sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Syksyä


Perjantaina poika ajeli iltahämärissä saareen ja huomasi meidän mökkitien päässä oksia ja tielle kaatuneen puun rankoja. Oli jo niin pimeää, että asialle ei enää kannattanut tehdä mitään eikä kiirettäkään ollut kun ajotie oli jo raivattu. Poika lupasi tulla aamulla moottirisahan kanssa auttamaan tontin raivauksessa. Kiitos rakkaalle pojalle.

Tienvarteen poikenneelta kyläläiseltä saatiin kuulla puiden kaatuneen tielle jo tiistaina, silloin olikin tuulinen päivä. Vieläkään ei tiedetä kuka oli maantien silloin raivannut ajokuntoon, ehkä joku naapuri. Me olimme tietämättömiä koko rytinästä.

Saarelaiset ovatkin kertoneet, että kovalla myrskyllä  kotoa kylille lähtiessään kannattaa varata moottorisaha peräkonttiin. Koskaan ei voi tietää mitä mutkan takana saattaa olla edessä.


Lauantaina kävin luonnonystävien syyskokouksessa. Olemme osallistuneet yhteisiin retkiin ja tapahtumiin, luonto on meille tärkeä ja täällä se on niin lähellä.


Päivällä oli muutamia sadettomiakin hetkiä. Kävelin vanhalle sillalle, onneksi kamera oli laukussa. Näkymät olivat niin kauniita.




Kirkon edustalla ja kävelytien varrella kasvaa punaista ruusua, marjoja oli valtavasti. Olisi niin tehnyt mieli kerätä hilloaineksia, mutta eihän siitä kadun varrelta kukaan ole kerännyt, jäävät sitten linnuille vitamiinipommit.

*

Asiasta kolmanteen.





Sain Teksasista sähköpostiini vinkin Turun Sanomissa 02.10. olleesta artikkelista, jossa kerrottiin kursailusta tehdystä väitöskirjasta. Siinäpä kiinnostava tutkimusaihe.

Paljon ovat kahvittelutavat muuttuneet minunkin elinaikanani, olen joskus blogiin kertonutkin jonkun mammani kertoman jutun korpun ihmeellisistä seikkailuista.

Tuo lehtileike innosti minuakin taas muistelemaan mennyttä maailmaa. Mitään muistelemista varhaislapsuuden kahvitilaisuuksista ei ole, kun ei ollut kahviakaan. Mamma ei minulle korvikekuppia pöytään kattanut, pullamössöni toki sain, mutta sen herkun lusikoin jossakin sivummalla.

Ensimmäiset muistoni isommista kahvitilaisuuksista oli vasta sodan jälkeiseltä ajalta, kun olimme muuttaneet maalle asumaan. Pitäjällä järjestettiin kinkereitä, häitä ja hautajaisia.  Kyllä silloin kursailtiin, monta kertaa emäntä joutui kutsun esittämään. Eihän ollut soveliasta heti pöytään rynnätä, ahneelta olisi näyttänyt. Ruustinnan johdolla kahvia lähti pöydästä hakemaan ensin vanhat ja arvokkaat naiset. Sen muistan, että oli moukkamaista jos joku mies oli ensimmäisenä kahvijonossa, rovasti saattoi olla poikkeus.

 Niiltä ajoilta oli monia sanontojakin, kuten, "tulkaa nyt ottamaan ennenkuin käskyt harvenevat" tai " ottakaa nyt kaikkea sen seitsemää sorttia".  Ensimmäisen kupin kanssa syötiin voileipiä ja pullaa eli Loimaan seudulla lonkaa tai pullakranssia. Toisen kupin kanssa kuivaa kakkua vähintään kahta erilaista ja pikkuleipiä kolmea sorttia, vasta kolmannen kupin kanssa sai täytekakkua. Heti sodan jälkeen maalla täytekakut koristeltiin karamelliväreillä värjätyllä voikreemillä. Kakut olivat kauniita ja öklöjä, mutta hävisivät nopeasti monta vuotta ruokapulasta kärsineiden ihmisten suihin.

Voileipäkakut ovat uudempia keksintöjä, ja pasteijoitakin tehtiin, mutta ne syötiin eturuokana buljongin kanssa, en muista niitä kahvipöydässä nähneeni.

Nuorena tyttönä olin usein seurakunnan tilaisuuksissa tarjoilemassa ja voileipiä tekemässä. Vielä viisikymmenluvullakin oli sellainen järjestys, että mummot ja naisväki hakivat kahvinsa ensin, jos noutopöydästä tarjoiltiin. Muistan miesten joskus valittaneen kun heidän kahvinsa ehti jo jäähtyä  mummelien kursailujen takia.

Yleensä voileipiä valmistettiin kolmea lajia, makkara-, kinkku- ja muna-anjovisleipiä. Viimeksi mainitut loppuivat aina kesken, olivat niin suosittuja. Läntisessä Suomessa karjalanpiirakat tulivat paremmin tutuiksi vasta viisikymmenluvun loppu puolella, eikä niitä vielä osattu juhlissa tarjota. Koskaan en muista kenelläkään olleen laktoosi- tai gluteiinivaivoja, eipä ollut leivonnaisissa lisäaineitakaan.   Voita käytettiin ja punaista maitoa pullan tekoon ja hyvää tuli.

Kahvikulttuuri on muuttunut arkisemmaksi, mukin voi hätäisesti ostaa tiskiltä ja juoda vaikkapa kadulla kävellessään. Olen itsekin jo tottunut kahvia mukista juomaan, mutta jos taloon tulee kahvitettavia niin kupit ja tassit mielelläni pöytään katan. Kirjoitin tarkoituksella "tassit", kiva sana. En minäkään ole koskaan kahvia sokeripalan läpi tassilta ryystänyt. Pitäisiköhän kokeilla? Asetit taitavat olla liian matalia kaffeen ryystämiseen.😊

Mukava juttu tuo väitöskirjan aihe kursailusta.  Minäpä en taas turhia tässä kursaillut vaan annoin tulla hörinää tuutin täydeltä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille tässä hullussa maailmassa.



.





10 kommenttia:

  1. Haa, minäpä olen ryystänyt! Pitihän sitä kokeilla mummojen perässä. Nuorena olen oppinut kahvia juomaan, ensin sokerin ja maidon kanssa, sitten ilman sokeria. Maitoa tarvitaan vieläkin, paitsi espressoon.

    Nämä sun muistelut on ihania! Kursailu kai kuuluu vieläkin ohjelmaan, sillä naisväki ottaa antimensa edelleenkin vähän kuin ikäjärjestyksessä. Ja totta, allergioita ei silloin ollut kun olin lapsi. Koulun terveydenhoitajalle kerroin, että pöly yskittää mutta hän totesi ykskantaan, että niinhän se kaikkia yskittää. Oman kodin voi pitää onneksi suhteellisen pölyttömänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustana olen minäkin kahvini juonut, mutta nyt vanhana laitan mielellään maitoa tai kermaa sekaan. Normaalisti juon vain yhden kupin kahvia iltapäivällä, aamuisin vihreää teetä.

      Täytyypä tarkkailla seuraavilla kahvituskesteillä tämän paikkakunnan kursailukulttuuria.

      Poista
  2. Kyllä kursailu näkyy vieläkin ainakin työpaikan kahvitilaisuuksissa. Monta kertaa esim.synttärisankari saa kehottaa kahvipöytään. Oli aikamoinen järkytys kun huomasin kuuluvani siihen työpaikan iäkkäisiin elikkä +50 -vuotiaisiin ja jouduin menemään ensimmäisten joukossa! Ei se niin ollut 10 vuotta sitten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni on olla eläkeläinen, nykyään on ainoana huolena se, että pääseekö kuppia kaatamatta istumaan jonnekin mistä onnistuu myöhemmin myös ylös nouseminen.

      Poista
  3. Tästä postauksesta tuli minulle paljon sykähdyttäviä muistoja mieleen. Tuo kursailu on niin tuttua kotoa ja töissä. Lapsesta lähtien olen tottunut kahvia juomaan, ensin pullamössön kera ja sitten sokeripalan läpi mukista ryystämällä. Ennen oli sitä varten kovaa Sirkku palasokeria joka kesti pitkään suussa(en tiedä saako sellaista nykyään). Muistan joskus lapsena kun valittelin päänsärkyä niin äitini arveli sen johtuvan kahvin puutteesta. :-) Nykyään juon kahvin yleensä mustana, opettelin siihen joskus teininä kun vahdin "linjoja" ettei tulisi liikakiloja. Parhaiten kahvi maistuu silti vieläkin hyvän leivonnaisen kera ja pienellä tilkalla kermaa, tottakai. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muisteleminen on kivaa. Silloin minun lapsuudessani oli niukasti sokeria, usein vierailla oli omat sokerit mukana. Toppasokeria silloin lohkottiin sokerisaksilla, paloista tehtiin mahdollisimman pieniä.

      Niin se on, kerman kera siitä saa kaksinverroin parempaa.

      Poista
  4. Ompas upeita kuvia, todella kaunista! Kahviin liittyvistä vanhoista sanoista tulee aina mieleen sumppi. Käytin termiä hyvin sujuvasti, mutta kerran töissä ollessani eräs mummo sanoi, että vai sumppia sinä annat, tiedätkös tyttö mitä se on... Ja sitten hän kertoi! Meitä kyllä molempia nauratti tämä minun tietämättömyyteni :D Sen jälkeen termi sumppi on jäänyt vähän vähemmälle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä sumppia on aina pidetty vanhana kauan pannussa seisoneena jämäkahvina. Tai niinkuin joskus myös on sanottu sukkamehuun keitettyä ruunan k..ta.

      Poista
  5. Kauniita syyskuvia ja mukavia muisteloita! Minullekin tuttuja nämä kursailut ja muut. Muistan hyvin kun maalla lapsuuskodissani oli kinkerit ja papille ja arvovieraille katettiin ruokapäytä kodin parhaaseen kammariin. Siellä he sitten söivät omassa hyvässä seurassaan:) On ajat siiä hieman muuttuneet, mielestäni parempaan suuntaan.

    Hyvää viikonjatkoa Unelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava viikko onkin tähän asti ollut. Sadetta on piisannut, tulimme juuri kotiin Turusta.

      Poista