Sammon taonta ja muuta Kalevalaa

Kalevala CAL peiton valmistuminen sujuu suunnitelmien mukaan, yli puolet on jo virkattuna.

                                                      14.OSA – SAMMON TAONTA
                                                         Suunnittelija: Marika Nordling

Lietsoi tuulet löyhytteli:

itä lietsoi, lietsoi länsi, 

etelä enemmän lietsoi,

pohjanen kovin porotti. 

Lietsoi päivän, lietsoi toisen,

lietsoi kohta kolmannenki: 

tuli tuiski ikkunasta,

400   säkehet ovesta säykkyi,

tomu nousi taivahalle,

savu pilvihin sakeni. 

Kalevala 10. runo 393-402

Kasvun ihme

 Suunnittelija Soile Olmari

Kasvoi maahan marjanvarret, 
kukat kultaiset keolle; 
ruohot kasvoi kaikenlaiset, 
monenmuotoiset sikesi 
(Kalevala, 2. runo)

Joukahainen suossa

Suunnittelija Taina Ilvonen

Kysyi vanha Väinämöinen:  
"Kuit' olet sinä sukua,  
kun tulit tuhmasti etehen,  
vastahan varattomasti?  
Säret länget länkäpuiset,  
vesapuiset vempelehet,  
korjani pilastehiksi,  
rämäksi re'en retukan!"  
(Kalevala, kolmas runo) 

Tuo minun Joukahaiseni jotenkin vinksahti tuossa, näyttäisi poika kroolaavan rantaan. Hyvä niin.

Väinölän viljavat vainiot

Suunnittelija Taina Tauschi

Läksi maata kylvämään, 
siementä sirottamahan. 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
"Minä kylvän kyyhättelen  
Luojan sormien lomitse, 
käen kautta kaikkivallan 
tälle maalle kasvavalle, 
ahollen ylenevälle." 
(Kalevalan 2. Runo 293–300)

*

Tiistaina matkalla Turkuun yksinäinen koivunlehti oli päättänyt lähteä mukaan. Siinä se vaan sinnitteli peilin nurkassa koko matkan. Yön aikana se oli hävinnyt Birgittasisarten vieraskodin pihassa.

Maisemakuvat apukuskin paikalta olivat näin ankeat.

Vesi seisoi pelloilla, viljaakin oli vielä puimatta. Masentava näky kylväjille.

Näitä omanapuita olen kuvannut keväällä kukkivina ja nyt punaisenaan pikkuisia omenoita. Puiden takana on kierrätyskeskus.

Turussa on aina mieluisaa käydä torilla, ostin karpaloita isoja pulleita.

Hallissa on myös käytävä, tosin halli ei enää ole entisensä. Osaan kuitenkin mielikuvissani nähdä sen sellaisena lapsuuteni hallina edelleenkin.

Paluumatkalla eilen näkyi jo vähän sinistä taivastakin.

Vauhdissa kuvattu sateenkaari oli kaunis näky ruskan värittämän maisemaan yllä.

Taas uhkasivat tummat pilvet, välillä ropsaisivat sadekuuron vettyneille vainioille.

Yhden pipon sain matkan aikana virkattua. Aikaisemmin kudoin  sukkia ja lapasia kuskin vieressä. Kerran joku viisaampi sitten varoitti, että ei etupenkillä turvatyynyn takana kannata puikkoja heilutella, vahingon sattuessa tyyny laukeaa ja puikot tunkevat vatsaan. Kauhea ajatus viisi piikkiä sisuksissa. Virkkuukoukkuja on sentään vaan yksi, no pahaa jälkeä se saisi yksi koukkukin. Kamera vaikuttaa turvallisemmalta, tosin kuvat eivät kaksisia ole liikkuvassa tilassa napsittuina.