tiistai 25. tammikuuta 2011

Tunnustelen verkallensa.

Anja haastoi minut tekemään tunnustuksia täällä.

Ensimmäinen tunnustus. Koska olen syntynyt sydäntalvella, niin olen kauris ja haluaisin tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Haasteen tulopäivänä olin aivan tiltissä, siksi ensi reaktio oli ahdistus, en jaksanut ajatella.

Tunnustus kaksi. Rakastan koiria ja uimista. Avantoon en uskalla mennä. Sain suostuteltua viime kesänä taatan kuskaamaan minua uimarantaan, oli liian kuuma ilma kävellä.
Kuvan otti KärppäNeiti.

Tunnustus kolme. Olen ollut himomarjastaja ja sienestäjä. Olisin vieläkin, mutta vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Vain pieniä retkiä lähimetsään sallitaan. Onneksi taatakin tykkää kulkea metsässä.

Tunnustus neljä. Olen tehnyt elämässäni virheitä ja kompastellut monissa asioissa. Nyt elämäni ehtoopuolella olen saavuttanut mielenrauhan. Uskon Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen.

Kun elämässäni oli kaikkein vaikeinta, etsin vastauksia. Tutkin kaikki mahdolliset "huuhaa" jutut, hypnoosit, ennustajat, ufot, selvänäkijät ja unitulkit.y.m. Nyt ajattelen, että turhaa ajankulua, mutta kuitenkin on hyvä tietää näistäkin asioista, kaikkea ei kuitenkaan kannata omakseen ottaa ja uskoa.

Lopulta sitten osuin lukemaan Paavo Ruotsalaisesta ja hänen totuuden etsimisestään. Paavo tapasi yksinkertaisen seppä Högmanin, joka sanoi Paavolle jotenkin näin: " Yksi sinulta puuttuu ja sen ohessa kaikki muu on turhaa, Kristuksen sisäinen tunteminen". Siinä se on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna.

Tämä on tunnustuksistani tärkein. Ajatuksiani en tuputa kenellekään, jokaisen on löydettävä oma tiensä.
Kuva on Liedon kirkosta.

Tunnustus viisi. Koskaan aikaisemmin ei elämäni ole ollut näin helppoa. Minulla on hyvät lapset, lastenlapset ja hyvä puoliso. Saan täällä kotini suojissa rakastaa heitä ja toivoa heille kaikkea hyvää elämänsä taipaleelle.

Tunnustus kuusi. Täällä kotona suuri ilonaiheeni on pikkuinen pihamme. Tämä on oikea unelmien täyttymys. Kaksi kesää meiltä on mennyt pihaprojektissa, nyt odotan malttamattona kevättä ja kukkien ilmestymistä. Olen kiitollinen taatalle, että hän innostui auttamaan nurmikon raivaamisessa, yksin en olisi jaksanut.

Tunnustus seitsemän. Olen koukussa blogeihin. Siinä se nyt tuli sanotuksi. Aamulla ensimmäiseksi on avattava tietokone ja kierrettävä lukemassa mahdollisimman monta postausta. Olen löytänyt uskomattoman ihania ja monipuolisia blogiystäviä. Kaikki ovat minua nuorempia, lahjakkaampia ja taitavampia, mutta iloitsen jokaisesta heistä.
Luen myös ulkosuomalaisten blogeja. Näistä nuorista ihmisistä ja vanhemmistakin Suomi saa olla ylpeä. He antavat maailmalle hyvää kuvaa isänmaastaan.

Tässä minä nyt olen kääntänyt sieluni ja sydämeni taas kerran nurin. Paljon tunnustettavaa vielä jäikin. :) Kaikki tämä on kuitenkin vain sanoja, ihmisen oppii tuntemaan vain elämällä hänen läheisyydessään. Minkähän viestin minun elämäni antaa lähimmäisilleni? Sitä sopii pohtia.

Jos joku lukija on tänne loppuun asti jaksanut lukea ja haluaa myös kääntää "nuttunsa" nurin, niin ole hyvä, päätös on sinun, nappaa haaste mukaasi.

10 kommenttia:

  1. Hienoja ja tarkkaan mietittyjä tunnustuksia hyvien kuvien kera.
    Tämä blogimaailma koukuttaa minutkin.

    VastaaPoista
  2. Unelma, tunnustin juuri tänään, koska sain tunnustuksen ja sen myötä haasteen.

    Ah, koirat ja uiminen! Ja puutarha...sen ihanat, huumaavat kukat...

    Sinä olen nyt Elämän Kuningatar, Unelma, nauti siitä. Ja olet oikeasti unelmainen♥

    VastaaPoista
  3. Hienoja, juuri sinun näköisiäsi tunnustuksia! Olet pohtinut asioita elämässäsi ja seulonut tärkeät jyvät akanoista. Monella se vaihe on vielä edessä, jos ehtiikään.
    Sinä, ystäväni, koukutit minut mukaan tänne ihanaan blogimaailmaan, kiitos siitä. Myös minun päiväni alkaa ja päättyy näissä kuvioissa.

    VastaaPoista
  4. Tässä todistit jo oikeaksi ensimmäisen tunnustuksesi, tehdä kaikki hyvin - syvällisesti mietitty ja hienosti sanoiksi puettu.
    Minäkin rakastan sinun puutarhaasi, se on juuri sellainen, jossa itsekin viihtyisin, ihanat käytävät, rehevä, kukkaloistoa..

    VastaaPoista
  5. Kun on nuttu nurin päin, niin on onni oikein päin. Näin kai tämä vanha sanonta kuuluu. Tunnustuksesi osoittavat, että elät sopusoinnussa itsesi, ympäristösi ja Jumalan kanssa. Kaikkea hyvää toivotan sinulle.

    VastaaPoista
  6. Syvälliset, kauniit tunnustukset. Osaat antaa kiitosta myös taatalle. Se on hienoa. kun itse elelen näitä viimeisiä vuosiani yksin, koirani seuranani.
    Hienosti yhdistetty kuvat ja kerronta. Ihanaa!

    VastaaPoista
  7. Tuntuu aivan siltä, kuin olisit löytänyt itsesi. Onnea :)

    VastaaPoista
  8. Voin yhtyä tunnustuksiisi monelta osin. Sieltä löytyvät kaikki ne tärkeimmät, joiden varassa ja innostamina on onnellista jatkaa loppuun saakka.

    VastaaPoista
  9. Minäkin odotan kevättä ja puutarhasi kukoistusta, sillä kuvasi ovat ilo silmilleni.

    VastaaPoista
  10. Minttuli,
    blogikoukussa on mukava rimpuilla. :))

    Leena Lumi,
    kävin lukemassa tunnustuksesi.
    On meillä monta samaa innoituksen kohdetta. :)

    anja,
    on mukavaa seurata toisten blogeja. Toiset osaavat napata hienoja otoksia kameralla, jotkut piirtävät upeita kuvia, eräillä on sana hallussaan. Ihailen myös heitä jotka osaavat kirjoittaa valloittavasti ihan tavallisesta arjesta.

    Olen onnellinen kaikista blogiystävistä ja nautin heidän saavutuksistaan. Ei ole ollenkaan minulta pois, jos joku on parempi soittaja tai laulaja kuin minä. :)

    Sirokko,
    kivaa, jos puutarhani kuvat ovat ilahduttaneet sinuakin.
    Piha on sopivan pieni minun voimilleni. Mitään Luxenburgin puistoa en jaksaisi enää hoitaa. :)

    Olivia,
    kiitos. Kommenttisi ilahdutti minua erityisesti, sinä ymmärsit.

    mummeli,
    taata on minulle hyvin rakas. Onneksi sinulla on pikkuinen koiruli seuranasi. Koira on ihmisen paras ystävä.

    Zilga,
    olet oikeassa, matka vaan on ollut pitkä.

    arleena,
    niin sitä ystävät kulkevat toinen toistansa tukien.

    SusuPetal,
    tässä voipi käydä niin, että kesällä blogini taas pursuaa kukkakollaaseja.

    VastaaPoista