keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Simo sohvannurkalta, terve!

No niin täällä sitä taas ollaan. Eilen aamulla kotona herättivät jo kukonlaulunaikaan ja sitten matkustettiin taatan ja varamamman luo. Kiitos vaan kysymästä, mukavasti täällä on mennyt. Olen päättänyt asennoitua vierailuun ihan lomanvieton kannalta. Kivasti sujuu, henkilökunta on kohtalaisen mukavaa ja palvelualtista. Heti on jompi kumpi vetämässä töppöstä jalkaan, kun hienovaraisesti vihjaan, että ulos olisi asiaa.

Tulopäivänä vähän huolestuin, kun varamamma ryhtyi kuorimaan punajuuria, voi ei. Luulin jo, että nyt on turvauduttava omiin kovapapueväisiin. Selvisi kuitenkin, että varamamma punajuurien kiehuessa valmistikin minulle oikein maittavaa pataa broilerisuikaleista. Sääliksi kävi taata, hän oli aamulla käynyt hammaslääkärillä ja joutui siitä syystä turvautumaan lusikkaruokaan.

Käytiin varamamman kanssa lenkillä, ihmettelin vähän, kun hän alkoi niuhottaa tuoreista hevosen munkeista. Ei päästänyt minua lähemmin tuoretta pläjäystä tutkimaan. Varamamma kyllä minulle kertoi, että hän tosin tietää, että koirat tykkäävät syödä hepojen jätöksiä. Oli kuulemma joskus naurusta ulvoen lukenut Veikko Huovisen Rasvamaksaa. Siinä olivat ihminen ja koira vaihtaneet osia vuorokaudeksi. Mies sitten kertoi, ettei ihmisenä olisi ikinä tullut tietämään kuinka hyviltä maistuvat jäätyneet hevosenpaskat . Olivat kylän koirien kanssa jolkanneet raitilla ja yhyttäneet siellä kyseisen "munkkikasan".

Ainakin täälläerää minulta jäi kyseinen herkkuläjä testaamatta varamamman pikkumaisuuden takia. Koira ei voi aina ymmärtää noita naisia.

Tänään aamupäivällä olin vähän huuli pyöreänä, kun varamamma veti repun pykälään ja oli aikeissa lähteä ilman minua ulos. Selittivät sitten, että taata jää tänne Simon kaveriksi ja varamammakin käy vaan uimassa ja palvelutehtävänsä hoitamassa, tulee sitten pian takaisin.

Mukavaahan meillä oli taatan kanssa, käytiin lenkilläkin.

Nyt illalla tehtiin varamamman kanssa metsälenkki. Käytiin merkkaamassa se suuri vanha haapakin, jonka pesäkololla keväällä kuvasimme yhdessä tikanpoikia.
Posted by Picasa

13 kommenttia:

  1. Oi kuin söpö Simo siellä keikistelee. Kiva se on vieraissa olla vähän aikaa on sitteen taas kotonakin kivaa.

    VastaaPoista
  2. Teilläpä on ihana vieras.
    Oikein herttaiselta ja hyvinkasvatetulta vaikuttaa hän; ja mikäpä on ollessa mukava, kun palvelu pelaa :)

    VastaaPoista
  3. Vai on Simo päässyt varamammalaan lomalle, kyllä kelpaa kun lellitään. Ei niitä hepankakkaroita kannata kaipailla, vegetaristien pöperöä, kunnon lihaa sen olla pitää.

    VastaaPoista
  4. Simolla on varmaan hyvät oltavat varamamman hoidossa vaikka vähän valitteleekin;D
    Ihanan suloinen on Simo!

    VastaaPoista
  5. Sulo voisi Simolle kertoa miten maukkailta viime viikolla hoitopaikassa tuoreet hevonmunkit maistuivat. Jälkiruuaksi oli sitten vaan rustoja ja sisäfilettä. Ei niin hyvää...

    VastaaPoista
  6. KristinaS,
    Simo on kiltti ja sopeutuvainen koiruli. :)

    Risusydän,
    Simo osaa käyttäytyä, mukava koira.

    Sirokko,
    todellakin, vegetaristien pöperöä. Täytyykin huomenna kertoa Simolle, kun siellä samalla tiellä kuljemme. :))

    Yaelian,
    ei Simo tietenkään muutoin valittele, mutta varamamma nyt vaan tyrmäsi hienon herkkuhetken.

    Anonyymi,
    Sulolle vaan terveisiä, taisi poika onnistua. Vieläkö uiminen maittaa, vai onko jo liian kylmä?

    VastaaPoista
  7. Voi, miten ihania postikorttikuvia Simosta! Vau! Mikäs se siinä mukavassa ja turvallisessa seurassa on olla köllötellä. Saa massunsa täyteen ravitsevaa ruokaa, nautiskella lenkkeilyistä ja olla upeasti vielä linssiluteenakin! ;D

    VastaaPoista
  8. Voi Unelma, tämä on sun Kaikkein Aikojen Hauskin Postaus! Luin kokonaan Lumimiehelle ääneen. Hienosti olit oivaltanut koiruuden mielen syvänteet. Kyllä nyt on niin, että Simolla on teillä hoviväki samaa luokkaa kuin kotona, joten oikea Mamma voi liehua iloisena maailmalla. Simo on mun tuttu! Kai muistat...

    Hän näyttää todella nauttivalta. Ja broilerpataa minäkin Olgalle...Katso sinä, kuka tuttu koiruus on nyt mun blogissa.

    Hyvä Unelma♥

    VastaaPoista
  9. Minz,
    onneksi meillä on näitä sukulaisten ja ystävien hauveleita aina joskus tilaisuus saada tänne lullutettavaksi.
    Simokin jo vanha tuttu, hätäkös hänellä täällä lomailla.

    VastaaPoista
  10. Leena Lumi,
    oi, että lumimiehellekin luit. Mukavaa...

    Mukavaa matkaa Simon kotiväelle toivottelen.

    Kävin jo katsomassablogiasi, mutta en vielä ehtinyt kommentoida. Tuttu on koira. :)

    VastaaPoista
  11. Sirkesilmäinen Simo. Mukava vieras teille :)

    VastaaPoista
  12. Kylläpä Simo kertoo hauskasti lomakuulumisensa, niitä lukisi mielellään lisääkin. Koiramaisia terveisiä täältä:)

    VastaaPoista