tiistai 3. lokakuuta 2017

Siellä se on pilven takana, aurinko nimittäin.


Ajelemme usein tämän maissipellon ohi ja seuraamme kasvun ihmettä. Keväällä oli niin kylmää ja sateista, että mitään edistystä ei näyttänyt tapahtuvan taimien kasvussa, oikein huolestuimme. Lämmintä kesääkään ei sitten tullut, mutta maissi kasvoi kuitenkin näin komeaksi. Viimein ilmestyivät kukatkin latvuksiin. Olisi kiva pysähtyä tarkistamaan onko siellä lehtien kätköissä tähkää tulossa vai ehtivätkö pakkaset ensin.


*


Keinuhongan tilakauppa sulkeutuu tänään lokakuun ensimmäisenä päivänä seitsemäksi viikoksi, avautuu taas joulumarkkinoiden ajaksi.


Oli mukavaa kun tämä meidän entisöintikurssilaisemme tarvitsi vielä vähän kalkkimaalia projekteihinsa, pääsimme siis vielä nauttimaan tilan upeista syysasetelmista. Juotiin vielä kahvitkin lähtiessämme ja talo tarjosi suussa sulavat pilvikakkupalat kesän viimeisenä aukiolopäivänä.

Seuraavaksi näiden asetelmien tilalle tulevat joulukoristeet.

*


Nyt ollaan joukolla lähdössä, tässä parvessa oli lintuja paljon enemmän kuin kuvaan mahtui, hanhiakin oli mukana.


Näitä lintukuvia katsellessa tuli illalla sellainen "feeling blue" olo, että hain netistä joutsenlammen musiikkia. Musiikki ja tanssijat tempasivat niin mukaansa, että katsoin ja kuuntelin kaikki kolme näytöstä yhdellä istumalla.

Tammikuussa aloitin seurata lintuja BirdLife Suomi 100 lintulajia - ryhmän mukana. Tavoitteena oli tunnistaa sata näkemäänsä lintua. Tavoite jää saavuttamatta, listallani on nyt 73 tunnistamaani lintua. Olisi paljon vielä sellaisia lintuja jotka tunnistaisin jos vain sattuisin näkemään. Täällä meidän järvillä on nähty tänä kesänä harmaa- ja jalohaikaroitakin. En vaan ole osunut paikalle oikeaan aikaan. Metsäretkillä olen odotellut kohtaavani tiellä ukkometson, ei ole onnistunut.

Lintuseurannasta on kuitenkin ollut paljon iloa ja uusiakin lajeja olen oppinut tunnistamaan, esim. nokkavarpunen ja meriharakka. Nyt tiedän pihallamme käyvän neljä erilaista rastasta ja tirppojen ryhmälläkin on kullakin omat nimensä. Uusin silmin seurataan ensi talvena lintulaudan elämää.

*
Ilmassa on taas niin paljon vettä, että sisähommiksi menee tämäkin päivä. Onneksi on virkkaus. Kalevala peitosta on nyt puolet valmiina. On niin pimeää, että kuvia on hankala ottaa.

Olen nyt kokeillut blogin kanssa sellaista käytäntöä, että kirjoitan melkein joka päivä jotain pientä, mutta klikkailen enteriä vasta muutaman pätkän jälkeen. Ehkä näin saisi päivän tunnelman paremmin talteen.

Tekstiviesti ilmoitti että ärrälle on tullut tilaamani lankapaketti, haksahdin taas ostamaan edullisia tarjouslankoja.😊  Ärrälle tästä kipinkapin.

8 kommenttia:

  1. Niin taas kohta loppuu syyskukatkin ja sitten vain odottamaan Joulua. Hyvää viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
  2. Joulun valoja tässä jo odotellaankin.

    VastaaPoista
  3. Maissipelto on aika eksoottinen näky, mielenkiintoista olisi tietää onko satoa tullut. Joutsenet ovat meilläkin muuttaneet suurina parvina. Hyvin on parven hoksannut kun ääntelevät mennessään. Olisi niin hienoa osata tunnistaa lintuja(muitakin kuin niitä pihan tirppoja), olen aina ihaillut ihmisiä jotka osaavat. Tuo on hyvä idea kirjoitella tapahtuamia ylös päivän mittaa, se antaa varmasti ihan eri tunnelman teksteihin. -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota pieniä pätkiä päivässä -idea ajattelin nyt kokeilla. Se on tarpeellista kun asiat välleen tahtovat unohtua.

      Poista
  4. Siellä ne lintuset on sulassa sovussa. Mä en olekaan nyt bongaillut muuttajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään samalla innolla kuin keväällä lintujen paluumuuttoa.

      Poista
  5. Maissipelto on hieno,toivottavasti on ihan maissiakin noissa. Ja upeat kuvat, etenkin auringonkukista.Kiva harrastus tuo lintubongaaminen,minä olen aika huono tunnistamaan lintuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän pitää silmällä tuota maissipeltoa, olisi mukavaa jos tällaisena kylmänäkin kesänä tähkät ehtisivät valmistua.

      Poista