoksuja.
    Ystäväni, joka syntyjään sokea sanoi, että hän ei haluaisi näköä..

    (olen 56 vuotta, isäni vieläkin rääkkää minua iltarukouksella :)

    VastaaPoista
  3. Tuija, näihin kysymyksiin oli vaikea vastata, kun tähän ikään tultaessa on jo kokenut niin paljon kaikenlaista.

    Hannele, onnellinen sinä, jolla on iltarukoukset muistava isä. Minulle iltarukouksen opetti setäni vaimo, isäni oli "siellä jossakin" melkein viisi vuotta. Suomi tarvitsi silloin isäni ikäisiä nuoria miehiä. Onneksi sain hänet ehjänä takaisin.

    VastaaPoista