lauantai 20. marraskuuta 2010

Paluu Harjukaupungista kotisohvalle.



Ihmeellinen epätodellinen olo on jäljellä, nyt kun olen laskeutunut Harjukaupungista tänne etelään ja huomaan kutileeni odottamassa. Tuossa sukkatehtailussa en nyt näe mitään "elokuvallista" tunnetta.

Vanhasta tuntuu hauskalta, kun kirjassa kerrotaan Facebookista ja näistä nykyajan ihmeistä. Taitaa muuten olla ensimmäinen lukemani kirja, jossa Facebook on keskeisesti mukana.
Täytyykin mennä tarkistamaan Facebookiin oman profiilini mielekkyys, en ole kyseisestä palvelusta kovin innoissani vielä ollut.

Tuossa jo muutaman luvun jälkeen ihastelin kirjailijan nokkelaa kekseliäisyyttä, hykertelin kirjan punaisesta langasta. Ihana oivallus.
Tuttuuden tunnetta minun ikäiselleni toi maininnat vanhoista elokuvista ja lauluista. Nauratti, kun Olli Suominen liittyi vahingossa elokuvakerhoon. :)

Kustantajan ja kirkkovaltuutetun Olli Suomisen tarina vei niin mukanaan, että taatakin joutui tänään tyytymään purkkihernekeittoon. En malttanut laskea kirjaa kädestäni. Jyväskylä kaupunkina on minulle outo, mutta hyvin pysyin kyydissä mukana.

En voinut olla ihailematta tätä kerronnan rikkautta. Tarinaa vietiin eteenpäin kahdella tasolla, Olli Suomisen lapsuuden ajassa ja nykypäivässä. Lukijana yritin itsekin arvailla etukäteen tarinan kulkua, mutta aavistukseni meni melkein aina pieleen, niin uskomattomia kiemuroita ei onnistunut ennakoimaan. Hyvä P.I.J.

Mistähän ainesosista kirjailijoiden, varsinkin hyvien, aivot ovat tehdyt?

Eilen, luettuani kolmetoista lukua olin jo niin tekstin lumoissa, että kirjan lopputulos ei vielä kiinnostanut, halusin vaan nauttia kirjan tekstistä sivu sivulta. Nyt löydettyäni loppupisteeseen,
jäin pohtimaan, että olisikohan kirjan toinen loppuratkaisu sittenkin ollut minulle mieluisampi. Elämässä ei aina käy niinkuin toivotaan. Jossakin mutkan takana voi jo väijyä tohtori Oksanen vastamyrkkyruiskuineen.

Taas on palattava arkeen ja aloitettava elää tätä tavallista ei niin elokuvallista elämäntapaa. Tai mikä ettei, mikä estäisi eläkeläistä hieman irrottelemasta M-hiukkaspitoisuuksien pyörteissä ? Montakohan sataa kilometriä täältä on Jyväskylään?

Leena Lumi järjestää yllätysarpajaiset täällä, kannattaa klikata.

Posted by Picasa

10 kommenttia:

  1. Kaunis neule.

    Minulla on ollut jatkuvasti vaihtuva mielipide Facebookista. Nykyään olen sitä mieltä, että se on tullut jäädäkseen. Meistä käyttäjistä riippuu, mitä sillä tehdään.
    http://www.facebook.com/pirkko.anna.amnell

    VastaaPoista
  2. Hyvä Unelma,mun on nyt pakko tämä linkittää;-)

    Meilläkin on syöty vanhaa ruokaa mikrossa lämmitettynä ja Lumimies on siivonnut, koska minä olen niin väsynyt ja kaipaan vain saada kutoa tai nukkua...

    Unelma, hyvä sinä♥

    VastaaPoista
  3. Anna Amnell,
    ei auennut minulle tuo Facebookin linkki. Olin kirjautuneena sisään, mutta kiinni pysyi.

    Leena Lumi,
    kiitos linkityksestä. Toivotaan, että Lumimies ja taata eivät ole katkeria Olli Suomiselle. :)

    VastaaPoista
  4. Hyvät kirjat imaisevat mukaansa. Tämä oli sinulle juuri sellainen. Mutta mukava on vaihtaa maisemaa kotisohvalla kirjan viemänä.

    VastaaPoista
  5. "Paluu arkeen oli edessä" lauletaan rallissa, tipahtaminen "tavalliseen" lauantaihin Harjukaupungin salakäytäviltä voi tuntua huimalta!
    Mennään ensi suvena käymään Jyväskylässä, täältä on sinne reilut 250 km ja mökiltä vain 80. Ei se niin mahdoton matka ole verrattuna meidän muihin yhteisiin reissuihimme.

    VastaaPoista
  6. arleena,
    näin se menee. Joitakin kirjoja nyt vaan ei voi jättää käsistään ennenkuin loppupiste on löytynyt.
    Syksyn aikana onkin enemmän tullut istuttua kutileen kanssa ja lukeminen on jäänyt vähemmälle. Pari kirjaa tuossa jo odotta puoleksi kaluttuna.

    anja,
    lähdetään vaan Jyväskylään, otetaan Olli Suominen oppaaksi tai Kerttu. :)

    VastaaPoista
  7. Anna Amnell,
    nyt avautui. :)
    Minulla on ollut tuo Facebook profiili jo aika kauan, mutta käyn siellä katsomassa harvoin. En ole vielä sitä oikein ottanut omakseni. Uskon myös, että ennenpitkää ei ilman Facebookia pärjää. Nyt yritän pärjätä sähköpostilla.

    VastaaPoista
  8. Tämäpä oli mukava arvostelu. Minulla heräsi mielenkiinto. En jaksa yltiöpäisiä korusanoja, hillitöntä hehkutusta. Tarvitsen juuri tällaisia arviointeja. Pitääpä laittaa kirja hankintalistalle!

    VastaaPoista
  9. Johanna,
    tarkoitukseni ei ollutkaan arvostella kirjaa. Kerroin vain miltä minusta tuntui ja miltä lukeminen maistui. Tykkäsin. :)
    Uskallan suositella sinullekin tätä kirjaa.

    VastaaPoista