torstai 25. marraskuuta 2010

Meri mustana raivoaa

Laivaliput eiliselle olivat varattuna "päivä Tallinnassa" risteilylle. Soitin aamulla Anjalle: "Olemmeko paperia?" Anja oli sitä mieltä, että paperia ei olla ja matkaan lähdetään.
Puhurit pauhasivat ja lunta pyrytti.

Ensimmäinen harmitus oli, kun en löytänyt kesän jäljiltä talvikenkiäni mistään. Lähdin kuitenkin matkaan vanhoissa mustissa lenkkareissa, jotka varustin jääpiikeillä. Ajoissa matkaan, niinkuin aina. Nyt ei olisi kannattanut hosua, sitä bussia ei tullut ollenkaan, oli hyytynyt jonnekin. Yhdessä koululaisten kanssa värjöttelimme pysäkin suojissa odotellen seuraavaa kulkuvälinettä.
Puhurit pauhasivat ja lunta pyrytti.


Helsingissä vaihdoin "maantienässästä" raiteille. Raitiovaunukaan ei päässyt reitilleen satamaterminaaliin vaan joutui ajamaan toista rettiä. Lumi oli tukkinut raiteiden vaihteet. No, mikäs siinä matkalaiset kahlasivat lumessa, aurausautoja ei näkynyt.
Puhurit pauhasivat ja lunta pyrytti.

Hieman myöhässä laiva pääsi matkaan ja me Anjan kanssa löysimme mukavat paikat, joimme teet ja kaivoimme esiin kutileemme. Ensin edettiin rannikon suojassa mukavan leppoisasti, kunnes alkoivat astiat helistä ja siivouskärrykin innostui omatoimisesti liikennöimään käytävällä. Hassusti siinä kävi, kärry kaatui ja henkilökunta riensi hätiin. Onneksi kukaan ei loukkaantunut.
Puhurit pauhasivat ja lunta pyrytti.

Tallinnassa katsoin tilanteen sellaiseksi, että lähin tavaratalo riittää minulle. Anja lähti käymään asioillaan ja minä jäin seuraamaan suomalaisten kaupantekoa Sadamarketissa. Apteekissa minäkin kävin ja näiden yhden suomalaisen sujauttavan jonkun pullon laukkuunsa, en uskaltanut nostaa älämölöä, kun en voinut todistaa oliko pullo kyseisen hienon rouvan oma. Asiasta jäi kuitenkin ikävä olo.
Anjan palattua joimme vielä kahvilassa teetä ja teimme muutamia elintarvikehankintoja. Palasimme reppuinemme laivalle.
Puhurit pauhasivat ja lunta pyrytti.

Ajoissa pääsimme lähtemään paluumatkalle, mutta sitten myräkkä pakotti laivan hidastamaan kulkuaan. Istuimme kutimiemme kanssa oikein aitiopaikoilla. Nauroimme vatsamme kipeäksi, kun seurasimme ensimmäisen buffeekattauksen asiakkaiden palaavan ruokasalista. Seinistä tukea ottivat tulijat ja kokki avusti vanhempia ihmisiä pysymään pystyssä. Kokki tai joku ruokavirkailija hän oli pitkästä essusta päätellen, vaikutti mukavalta mieheltä. Pitkän hoikan miehen urakka jatkui myöhemmin, kun seuraavan kattauksen ruokailijoita ohjattiin saliin sisään. Liikenteen suunta vaihtui meidän katsomossamme. Mummot naureskelivat hoippuessaan eteenpäin lattian keinuessa ja ulkona tuuli vaan yltyi.
Puhurit pauhasivat ja lunta pyrytti.

Helsinkiin saavuimme myöhässä, mutta ehdimme kuitenkin erikoisjärjestelyjen avulla siihen linja-autoon mihin olimme aikoneetkin. Pyysin raitiovaunun kuljettajaa ajamaan kilpaa Porvoon bussin kanssa Mannerheimintiellä. Vitsi, vitsi....
Matkamme oli hieman edellisistä yhteisistä leppoisista reissuistamme poikkeava, mutta näistä erilaisista tapahtumista niitä muistoja syntyy. Kiitos, Anja, mukava matkakumppanini.
Tuuli oli lähes tyyntynyt, eikä enää pyryttänyt.

Hieman meitä huvitti sekin ajatus, että kardioaspiriinia olisin saanut tästä lähiapteekistakin, kymmenen minuutin kävelymatkan päästä.
Tallinnassa se sadankappaleen rasia oli kuitenkin paljon halvempi. Hihiiiiiiiii.
Tänään paistaa aurinko. :)
Posted by Picasa

26 kommenttia:

  1. Teilläpä oli metka matka! Niin se luonto järjestää lisäelämyksiä. Tallinna on kaunis kaupunki. Siitä on jo lähes 15 vuotta, kun siellä viimeksi poikkesin. Varmasti on moni asia muuttunut. Mutta minulta olisi tainnut jäädä matka tekemättä noin tuulisissa oloissa, vaikka en ihan paperia olekaan :)

    VastaaPoista
  2. Huh, kylläpä puhurit pauhasivat ja lunta pyrytti! Näköjään et kärsi meripahoinvoinnista.
    Hyvä niin.

    VastaaPoista
  3. Voi hurja sinun kanssasi. Minä olisin kyllä jäänyt rannalle, tai paremminkin jo kotiin. Täällä ainakin oli sellainen myräkkä, että hyvä kun talo pysyi pystyssä.
    Onneksi pääsitte onnellisesti kotiin.
    Muistoja tällaisista retkistä kyllä syntyy :-)

    VastaaPoista
  4. Oi, olipa teillä huikea merimatka! Pääasia on, että pääsitte hyvin perille ja takaisin kotiin lumimyrskystä huolimatta. Aallokkon näyttää melkoiselta kuvissasi. Kävin siipan kanssa Tallinnassa elokuussa. Matkasää oli silloin paras mahdollinen ja istuimme kauan ulkokannella.

    VastaaPoista
  5. Totta, parhaat muistot syntyvät niistä erikoisista sattumuksista eikä myrskyä tosiaankaan joka päivä tule koettua. Täällä myrskysi myös aika tavalla.
    Reissut ovat aina mukavia ja kotiinpaluu ihanaa. Ilman niitä reissuja ei saisi kokea kotiinpaluuja, eikös ollut omituinen vertaus.

    VastaaPoista
  6. Unelma, tiedätkö mikä oli tuulen nopeus?

    Olen mennyt kerran rahtilaivalla Itämeren yli kelissä, jossa Meriurhoni kovasti oli polvilllaan hytin wc-pytyn äärellä, mutta minä istuin kapteenin pöydässä;-)

    Miten sun ja Anjan niskat kestävät tuon kutomisen...

    VastaaPoista
  7. Onpa sulla ollut reissu! Kyllä te ny päivän valitsitte,jolloin Tallinnan reissulle! Joo,kun laiva keinuttaa niin kaikki kulkee niinkuin pöhönäs! Mun mies ei kovinkaan tykkää laivalle lähteä. Hän tulee helposti merisairaaksi.Mä olen joskus ollut kamalassa myrskyssä Itämerellä. Talinnassa en ole käynyt oikeastaan ollenkaan. Ainoastaan läpi ajeltu,kun Pärnuun ollaan menty. Aina mä siitä Tallinnasta haaveilen,kun mun haave on päästä lankataivaaseen eli Karnaluksiin,sitten joskus.

    VastaaPoista
  8. Matka takana ja muistot taskussa! Ja kun loppu on hyvin niin kaikki on hyvin. Ja Simo onnellinen kun sai mamman kotiin, ei meinannut kieppumisesta loppua tulla. Onneksi merisairaus ei meikätyttöjä yllättänyt ja puikot sauhusivat. Ja naurettiin toisten kustannuksella ja vähän siinä sivussa itsellemmekin. Mutta Minni Hiiret eivät olleet merihädässä vaan asperiinin ostomatkalla eteläisestä naapurista. Asiat tuli hoidetuksi ja nyt nautitaan inkivääristä ja villisikasavufileestä! Nam.

    VastaaPoista
  9. Tossa myrskyssä mä oisin vaarmaan jo kuollu, tai ainakin oksentanut sisukalut pihalle.

    VastaaPoista
  10. Olipas huima myrsky, se on välillä siellä merellä sellaista.
    Muuten varmasti ihan mukavaa välillä nämä reissut vaikkakin kyllä ne väsyttää :)

    Itse käydään myös keväisin ja syksyllä, tänä vuonna syksyn matka tehtiin alkusyksystä jo.

    VastaaPoista
  11. Olipa taas hauskasti kirjoitettu matkakertomus. Mielikuvitus pitää tuollaisella laivamatkalla pitää aisoissa:)

    VastaaPoista
  12. Huima reissu ja huumorilla selvitään tilanteessa kuin tilanteessa. Parasta oli kun puikot heiluivat, hihittelin sitä täällä itsekseni. Hauskasti kuvattu!!

    VastaaPoista
  13. Johanna,
    kaunis on Tallinna ja paljon on muuttunut kauniimmaksi. Vanhoja rakennuksia entisöidään vauhdilla. Ihania näkymiä vanhassa Tallinnassa varsinkin. :)

    SusuPetal,
    ei tosiaankaan tullut edes mieleen merisairaus.

    Leijonainen,
    mitäpä sitä varattua matkaa perumaan, uusia kokemuksia vaan saimme.

    olivia,
    kesällä laivamatkat ovat mukavia, kun tarkenee ulkonakin istua. Tallinnakin oikein puhkeaa kukkaan kesällä.

    arleena,
    kokemuksia ja muistoja on mukava kerätä, niitä ei kukaan voi pois ottaa, jos vaan terveenä pysyä saadaan.

    Leena Lumi,
    ei aavistustakaan tuulen nopeudesta. Tuntui ainakin siltä, että vaihteli paljonkin, niistä hurjista puuskista päätellen.

    Sinä oletkin sellainen huimapää tyttö, että tuulet sinua heilauta, ei varsinkaan kapteenin pöydästä. :)

    Niska on kai jo niin parkkiintunut kutoma-asentoon, että mikään ei enää tunnu. :)

    intsu,
    käykää Tallinnassa kesällä, silloin on usein merikin aivan tyyni ja silloin kulkevat nopeat Lindatkin. Niillä matka taittuu nopeasti ja mukavasti.

    anja,
    eivät joutuneet mikkihiiret merihätään. Hienoa.
    Mukava matka oli, taas aivan uudenlainen yhteinen kokemus muisteltavaksi.

    Amalia,
    siellä oli niin kiinnostavaa katseltavaa, että olisit unohtanut meritaudin. :)

    seijastiina,
    kyllähän sit' reissussa aina vähän ränkkääntyy, mutta uutta retkeä jo suunnitellaan.

    tarutikki,
    mielikuvitus voi olla mukava apukin, jos muistaa ottaa huumorinkukan mukaansa paattiin.

    VastaaPoista
  14. Minttuli,
    saattoi siellä laivallakin joku vetää suuta hymyyn kutileet nähdessään, mutta meitä ei haittaa. Hyvä vaan jos saadaan ihmiset hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
  15. Aika hurja reissuilma! Kerran menin pikkukatamaraanilla Tallinnaan kovassa myrskyssä ja se sai minut melkein kokonaan luopumaan laivamatkoista ,niin kamala kokemus se oli!
    Mutta teillä taisikin olla mukava reissu,tuli oikein hyvä mieli tätä lukiessa:-)

    VastaaPoista
  16. Yaelian,
    meillä oli tosiaan hauska matka. Onni on ystävä, joka seilaa samalla aaltopituudella. :)

    VastaaPoista
  17. Hui olkoon, ettekö yhtään pelänneet, meinaan täällä ainaskin kävi sellanen myrsky ja mylväys ilma, että ei kyllä ulos tehnyt mieli mennä, eikä ainaskaan laivaan??
    Mutta hyvä, kun pääsitte turvallisesti takaisin kotiin ja jälkeen päin näitä onkin kiva aina muistella!

    VastaaPoista
  18. Harakka,
    ei meitä pelottanut. Kerran käväisi mielessä, että kunhan ne rekat nyt vaan olisivat hyvin kiinnitetty siellä alhaalla.

    VastaaPoista
  19. Mentävä se on kun kerran niin on päätetty pyryn ja pauhunkin läpi, niin niitä muistoja syntyy. Minulla on jo yksi tuollainen muisto ja sisäkaluni olisivat oitis kieltäytyneet uuden etsimisestä.

    VastaaPoista
  20. Äiti!!!!! Olishan se pitänyt arvata!!!! Minua varoitat aina kaikesta mahdollisesta ja sitten ite lähdet keikkumaan myrskymerelle miten sattuu! Soo soo soo äitee!
    :D

    VastaaPoista
  21. Sirokko,
    minulle ei mitään ikävää muistoa tästä jäänyt. Muutaman kerran vähän kovemmin pamahti aalto keulaan, mutta vauhdin hiljentäminen auttoi. Uskon, että meillä ei ollut mitään hätää koko matkan aikana. Muistoja kuitenkin tuli. :)

    Johanna,
    Niinhän se menee, että älkää tehkö niinkuin minä teen. Ihan turvallista kyytiä saimme. Kannatti vaan istua tukevasti pyrstöllään, eikä lähteä vaeltelemaan käytäville. :)

    VastaaPoista
  22. Hannele,
    ensi vuonna kannattaisi käydä, silloin Tallinna on Turun kanssa Euroopan kulttuuripääkaupunki.

    VastaaPoista
  23. Tuo sana "Kutile" on eri vänkä :)
    Melkein kuin oisitte ollu Mikki Hiiren kanssa merihädässä, mutta onneksi ette!

    VastaaPoista
  24. Reippaita olette olleet! Niitä tyrskyjä on varmaan ollutkin hienoa katsella, vaan eihän meneet silmukat sekaisin?
    Minä en ole myrskyävälle merelle lähtenyt yhden laivaa pahasti keinuttelevan kantriristeleilyn jälkeen. Petissäkään ei pysynyt paikoillaan, milloin liukui pää sängyn ppäätyyn tai vuorostaan jalat.
    Tallinna viehättää, se on minun lemppari kaupunkini.

    VastaaPoista
  25. Arjaanneli,
    Ei oltumerihädässä, saatiin vaan keikutusta koko rahan edestä. :)

    aimarii,
    eivät menneet silmukat solmuun. Yksi sukka tuli matkalla valmiiksi. :)

    VastaaPoista