torstai 5. lokakuuta 2017

Saanko tulla seuraasi pitkospuille, pikkuhetkeksi vain?


Eilen tämä ihanuus saapui, runokirja  blogiystävä "aimariilta" .

Tälle sumuisella aamullekin löytyi sopiva runo, jonka tähän lainaan.

                                                    Raskas
                                          aamusumu leijuu
                                              jokivarren yllä.
                                       Paksu harmaus pilkkaa
                                                   aurinkoa
                                           siepaten vangikseen
                                              jokaisen säteen.
                                                Yön kyyneleet
                                                     viipyilevät
                                            asteisessa heinikossa.

                                                                  Aino Riihiaho



Ajattelin lukea säästellen, oikein hitaasti ja kunnolla syventyen. En malttanut lopettaa, vielä yksi runo ja vielä yksi. Runot tempasivat mukaansa.

Oli jo puoliyön hetki käsillä, mutta en voinut lopettaa vieläkään. Astuin runoon, elin ja hengitin sitä. Samaa suopursun tuoksua ja nokipannukahvin, aah. Suon ja erämaan kauneuden ylistys herkisti mielen, vai oliko se nuotiosta nouseva savukiehkura joka sai silmän kostumaan. Erämaassa elämä ja kuolema saavat uudet mittasuhteet, aimarii on sen kokenut ja hänellä on taito asetella sanoja herkästi ja aidosti tunteita tulkitsemaan.

Kiitos runoista, aimarii. On mukava kulkea kanssasi pitkospuilla runojen kautta. Kirjasi ei jää hyllyyn pölyttymään, vaan siinä on kohta lehdet koirankorvilla ja siloinen kansi täynnä sormenjälkiä. On ihana heittäytyä tunnelman vietäväksi, ei elämä ole pelkkää puurtamista. Se on myös täynnä kauneutta, hiljaisuutta ja elämäniloa.


Onneksi on vielä monta runoa lukematta ja monta haltioitumisen hetkeä kokematta.

 Vielä on hetki aikaa nauttia syksyn värikkyydestä ennen pakkasten tuloa.

12 kommenttia:

  1. Onnea ihanasta voitosta! OLen runojen suuri ystävä ja ymmärrän hyvin, miksi et voinut lopettaa lukemista. Runokirjat ovat siitä hyviä, että niitä voi lukea udestaan ja uudestaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan tämä ei ollut voitto, mutta lottovoitto on jo se, että on niin monia ihania runoilevia blogiystäviä kun oma runosuoni on aivan surkastunut.

      Poista
  2. Onpa kirjanen saanut upean taustan.
    Kiitos, sanot niin kauniisti, että minä täällä vallan herkistyn, miten koit ja kerrot lukuhetkestäsi.
    Syksyisi polkuja tallustellaan ja ootellaan, mitä tuleman pitää.
    Mukavia syksyn päiviä sinulle.

    VastaaPoista
  3. Hieno uutinen tuo aimariin runokirja!
    Minäkin haluan tutustua siihen :)
    Kiitos ihanasta postauksesta, Unelma, ja oikein hyvää syksyä sinulle!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimästi suosittelen aimariin runokirjaa.

      Poista
  4. Olipa mukava paketti sinulla, ja innosti postaamaan kauniin postauksen. Mukavaa viikonloppua Unelma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, hyvää viikonloppua myös sinulle.

      Poista
  5. Kaunis postaus, kiitos siitä. Upeaa kun aimariilta on ilmestynyt niin hieno kirja. - Mukavaa viikonlopun odotusta!

    VastaaPoista
  6. Runo on niin kaunis ja ihanat syksyiset kuvat olet ottanut!
    Nuo pitkospuut niin vievät ajatukset Lappiin.....
    Lempeää viikonloppua teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kutsun muistot luokseni" runokirja on täynnä ihania runoja, aimarii osaa.

      Meidän Lappimme on nyt vaan tuolla Evon korvessa, mutta hienoa sielläkin on.

      Poista