keskiviikko 17. elokuuta 2011

Elokuinen aamu metsässä.

Eilen illalla satoi kaatamalla, heti muistuivat mieleeni kuivassa metsässä sinnitelleet sienet. Nyt saavat kasvuvauhtia.

Kun taata oli saanut kahvikupposensa juotua ja lehden luettua, niin aloin houkutella häntä mukaani aamulenkille. Ei tarvinnutkaan kauaa suostutella.

Heitin repun pykälään ja taata pisti kameran taskuunsa.

Taata otti kuvia, kun minulla oli ne sauvat. Niillä sauvoilla on mukava piirrellä ilmassa "raameja" kuville, -tuosta tulee nätti kuva-, näin se yhteistyö sujuu.

Tuossa jakkaran kokoisen haperon keskellä on mukavasti vielä vettä sateen jäljeltä, juomavettä linnuille.

Aamu oli vielä varhainen, kastepisaroita oli kuin helminauhaa ruohon korsilla. Kesällä me taatan kanssa heräämme jo kuudelta ja joskus vieläkin aikaisemmin.

Polun varrelta löytyi vielä muutama vadelmakin.

Kuukunamunista tulee aina mieleen Menninkäinen.

Tämä komea tatti taisi olla punikkitatti, ei tutkittu tarkemmin.

Haperoita oli valtavasti, mutta me emme ole niihin tutustuneet ruokalautaselle asti. Pitäisi varmaankin opetella niitäkin syömään.

Puolukka kypsyy, poski punottaa jo.



Saavuimmekin jo järven rantaan ja minä pääsin uimaan. Taata ei tarennut. Eilen vesi oli vielä 20 astetta, tänään ei ollut mittaria mukana.

Aurinko jo yritteli tulla esiin pilvien takaa. Tyyni järven pinta.

Kukahan lensi yli järven?

Taata löysi kauniin käävän kuvattavaksi.

Tänään emme kulkeneetkaan hoidettua kuntorataa pitkin, vaan poikkesimme metsäpoluille.

Tässä onkin tämänpäiväiset lounastarpeet putsattuina ja vielä jää tatteja talven varallekin.

Lampaankääpää olisi ollut silppukopallinen, mutta myöhästyimme vähän, toukat olivat ehtineet kaluta käävät melko tarkkaan. Muutama uusi pikkuinen kuitenkin päätyi meidän pannullemme.

Ensimmäinen erä tatteja pilkottu kuivuriin, neljä kerrosta.

Kävimme myös kirjoittamassa nimemme kuntovihkoon. Taata on oikea onnetarten suosikki, hän oli heinäkuun arpajaisissa voittanut kahvipaketin. No, taatahan sitä kahvia meillä juokin.
Posted by Picasa

19 kommenttia:

  1. Onnittelut Taatalle!

    Minä en tunne sienistä kuin kantarellin ja kärpässienen, siksipä ei tule sienestettyä. Pidän kyllä sienistä.

    VastaaPoista
  2. Komea sienisaalis ja mukava aamuretki :)
    Minä en ymmärrä sienten päälle mitään. Paitsi.
    Kärpässienen tunnen ja tiedän, että sitä ei saa syödä :D
    Täällä satoi myös eilen illalla pitkästä aikaa.
    Aamulla minäkin olin meidän puolen hehtaarin metsässä talon takana. Yhtään sientä en huomannut, mutta olinkin kuvaamassa hämähäkinseittien kastehelmiä ;))

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Taidan tarvita uudet kakkulat, kun jatkuvasti tulee kirjoitusvirheitä.
    Olin sanomassa että kauniit kuvat sienistä ja vallankin kääpä, erikoinen ja värikäs.
    Sienien merkeissä täälläkin, joten putsaushommiin. Kanttarelleja, tatteja (vihdoin) ja haaparouskujakin.

    VastaaPoista
  5. Mahtava sienisaalis.
    Meilläkin satoi eilen ...koko päivän, nyt varmasti löytyisi sieniä, mutta emme ole päässeet tänään metsään.

    VastaaPoista
  6. Oi onko vesi vielä niin lämmintä.
    Täällä meidän järvessä ei vesilämpö ole käynytkään kahdessakymmenessä.
    Olet reipa.
    Ja päivän ateria tuli aamulenkillä , ihania herkkutatteja.
    Hienot kuvat.

    Onnittelut Taatalle!

    VastaaPoista
  7. Kuvia on vaikka kahteenkin postaukseen..;)

    Ja lisäksi sieniä syötäväksi ja kuivuriin:D

    Oikein kivaa viikon jatkoa sinulle, Unelma<3

    VastaaPoista
  8. SusuPetal,
    kärpässienen tunteminen on tärkeää, voisi käydä hassusti, jos niitä pannulle viipaloisi. ;-)

    Risusydämen Marja,
    sinun makrokuvasi ovat niin uskomattoman hienoja.

    Minttuli,
    rouskuja täällä ei vielä paljon näkynyt, eniten oli keltahaperoa näkyvissä.

    Irmastiina,
    sateen jälkeen kannattaa metsään poiketa. Lämpimän kesän jälkeen sieniä tuntuu tulevan runsaasti.

    sylvi,
    meillä oli heinäkuussa järvessä veden lämpö 25-27 astetta, nyt on viileämpää.

    Aili-mummo,
    kuvia tahtoo aina tulla otetuksi liikaa, taas ovat muistikortit täyttyneet.
    Mukavaa keskiviikkoa sinulle myös.

    VastaaPoista
  9. Löysittepä tattisaaliin ja ehditte ennen matosia. Mistä niitä oikein ehtii nousta - tai laskeutua - pientenkin herkkutattien jalkoihin? Minulla on kuivumassa rullarihmassa roikkuen tattisiivuja, vein kuivurin takaisin tyttärelle kun minusta vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, mukamas.

    VastaaPoista
  10. anja,
    kyllä vanhat konstit uudet keinot päihittävät.;-)

    VastaaPoista
  11. Ihanan herkullinen saalis.
    Täytyy ihailla uintiretkiäsi, vielä tarkenet pulahtaa veteen. Raikasta se on ja virkistävää.
    Höyhenkuva on oikea taideteos. Kävisi kesän muistona valokuvatauluksi. Upea.

    VastaaPoista
  12. kanttarellejä vähän kadehdin ;)

    VastaaPoista
  13. arleena,
    hyvin vielä tarkenee, taidan jo olla hieman karaistunutkin. Veteen pulahtaminen on ihanaa.

    Amalia,
    tuttu tunne, minäkin olin hieman kateellinen eräälle mummolle, jonka jokunen päivä sitten näin kantavan herkkusienilastia muovikassissa ulos metsästä. siinä vaiheessa me olimme löytäneet vain pari punikkitattia.
    Hyvä juttu vaan, että sienet tulevat syödyksi, eivätkä jää metsään mätänemään.

    VastaaPoista
  14. Ihana sienisaalis!!terveisin romulyyli-riitta.

    VastaaPoista
  15. Oih, minulla tulee melkein joka kerta koti-ikävä kun sinun kuviasi katselen. :) Aivan ihania syys-kuvia, metsän tuoksu melkein huokuu kuvista tänne asti! Ja ihana tuo syys-järvikin, niin tunnelmallisen näköinen. Kyllä syksy on aivan paras vuodenaika minulle, niin ihanaa tunnelmaa, värejä ja tuoksuja. Olen HYVIN kateellinen.

    VastaaPoista
  16. Riitta Sinikka,
    tällainen pieni sienisaalis on mukava, kohtuullinen määrä puhdistettavaa yhdelle kerralle.

    Kazza,
    sinulla on siellä jotain muuta ihanaa tilalle.
    Minä taas olen ehkä hieman kateellinen teille nykyajan nuorille, kun teillä on mahdollisuus liikkua ja matkustella enemmän kuin minun nuoruudessani. Iloitaan kuitenkin tästä päivästä ja netistä, jonka avulla voimme kierrellä maailmaa. Sinäkin pääset näin katselemaan Suomen syksyistä luontoa kuvien avulla.
    Kivaa, kun ehdit täällä blogissani piipahtamaan.

    VastaaPoista
  17. Onnea Taatalle kahvipaketin voiton johdosta:)
    Miten ihanaa syötävää olet taas löytänyt metsästä.Täällä ostin juuri pari tattia kaupasta,mutta eivät ne noita itsekerättyjä voita-
    Ja järveen olisi ihana mennä uimaan! Serkkuni mökillä nyt kesällä kävinkin järvessä uimassa,ihanaa!

    VastaaPoista
  18. Ihania kuvia ja mahtava saalis !!

    Kyllä ne lautasliinat saa siitä kulmasta sisään ja ihan hyvinkin :))

    VastaaPoista
  19. Yaelian,
    täältä Suomesta viedään paljon tatteja Italiaan, sinne teille ei taideta tuoda.
    Vielä nyt voi järvessä uida muutkin kuin avantouimarit. Vesi on jo viilentynyt, mutta olen karaistuneempi kuin keväällä.

    Anneli,
    sinun lautasliinatelinettäsi taidan kokeilla virkata, se on kaunis.

    VastaaPoista