Lukukokemus

Tällä kerralla lukija en ollutkaan minä, vaan Erja Manto.

Ensin kuitenkin näitä viime kesän lyhtykoisoja. Ulos on viritetty toisenlaisia lyhtyjä, mutta näitä kuivattelin talven iloksi.

Sitten varsinaiseen asiaan. Olen usein valitellut taatalle ja täällä blogissakin, että olisi kiva lukea enemmän, mutta nuo silmät eivät oikein jaksa. Hannele jossain yhteydessä suositteli minulle äänikirjoja. Taata oli pistänyt asian "korvan taakse".

Ihana taata sitten yhtenä päivänä toi kirjastosta valmiiksi luettua. Hän myös viritti tuolini viereen vermeet valmiiksi ja neuvoi vielä mistä napista painamalla seikkailu alkaa.

Äänikirjavalikoima lähikirjastossa on rajallinen, mutta tilauksia saa tehdä.

Sulavoi on minulle tuttu jo ennestään, koska olen ystävältäni saanut sen lahjaksi. Kivoja juttuja, oikein paikallisella murteella ja nuotilla luettu. Länsisuomalainen nuotti eli kielensointi on niin merkitsevä, että tunnistan turkulaisen oitis kuunneltuani häntä tovin, vaikka puhe olisi kaunista kirjakieltä.

Outi Pakkanen on minulle uusi tuttavuus, nimi tosin oli tuttu, mutta en ole hänen teoksiaan lukenut. En yleensäkään lue dekkarityyppisiä kirjoja. Joskus nuorempana kaikki kelpasi, nyt on säästeltävä silmiä. Runot uppoavat paremmin. :)

Olin siis hieman odottavalla kannalla, että mitähän tässä nyt kuunnellaan. Erja Manto luki elävästi ja jo ennen ensimmäisen levyn loppua olin jutussa koukussa. Pakkasen teksti on jotenkin helppotajuista ja tuttuja sanontoja tuli vastaan tuon tuostakin, ihan sellaisia usein käytettyjä, siis, "että joku jossakin palloilee tai hengailee". Loppuratkaisukin oli yllätys minulle, jonka viimeisin dekkari on taitanut olla "Idänpikajunan arvoitus". :)

Tämän äänikirjan kuunteluun taisi kulua n. yhdeksän tuntia. Siinä ajassa ehdin kutoa monta pientä sukkaa.

Mukavaa vaihtelua oli musiikin- ja radionkuuntelun sijaan saada kokonainen kirja valmiiksi luettuna. Nyt on vaan tutustuttava äänikirjaluetteloihin ja tilausta sisään.

Ulkona sataa tiskirätin kokoisia lumihiutaleita. Kohta on riennettävä lumitöihin. On valtavan kaunista. Voisin tehdä lumienkelin, mutta en uskalla, jospa en pääsisikään ylös sieltä tantereesta. Muutaman lumihiutaleen kuitenkin aion saada kiinni kielen päälle. :)