torstai 5. lokakuuta 2017

Pipoiluksi meni tämäkin juttu.


Roikkupipon virkkuuohjeen löysin täältä, ruotsalainen tyttö oli virkannut piponsa ohuesta puuvillalangasta, sai kauniisti laskeutuvan myssyn. Oma tekeleeni on seiskaveikan jämistä, tuli vähän tönkkö. Jouduin hattutelineeksi kun irtopäätä en omista. Tämän pipon saa joku nuori, joka siitä voisi pitää.

*



Kelta - valkoista pipoa voi käyttää myös käännettynä.  Olipa kiinnostava virkkuumalli Youtubessa.



Tässä mennään kohti huippua.


Sisällä keltaista ja ulkona valkoista.


Pipon reunaan tein aloituksen pylväskerroksella  ( ohje Dropsilla ) ilman ketjusilmukoita, ne kun voivat loppupeleissä vähän kiristää. Pipon reunan viimeistelin rapusilmukoilla.


Tämä kuva lipsahti tuonne virkkaajien sivulle ennen aikojaan, siellä esittelen samalla vanhoja kuluneita Ainojani parvekkeen lattialla, ei ollut tarkoitus. Kääk.  On niin hämärä päivä, että valokuvaaminen ilman valonheittimiä sisällä on työtä ja tuskaa.

Minulla noita kämmejä sattuu jatkuvalla syötöllä. Maanataina pakkasin reppuni uimavermeillä ja innolla olin lähdössä uimahallille. Reppu oli täynnä kuin Turusen pyssy, mutta jotain puuttui, se uimapuku, perskutarallaa. Ei auttanut vaikka kuinka käänsin reppua nurin ja ravistelin, eipä pudonnut esille uima-asua. No, hyväähän se tekee pelkkä suihkukin, saunaan ei nyt ole menemistä ettei menisi rytmit taas sekaisin.

*
Posti toi eilen paksun kirjekuoren, sen sisältö ilahduttaa minua erityisesti. Kerron lisää heti kun saan nuo pipot tuosta ensin pois tieltä, tähän sepustukseen ei oikeastaan sovi mitään niin herkkää ja kaunista kuin runokirja. Tässä jo pieni vihje seuraavasta. On luettava vielä muutama aimariin runo ja sitten päästetään ilo ja onni irti.

2 kommenttia:

  1. Voi hyvä mahoton sinun virkkausvahtiasi! Olen kädentaitoihailijasi.
    Kauniita aj lämpiä pipoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että piponi löytävät paikkansa viimeistään joulun alla.

      Poista