keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Yht'äkkiä olin päivystyspotilas.





Onneksi on Ainot.

Näin ne ihmisten päiväohjelmat voivat muuttua hetkessä.

Eilen aamulla pakkasin reppuni ja olin lähdössä sovitulle treffipaikalle uimakaveria tapaamaan. Muutaman askeleen ehdin ottaa ja sitten olinkin nenälläni pihakivetyksellä. En liukastunut mihinkään, en kompastunut eikä huimaustakaan ole ollut pitkiin aikoihin. Jotenkin vaan jalat menivät alta, liukastakaan ei enää ollut.

Ketään ei näkynyt missään, ei tarvinnut ajatella, että näkikö kukaan. Hih. Soitin ystävälleni, että en voi tulla olen kaatunut pihassa, yritin nousta ylös, mutta en onnistunut nousemaan kun mitään tukea en saanut mistään. Ystävä lupasi tulla heti auttamaan, kun taatakin oli lähtenyt työmaalle.

Ystäväni avustuksella pääsin ylös, tai hän joutui melkein nostamaan, jalat olivat ihan omituiset. Soitettiin taksi ja odoteltiin sitä kyytiä turhaan. Selvisi, että taksi oli mennyt Espooseen samannimiselle tielle. Omituista sekin, kun ystäväni taatusti antoi oikean osoitteen.

Kaatumisestani oli kulunut jo 45 min. Kukaan ei sinä aikana kulkenut meidän tiellämme, onneksi en kaatunut selälleni ja halkaissut kalloani, apua ei olisi ajoissa tullut. Meidän kadulla ei siis kannata saada kohtausta aamupäivällä, nuoret ovat työssä ja lapset koulussa.

Soitin sitten taatalle, että taas tarvittaisiin saattajaa mammalle terveyskeskukseen. Onneksi taata pystyi tulemaan ja lähdimme ensin tähän läheiseen ja sieltä lähettivät kirkonkylän terveyskeskukseen kun heillä on siellä myös röntgen.

Päivystyksessä oli melkoinen kuhina käynnissä, mutta minulle kiikutettiin jääpalapussia kipua lievittämään, pyydettiin odottamaan. Yllättävän nopeasti pääsinkin näyttämään lääkärille jalkaani ja seuraavaksi odottamaan röntgenin oven taakse.

Täyttelin siinä odotustilan lehtien sudokuja kun röntgenhoitaja ryntäsi hakemaan hoitoapua, kuvattava potilas oli tuupertunut yllättäen. Ihastelin henkilökunnan toimintaa, ripeästi saatiin potilas paareille ja ambulanssi vei hänet sairaalaan.

Aikanaan pääsin minäkin röntgeniin ja hoitaja jatkoi työtään tyynenä ja rauhallisena, antoi ohjeita mitenpäin sitä nilkkaa käännellään. Kuvat onnistuivat ja pienen odottelun jälkeen pääsin taas lääkärin puheille. Kuvien lopullinen tulkitseminen jäi röntgenlääkärin tehtäväksi, mutta toiveita antavan lausunnon sain ja hoito-ohjeet. Lupasivat soittaa, jos kuvissa ilmenee jotain erityistä.

Uusi lappu kourassa jäin odottelemaan sairaanhoitajan vapautumista, hän laittoi lastan paikoilleen ja valitsi minulle sopivat kyynärkepit. Niillä nyt köpötellään vähintään kaksi viikkoa.

Muutama tunti siellä meni, mutta minulle jäi oikein hyvä kuva niistä tapahtumista. Hoitohenkilökunta teki parhaansa vaikka yllättäviäkin asioita sattui. Olisi kyllä kohtuullista, jos kunnilla olisi varaa palkata riittävästi työvoimaa hoitamaan tärkeää tehtävää. Olen kiitollinen avusta ja kiitollinen suojelusenkeleille, ettei pahemmin käynyt.

Aamu-uinti nyt jää väliin, mutta ei hätää. Kesä on jo lähellä. Eipä sitä tiedä vaikka minä vielä pyydän taataa kuskaamaan minut rantaan, riisutaan Ainot ja lastat laiturille ja pulahdetaan järveen. Hauska ajatus.

Onkin lähdettävä taas pois koneen ääreltä, jalka turpoaa jos sitä roikottaa tuolla pöydän alla. Yritän käydä lukemassa ystävien blogeja, mutta kommentointia on rajoitettava.

Taatan olen jo valtuuttanut valokuvaamaan pihan kukkia, kun en nyt onnistu kykkimään maata kohti näiden keppien kanssa.
Posted by Picasa

38 kommenttia:

  1. No voi harmi, kun noin pahasti kävi.

    Tutulta tuntui tuo tk:ssa odottelu. Minä, kun kyynerpääni mursin niin neljä tuntia sain apua odotella...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaa siellä menee, mutta olin siihen jo varautunutkin kotoa lähtiessäni.
      Hyvin sujui odottelu, kun jääpalapussinkin avuksi toivat.
      Kaikki siellä tekivät parhaansa. Kiitos siitä.

      Poista
  2. Voi sentään! Eipä sitä koskaan tiedä mitä voi sattua. On se tuo kännykkä vaan hyvä apu, mitä jos sitä ei olisi ollut.

    Itse kaaduin joku vuosi sitten liukkauden takia ja kaikki nivelsiteet nilkassa muussina. Meni kolmisen kuukautta köpötellessä.

    Kyllä se siitä paranee ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kännykkä on hyvä olemassa.

      Oletpa sinäkin tosi pahasti jalkasi satuttanut. Onneksi on terve taas.

      Poista
  3. Oikein nopeaa paranamiesta jalallesi. sitten taas inoolla pääset uimaan.

    VastaaPoista
  4. Luojalle kiitos, kun ei mennyt poikki, se olisikin ollut paljon pitempi juttu!
    Ja hienosrti siellä toimittiin, vaikka henkilökuntaa varmaan on liian vähän joka paikassa, mitä mä en ymmärrä, että tollasista paikoista vähennetään ja säästetään, missä hoidetaan ihmisiä!
    Oli hyvä, kun sulla sentään oli kännykkä, että sait soitettua!
    Nyt sitten vaan parantelet jalkaasi ja otat rauhallisesti, bloggaamaan ehtii sitten, kun jalka paranee.
    Hyvää keskiviikkoaa sinne sohvalle, hi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ne päivät nyt sohvalla kuluvat.

      Poista
  5. Pikaista paranemista toivotan sinulle! Minulle kävi lähes yhtä köpelösti huhtikuun lopussa 3 v. sitten, jolloin kaaduin pensaikkoon ja jalka tarttui juureen. Vapun aika meni jalan parantumista odotellen. Eilen tapasin naapurin, joka ensin oli törmännyt raitiovaunupysäkin korokkeeseen ja muutama päivä myöhemmin kuusen oksaan. Vauriot näkyivät kasvoissa. Onkohan tämä huhtikuu erityisen vaarallista aikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se nyt minunkin vappuni täällä kotona köpötellessä menee.

      Poista
  6. Pikaista paranemista Sinulle, onneksi on kirjat!

    Ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, hyvä kun sinulla oli puhelin taskussasi.
    Joskus sitä kompastuu aivan olemattomaan tai jopa omiin jalkoihinsa.

    Nauti joutenolosta, sillä tunnut olevan ihanan positiivinen ihminen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat ovat mukavia kavereita. Yksi kirja on jo luettuna. :-)

      Poista
  7. Ensimmäisenä tulee aina mieleen tuo, jos on yksin ja taju lähtee, mitäs sitten.. onneksi sinulle ei niin käynyt ja oli kännykkäkin mukana, onni onnettomuudessa jos niin voi sanoa. Kaikkea sitä voi sattua.
    Positiivinen ja tekevä ihminen kuten sinä osaa onneksi löytää ajankulua toipilaanakin, mutta pikaista paluuta kuitenkin toivotan normiharratusten pariin.

    VastaaPoista
  8. On se vaan hyvä, että on kännykät keksitty ja ystävä lähellä.

    VastaaPoista
  9. Niin sitä voi kupsahtaa kumolleen, ihan omassa pihassa ja ihan omiin käpäliinsä. Onni onnettomuudessa ettet lyönyt päätäsi betoniin. Nyt vaan köpötellään ja lueskellaan ja odotellaan koiven kuntoutumista. Älä nyt sentään uimaan ryntää keppien ja tukisiteiden kanssa! Joskus on vaan pakko pysyä paikoillaan, mutta kunhan koipi kestää, niin... Nauti auringosta ja keväästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uimaan en nyt pääse, mutta aurinkoa tuonne kuistille odottelen.

      Poista
  10. No voi sentään, kaikkea sitä pitääkin sattua. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei voi aamulla tietää mistä sitä itsensä illalla löytää. Elämä on.

      Poista
  11. PIkaista paranemista sinulle Unelma,kurja juttu että noin kävi,mutta toivotaan,että kahden viikon kuluttua jalka on sitten kunnossa. Onneksi sait ystäväsi kiinni,ja onneksi ei pahemmin käynyt:)Mukavaa kevättä Unelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pääse vielä kahden viikon kuluttua kepeistä eroon, lääkäri on soittanut, toiset kaksi viikkoa lisää on ohje nyt.

      Poista
  12. Harmi, pitipäs sattua.
    Lepäile, parane ja kerää voimia kesää varten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä oli näin tarkoitettukin, lepoa tarvitaan.

      Poista
  13. Niin ne suunnitelmat muuttuvat. Toivottavasti ei ole pahemmin murtunut ja pääset säikähdyksellä ja levolla. Voimia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soitto tuli tänään, murtunut on, mutta ei kovin pahasti.
      Onneksi on kevät, pääsen sentään ulos kuistille.

      Poista
  14. Kävin minäkin tänään koipineni lääkärissä.

    Tutkivatkos ne yhtään mikä sen kaatumisen aiheutti? Onneks ei käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vielä tutkittu, jos alan kaatuilla enemmän niin sitten.

      Poista
  15. Äkkiä se kaikki käy (puhun kokemuksesta) ja sitten kaikki muuttuu, hiljenee tahti.
    Osaavissa käsissä olet ja ennen kauneinta kevättä olet jo taas "jaloillasi". Ainakin jos nivelsiteet ovat vain venähtäneet.

    Pikaista paranemista.

    VastaaPoista
  16. No voi sun kevättäsi:( Harmillista, mutta kyllä se siitä... Onneksi ei ole murtumia. Nyt sinulla on mahdollisuus konkata sauvojen kanssa ihastelemassa kevään puhkeamista pihallesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on piha ja ehdimme tärkeimmät ja kiireellisemmät kevättyöt jo tehdä.

      Poista
  17. Pikaista paranemista, toivotaan ettei siellä ole mitään isompaa ja pääset taas pian liikkumaan kahdella jalalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mennään vaan yhdellä jalalla seuraavat kaksi viikkoa, senjälkeen voi jo vähän varata toisellekin jalalle keppien turvin.

      Poista
  18. Myötätuntoa!

    Minä kaaduin viime syksynä meidän kalliolla ja olin vasemmasta lonkasta niin kipeä, että mikään kipulääke ei meinannut auttaa. Siinä meni kolme viikkoa tosi hiljaa ja toiset kolme ennen kuin pääsin lenkille. Silloin muistin Hannelen mainostamat Ice Bugit ja kävin ostamassa ne. Aion käyttää kesälläkin, kun on satanut. Hannele tietää kallion ihanuuden ja kamaluuden, kun hänellä on samanmoinen.

    Tee nyt jotain jumppaa vaikka käsille ja niskoille, sillä yhtäkkinen lepotila syö lihasvoimaa.

    Paranemisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain jumppaa tässä on kokeiltava, tosin käsivarret saavat harjoitusta, kun yrittävät keppien avulla kannatella tätä punkeroa.

      Kiitos myötätunnosta.

      Poista