perjantai 3. huhtikuuta 2009

Isäni antama nimi


Eräs henkilö kysyi minulta kerran, että eikö ole kauheaa, kun on tuollainen nimi. Oikein hämmästyin tuollaista kysymystä ja ilokseni sain kertoa hänelle, kuinka mieluinen nimi on minulle. Nimeni on aiheuttanut monta hupaisaa juttua elämäni varrella.

Aloitetaan kuitenkin alusta. Isäni jäi kaksi vuotiaana orvoksi ja joutui sitten kunnalliskotiin ja siellä huutolaispojaksi. Isäni kertoi, että hän aina lapsesta asti piti hartaana toiveenaan saada oma perhe ja ikiomia sukulaisia. Aikanaan isä sitten tapasi äitini ja he avioituivat jouluaattona v. 1937, isä oli silloin sotaväessä. Jouluaatto oli tarkoituksella valittu hääpäiväksi, koska jouluna oli mukava olla kotona vihkilomalla.

Tammikuussa v. 1939 minä sitten synnyin ja isä valitsi nimeksi Ilta Unelma. Äitini ei oikein innostunut ehdotuksesta, vaan piti sitä jo liian eteerisenä. Isä sitten myöntyi, mutta vaati ehdottomasti, että Unelma on oltava yhtenä nimenä. Seitsemänkymmentä vuotta olen onnellisena kantanut tätä nimeäni ja lämmöllä muistan rakasta isääni ja olen kiitollinen hyvästä nimestä.

Tässä kuvassa olen kummitätieni Kaarinan ja Helmin sylissä takarivissä oven edessä. Kuvaan pääsi vaan vauvat ja kummit. Varsinaista sarjakastamista se näyttää olevan, pastorikin on joutunut takariviin. Luulisin, että klikkaamalla kuva suurenee. Kuva sitten suurenikin liikaa, minä ja kummitädit jäimmekin nurkan taa, rullaa kuvaa vasemmalle, niin minunkin nökönenäni pääsee näkyviin.

8 kommenttia:

  1. On siinä monta pientä kääröä! Nöpönenäsikin näkyi hyvin ;D

    VastaaPoista
  2. Ompa kerralla monta lasta kastettu!
    NÄin sunkin käärösi siellä ja nöpönenäsi!

    VastaaPoista
  3. Niinpä, ehkä siellä ajateltiin, että tusinoittain halvemmalla. Nämä joukkokastajaiset vietettiin Turussa Heidekenin synnytyslaitoksella. En ole ottanut selvää kuinka kauan tämä tapa oli käytössä. Meillä on toinen samanlainen kastekuva marraskuulta 1940, silloin oli vuorossa serkkuni ristiäiset.

    VastaaPoista
  4. Tätä kuvaa katsellessani pohdin monia asioita. Kuvan vauvat ovat nyt seitsemänkymppisiä ja moni on varmaankin jo kuollut. Minkähänlaisia elämänkohtaloita heillä on ollut?

    Kiitos teille, kun kävitte lukemassa vanhojen aikojen tarinaa.

    VastaaPoista
  5. Jännä kuva, ei ole paljon hymyjä kasvoilla kummeilla. Vaatteet ovat aika juhlavia. Hienoa kun jaoit nimesi tarinan.

    VastaaPoista
  6. savisuti, tilaisuus taisi olla vakava ja arvokas juttu. Olipa mukavaa, että vielä poikkesit lukemassa.

    VastaaPoista
  7. Erikoinen tarina ja hieman erikoinen nimi - nykypäivänä. Mutta tiedän erään toisen iäkkäämmän naishenkilön, joka on kantanut vähän samantapaista nimeä kuin sinä olit saamassa eli hänen nimensä on Ilta Rauha. En tiedä miten hän nimensä kirjoittaa yhteen tai erikseen tai viivan kanssa, mutta varmaan hänelläkin on ollut monenlaisia tilanteita nimensä kanssa. Kiitos käynnistäsi blogissani ja hyvää jatkoa ja talvea, toivottaa Rosmariini

    VastaaPoista
  8. rosmariini, hyvä nimihän tuo Ilta Rauha tuntuu olevan. Mukavaa, kun tulit kurkkaamaan.

    VastaaPoista