perjantai 15. lokakuuta 2010

Simon 4. lomapäivä

Yöllä oli satanut lunta ja taatan ja minun pissareisulla varpaita paleli. Taas tähän on totuttava, että tassut kastuvat.

Pääsin mukaan taatan ja varamamman perjantaikerhoon. Voi sitä kehujen ja rapsutusten määrää. Yritin pussata kaikki mummot ikään ja ulkomuotoon katsomatta. Taata sitten vähän veti käsijarrua ja komensi minut tuolinsa viereen huilailemaan.

Ei minua se tilaisuus syvemmin kiinnostanut, mutta yksi asia jäi mieleeni. Siellä luettiin hienosti muotoiltuja lauseita ystävyydestä. Totinen tosi on kuitenkin se, että jos meikäkoira hyväksyy jonkun ystäväkseen, niin se myös pitää.


Keittäjä hei, tai vara, miten se nyt menikään. Istut vaan siinä tuolissasi lukemassa ja minulla olisi asiaa. Voisitko kävellä tuon vanhan kaapin luo ja avata sen tietyn luukun. Tiedän, että siellä on vielä niitä hyviä namimuruja, nyt maistuisi yksi tai useampikin.

Jahas, taata taitaa jo lennättää namia tänne päin. Kuulen sen pussin rapisevan.

Ihana tuoksu, otanpa oikein hienon asennon.

Palattiin juuri "varan" kanssa metsälenkiltä. Lennettiin melkoista haipakkaa ylämäkeä, kun huomattiin yhden suuren susikoiran tulevan samaa linjaa kanssamme. Pikkuinen mummeli yritti pitää sitä suurta eläintä hallinnassaan, talutusremmin renkaat soikeana se hurtta repi meitä kohti. Turhaan vara pelkäsi, minä jo röyhistin rintaa ja nostin niskavillat pystyyn, kurkkuani selvitin ja muutaman murahduksen päästin. Olisin toki varamammaa suojellut. Juuri sitä se vara kuulemma pelkäsikin. Hahaa, eivät meitä saavuttaneet, kun mammakin teki sen oman mäkispurtti ennätyksensä.

Jatkettiin taas mukavaa rauhallista tahtia, kunnes löin nelitassu jarrutuksen päälle. Ette muuten usko, kuinka joku ihanan ihana makee pusi-pusi koiramimmi oli jättänyt sellaiset terveiset pöpelikön laitaan, että siinä sieraimet ja suupielet väristen tutkin suloviestiänsä. Vaikeaa siitä oli irrottautua lähtemään, mutta pelkäsin varamamman vetävän herneet nenäänsä jos liian kauan joutuu minua odottelemaan. Vara kyllä on aika hyvin ymmärtänyt, että täällä kylien liepeillä näitä viestejä on lähes joka mättäällä, hänen kanssaan onkin mukava lenkkeillä, kun se ei jaksa hötkyillä liian kovaa. Ehdin paremmin tutkia reitin tiedostoja.
Posted by Picasa

16 kommenttia:

  1. Ihana Simo,tosi valokuvauksellinen hauveli! Ja sillä on hieno takki! Simon vierailusta Simon näkökulmasta on ollut kiva lukea;D

    VastaaPoista
  2. Hei Simo!

    Onpas sulla hyvät lomaoltavat. Ihan kateeksi käy.
    Terv. Mr Morse ja Titi-Uu Belgiasta (käytiin taas lukemassa sun kuulumisia äispän lokin kautta.)

    VastaaPoista
  3. Yaelian,
    Simo osaa poseerata ja ilmeet ovat mainiot, korvia myöden.

    Tuija,
    tervehdys vaan Mr Morse ja Titi-Uu, siellä teillä taitaisi olla melleviä terveisiä toisilta koirilta. Olisi mukava tavata.
    t. Simo

    VastaaPoista
  4. Simolla on kyllä kissanpäivät!

    VastaaPoista
  5. Voi juku, kun onkin ihana toi Simo!
    Luin noi alimmat postaukset myös ja on se vaan aikamoinen koiruli!
    Ja ihan saunan lauteillekkin halusi löylyihin meneen!
    Kyllä on muuten viisas koira ja hauskat asennot korvia myöten.
    Mun pojalla on samaa rotua oleva koira myös, mutta on niin kakara vielä, että on aika villi!

    VastaaPoista
  6. SusuPetal,
    toivottavasti Simolla on ollut täällä hauskaa.

    Harakka,
    pojallasi on tiedossa mukavia hetkiä koiransa kanssa. Hyvä se vaan on, että nuori koira on villi ja eloisa.

    VastaaPoista
  7. Korvilla onkin hyvä viestittää, taipuvat Simolla miten vaan hauskasti. Siellä jo lumileikit aloitetaan, meillä käytiin vielä rannalla leikkimässä aalloissa.

    VastaaPoista
  8. Voi kyllä Simo nauttii teidän kanssanne....kun jaksatte sen kanssa peuhata ja rapsutella. Vielä jonain päivänä laitan Remun junaan, teidän osoite kaulaan....Taata on kyllä asiasta tietoinen ;)

    Kiitos muuten ihanista sukista. Kovasti ovat olleet jo käytössä, varsinkin Martalla ja Vertillä.

    VastaaPoista
  9. Sirokko,
    voi sentäs, täällä rannoilla on aamuisin jääriitettä. Vain avantouimarit nauttivat.

    Pauliina,
    olipa kiva yllätys, kun kävit blogiani lukemassa. :)
    Mamma ei taitaisi Remua voittaa. Kävisi vielä niin, että mamma roikkuisi remmistä mahallaan maassa ja Remu vetäisi huitsin nevadaan.
    Kiva kuulla, että sukat sopivat lapsille.

    VastaaPoista
  10. Hei. Törmäsinpä vahingossa tutun näköiseen hauveliin ja tässä ihmettelemään, ennenkuin luin lisää..
    Mukavia varamamman päiviä edelleen.
    Terveisiä lumisten mansikkamaiden reunoilta

    VastaaPoista
  11. Minttuli,
    varamammailut päättyvät taas tällä erää. Simon kotiväki on juuri laskeutunut kotimaan kamaralle ja pian Simoa tullaan noutamaan.
    Oli kiva kirjoittaa Simon päiväkirjaa, nyt joudun taas keksimään jutut itse. :))))

    VastaaPoista
  12. Oi kiitos varamamma ja taata ystävällisestä huolenpidostanne sillä aikaa, kun mamma hulmuili maailmalla. Oli minulla sisimmässäni pikkuisen jo ikävä ja annoin mammalle koko naaman pesun kun pääsin taksiin sen syliin kotimatkalla. Mutta muistelen teitä molempia lämmöllä ja tulen taas sitten, jos saan tulla ja jos mamma taas saa päähänsä hulmahtaa jonnekin maailmalle papan ja kisulien perheen kanssa. Ne kisut, Mörkö ja Lumi ovat myös olleet hoidossa saman ajan, vaan enpäs usko, että niillä on ollut niin ihanat ja lokoisat oltavat, kuin minulla taatan ja varammamman luona. Terkut ja lipaisu teille molemmille. t. Simo Sallinpoika Hurtta

    VastaaPoista
  13. Voi miten söpö ja ilmeikäs Simo niin kuvissa kuin jutuissakin. Kiitos!

    VastaaPoista
  14. anja,
    kiitos vaan Simolle vierailusta rapsutusten kera.

    Simpukka,
    Simon kanssa liikkuessa jutunaiheita tulee ihan itsestään. Simo on niin mainio koiruli.

    VastaaPoista
  15. Että hän tolleen napottaa namia!

    Unelma, pitäiskö hiukan sanoa Anjan mieliksi,että kyllä Simolla oli ihan hiukan omaa mammaa ikävä;-) Vaikka ei taida uskoa, kun hänkin on nämä jutut nyt lukenut ja kuvat nähnyt. Hyvin sinä olet eläytynyt asiohin Simon näkökannalta hurmauspostitkin huomioiden...

    VastaaPoista
  16. Leena Lumi,
    Koirulit ovat niin sopeutuvaisia, mutta uskon myös, että koti on koirallekin maailman paras paikka.
    Simokin oli niin onnellinen, kun oma mamma taas kotiutui matkalta.

    VastaaPoista