torstai 26. huhtikuuta 2012

Vietetty riemukkaita hetkiä koirien maailmassa.




Nyt se on luettu, mahdottoman mukava kirja koiramaailmasta ja vähän ihmistenkin.

Osuimme maaliskuun lopulla Fuengiroolassa kirjan julkistamistilaisuuteen, siitä kerroin täällä.

Raija Oranen kertoo uudessa kirjassaan Voitto kotiin ja muita diplomaattisia selkkauksia perheen koirista. Kun perheessä parhaimmillaan on kolmekin koiraa ja koti kahdessa maassa, niin yllättävistä, hauskoista ja vähemmän hauskoista tilanteista ei ole puutetta.

Raija Oranen kertoo pilke silmäkulmassa lempeydellä ja rakkaudella nelijalkaisista perheenjäsenistään. Tämä kirja on todella koiramainen juttu.

Olen jännittänyt myötäeläen koirien lentomatkoilla ja nauranut hervottomasti Orasen hauskalle kerronnalle emännän ja koirien vuoropuheluille.

Parsonrussel Doriksen tarinan luin ensin. Monta kertaa tuli mieleeni eräs ihana tuntemani poikarussel. Tutustuminen Dorikseen oli hulvattoman hauskaa. Mitä pidätte tästä katkelmasta?

Nuori neitokoira Doris oli saanut ensimmäisen juoksun ja perheen vanha Arttu-koira ei oikein enää muistanut miten pitäisi toimia. Tämä on pieni pohjustus tarinaan, Raija Oranen jatkaa.

"Kunnes sitten eräänä päivänä vanhalle Artulle kirkastui: koko kaipauksen, lemmen ja himon maailma repäistyi auki kuin esirippu olisi nostettu sen edestä.
-Tahdon, tahdon, tahdon! Se kiljui.
-Annan, annan, annan! Doris ulvoi vastaukseksi.
-Etkä taatusti anna, minä ilmoitin ja suljin lemmekkään Artun työhuoneeseen lukkojen taa."

Jätän kirjan seuraavalle lukijalle ilon selvittää, kuinkas sitten kävikään.

Seuraava tarina kertoo lempeästä ja kiltistä koirulista, joka sai nimekseen Sulo Raitis. Sulon me tapasimmekin Fuengirolassa, samoin seuraavan tarinan sankarin Voitto Vilkas Valenciano Palon.
Koirien nimillä on omat kiinnostavat tarinansa.

Olisi niin kutkuttavaa kertoa tuosta diplomaattisesta selkkauksestakin, mutta jotain on jätettävä seuraavalle lukijallekin. Toivon, että kiinnostuksenne heräsi. Tämä on verratonta luettavaa koirista pitäville ihmisille, myös kissaihmisille, jotka pitävät hersyvästä kerronnasta. Kirja olisi hyvin terveellistä luettavaa varsinkin henkilöille, jotka suunnittelevat hankkivansa koiran. Silloin ei kannata lähteä pentunäyttelyihin korin kanssa, uskoisin, että paluumatkalla korissa tuhisi pieni karvakäärö.

Kun nyt tästä lukukokemuksestani aloin kertoa, niin vielä on mainittava yksi asia, joka minua ilahdutti. Kirjassa kerrotaan elämästä Fuengirolassa talviaikaan. Oli mukava lukea tutuista paikoista, hiekkataiteilijoista, koirien turvakodeista ja tärkeää infoakin tuli monista asioista. Aurinkorannikollakaan ei aina paista aurinko.

Onni on uudet lukulasit.


Posted by Picasa

12 kommenttia:

  1. Kiitti vinkistä, nyt tiedän mitä hankin mökkilukemiseksi. Kunhan ensimmäiseksi hankin uudet kunnolliset lukulasit..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin yhden sinun postauksesi lukiessani kuvausta siitä mitä tapahtui, kun koirat olivat naamioineet itsensä villieläimen jätöksillä. :-)

      Hyvät lukulasit ovat verraton apu kirjoista nauttimiseen.

      Poista
  2. Haa, miten sydämetön emäntä;//
    Mutta saattoi se sulho olla niin viisas koiruli, että keksi keinot päästä morsmaikun luokse - tai päinvastoin;DDD

    Onnea Unelma uusille laseille, ja oikein hyvää viikonloppua sinulle.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus koiraemäntien oltava järkeviä. :-) Noista keinoista sitten kerrotaankin kirjassa enemmän.

      Hyvää viikonloppua.

      Poista
  3. Minulta jäi huomaamatta se postaus,missä kerroit tuosta kirjan julkistamistilaisuudesta.Koiranomistajana tuo kirja varmaan olisi mukavaa lukea:) Olipa tuo Doriksen ja Artun tarina hauska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tapahtuma olikin yksi lomamme kohokohdista.
      Doriksella noita tarinoita riittää.

      Uskon, että pitäisit kirjasta.

      Poista
  4. Sulo Raittiin ja Doriksen elämään olen tutustunut aiemmissa kirjoissa ja tähän uuteen Voitto-poikaan en vielä ole päässyt tutustumaan, joten odottelen kirjaa luettavaksi.Minusta parasta Orasta juuri nämä koiratarinat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tarinat ovat samojen kansien sisällä. Tykkäsin kirjasta, oli sopivan kepeää luettavaa tämän hetkiseen tilanteeseeni.

      Poista
  5. Kiitos vinkistä! Ihanat koirat (meillä 9-vuotias cairni) ja tuttu Fuengirola.

    Sinulle voinen suositella Victoria Hislopin kirjaa Saari. Kirja kertoo "kreetalaissuvun vaiheista sodan ja sairauden varjossa. Värikkäässä yhteisössä elää sinnikkyys ja toivo, jota raskaimmatkaan vastoinkäymiset eivät pysty horjuttamaan". Mielenkiintoinen lukukokemus varsinkin Kreetalla käyneelle.

    Kaikkea hyvää Sinulle ja toipumista. Iloitsin erittäin paljon, kun olit saanut hyvän hoidon. Niin monet nykyään valittavat julkisista terveyspalveluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko koirasi ollut mukana Fuengirolassa?

      Kiitos kirjavinkistä, yritän saada sen käsiini. Kreeta on jonkinverran tuttu.

      Täällä meidän pitäjässä toimii hyvin terveyspalvelut. Joskus joutuu vähän odottelemaan, mutta kaikki tekevät parhaansa.

      Poista
  6. Ei, koira ei ole ollut mukana. Onneksi on hyvä hoitaja, jonka luokse voi jättää. Me taidamme ikävöidä enemmän Miroa kuin Miro meitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävähän niitä perheenjäseniä tulee. :-)

      Poista