lauantai 27. marraskuuta 2010

Hopeaiset linnut.

Kerroin aikaisemmin täällä löytämästäni vanhasta runokirjasta ja lupasin kopioida sieltä jonkun runon myöhemmin. Kirja on painettu vuonna 1946, sodan jälkeen. Nyt tuntui siltä, että yksi pieni runo voisi muistuttaa meitä noista vaikeista sota - ajoista.


Hopeaiset linnut

Kuin hopeaiset linnut
siivin siukuvin
ne avaruuden halki syöksyi alas.
Ja pommein irrottua yllä kaupungin
nyt rytmein liukuvin
taas tukikohtaansa ne turvaan palas.

Vain yksinäinen hetki -
hetki ajaton -
ja murskana on menneet vuosisadat.
Hopeinen piirto alla auringon -
ja tuska rajaton
tulevan kohtalomme viittoo radat.

Runo, Ainikki Kivi

Turun linnaa pommitettiin 1.1.1940 ja 26.06.1941 tuli näin pahaa jälkeä. Tällaisena minunkin ensimmäiset muistikuvani linnasta ovat.

Taivaan kiitos, nyt ovat ajat toiset ja Turku valmistautuu entistä ehompana viettämään vuottaan Euroopan kulttuuripääkaupunkina.

Martin kaupunginosaa pommitettiin mm. jouluna 1939 ja 26.06 1941

Kuvat pommitetusta kaupungista olen lainannut Raimo Narjuksen kirjasta: Turku nousi tuhkasta jälleen.

Viime jouluna pääsin sytyttämään kynttilän sotaveteraani-isäni haudalle. Isäni nukkui pois 87-vuotiaana.
Posted by Picasa

15 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus tuosta Turunlinnan vaiheista sodan aikana ja kiitos kauniista runosta! Hyvää adventtia Unelma!

    VastaaPoista
  2. Runo ja kuvat muistuttavat vaikeista ajoista. Toivokaamme, että oma sukupolvemme ja tulevat sukupolvet eivät joudu kokemaan uutta samanlaista tuhoa. Tänään pienessä ostoskeskuksessa kerättiin rahaa sotaveteraanien hyväksi.

    VastaaPoista
  3. Ajatuksia herättävä tosiaan tämä postauksesi. Kävin lukemassa myös edellisen kertomuksen Tallinnan reissusta, kyllä mie nauroin :)

    VastaaPoista
  4. Yaelian,
    kiitos!
    Runo kosketti minuakin.
    Jos joskus näen painajaisunia, niin niihin liittyy aina jokin uhka taivaalta. Vielä näin vuosikymmentenkin jälkeen pommikoneet ahdistavat joskus, nykyään harvemmin.

    olivia,
    Sama toivomus on minulla.
    Veteraanijärjestöillä pitäisi olla varoja paljonkin jäljellä. Olisi tärkeää nyt jakaa niitä omaisuuksia vanhoille veteraaneille ja heidän perheilleen, eihän heitä enää paljon ole keskuudessamme.

    Jaana,
    kivaa jos tykkäsit reissata kanssamme virtuaalimatkalle Tallinnaan. :)

    VastaaPoista
  5. Missään ei aikaisemmin ole tullut ainakaan minun silmiini noin järkyttäviä kuvia Turun pommituksista. Runokin kosketti. - Toivottavasti emme me, eivätkä lapsemme tai lastemme lapset koskaan joudu kokemaan sotaa. Itse olen vasta suurten ikäluokkien ja pula-ajan lapsi enkä puutetta oikeasti ole kokenut. Rauhallista adventin aikaa!

    VastaaPoista
  6. Miten sattuikaan, samoja teemoja osittain postasin juuri. Koskettava runo.ja kuvat.
    Hyvää adventin aikaa.

    VastaaPoista
  7. Villiviini,
    Eipä niitä ikäviä aikoja ole mukava muistella, mutta toisaalta, emme saisi unohtaakaan. Pitäisi muistaa olla kiitollinen rauhallisista vuosista. Olen lasteni toivomuksesta merkinnyt muistiin blogini alkuvaiheessa sota-ajan muistoja. Aihelokerikossa, sota-aika tai niinkuin sen muistan.
    Rauhallista adventtiaikaa sinulle myös. :)

    Minttuli,
    kävin jo katsomassa blogissasi, lisää odottelen. :)
    Sota-aika sai ihmiset ja runoilijat herkistymään ja kirjoittamaan tuntemuksiaan muistiin. Hyvä niin.

    VastaaPoista
  8. Koskettavaa...Ei,niitä aikoja ja itsenäisyytemme puolesta taistelleiden miesten uhrauksia emme saa koskaan unohtaa.Koskaan emme heitä voi kyllin kiittää.Työssäni tapaan vielä päivittäin sotiemme veteraaneja ja vaikka he eivät niistä ajoista useinkaan puhu,herkistyvät silminnähden,kun joskus puhe kiertyy vaikeisiin vuosiin ja kerron miten paljon kunnioitan heidän ja aseveljiensä uhrausta maamme eteen.

    VastaaPoista
  9. Tiina,
    kauniisti tässä tärkeästä asiasta kirjoitit. :)

    VastaaPoista
  10. Uutta oli minullekin tuo turun linnan pommitus.
    Hyvää adventia sinullekin

    VastaaPoista
  11. Amalia,
    linna oli monta vuotta ilman kattoakin sodan jälkeen. Väliaikainen katto valmistui joskus 1946. Onneksi linna nyt on saatu entisöityä.

    VastaaPoista
  12. Tuhkasta todella on noussut Martin kaupunginosa, Turun linnakin näyttää vaurioituineen pahanlaisesti, mutta nyt sekin on taas kunnossa.
    Runosta aistii ajankohdan, sota on menossa, vaikka ei tietäisi.

    VastaaPoista
  13. arleena,
    linna oli todellakin surkeaa katsottavaa monta vuotta.
    Oli tärkeää korjata ihmisille koteja ja samalla Turussa rakennettiin sotakorvauslaivoja Neuvostoliitolle. Onneksi linnakin vuoro viimein tuli.
    Arleena, jos sinua kiinnostaa, niin kysy kirjastosta tuota mainitsemaani kirjaa, siinä on paljon tietoa Turun vaiheista sodan jälkeen.
    Oman kirjani olen saanut isältäni lahjaksi.

    VastaaPoista
  14. Hvin vaikuttava runo!

    Turku on minulle aika likeinen kaupunki, sillä suurin osa isäni puolen suvusta on sieltä ja siellä.

    Nuo olivat kovia aikoja. Minun sukupolveni ne vielä on kuullut kertomuksina, mutta seuraava lukee enää kirjoista.

    VastaaPoista
  15. Leena Lumi,
    tänä ajankohtana runo kosketti minuakin.

    Sinullakin turkulaisia sukulaisia, yes! :)

    VastaaPoista