Nyt sitä on...

Multaa kynsien alla. :-)

Päivä alkoi lupaavasti. Saavuin vähän liian aikaisin uimakavereiden kohtauspaikalla, nautin kirpeästä kevätaamusta ja lintujen liverryksestä. Yöllä oli ollut pakkasta.

Muistui mieleeni ihana laulu kouluajoilta.

"Tule aamuhun hymyilevään,
tule tuoksuun syreenein!
Ens' kukkasista kevään
ens' seppeleen ma tein.
Kevätlintujen laulussa helää
kaikk' elämän ihanuus.
On sille, ken varjossa elää,
joka suvi ihme uus."

Jouduimme opettelemaan laulujen sanat ulkoa. Joskus se oli tosi vaikeaa, mutta siellä ne ovat tallella vieläkin ihanat säkeet aivojen lokeroissa. Koskenniemi nyt ei ollut kovin tarkka tästä kasvitieteellisestä puolesta. Syreenithän kukkivat täällä meidän leveysasteillamme vasta alku kesällä. No, runoilijalle suodaan pieniä vapauksia, runohan on kaunis, väkevästi tuntevan hengen tuote.

Toivuin sitten hiljalleen tuosta "keväthuumauksesta" ja pääsin asiaan puutarhan puolella.

Aurinko paistoi koko päivän. Lumi oli melkein sulanut pihalta ja kuistilla oli lämmintä auringossa parikymmentä astetta. Vuoden ensimmäiset iltapäiväkahvit juotiin ulkona.

Oli jännittävää tutkia kukkien alkuja siinä leikellessämme talventörröttäjiä kottikärryihin. Viime keväänä myyrät olivat tehneet selvää jälkeä monista kukista. Nyt ei onneksi ollut myyrätuhoja näkyvissä. Taata kylvi vielä syksyllä myyränkarkotepapuja runsaasti maahan myyrien reiteille, hyvin ovat tehonneet. Paksun lumivaipan alla kasvit ovat hyvin selviytyneet.

Huomenna on lähdettävä multaa ostamaan. Kukkapenkkeihin vähän lisäillään ja ruukkuihin laitetaan kokonaan uudet mullat.

Haluaisin kokeilla chilin kasvatusta ruukuissa kuistilla. Mahtaneeko onnistua, en ole ennen kokeillut?

Mikähän öttiäinen tämäkin on? Puuhakkaana se kiiruhti askareilleen kivipolkua pitkin.

Lisätty 23.04. Kommenttilaatikosta löytyi öttiäiselle nimi, Ahopirkko, Psyllobora vigintiduopunctata, vanhalta nimeltään kaksikymmentäkaksipistepirkko. Mörökölli oli asian selvittänyt. Kiitos sinulle tietoiskusta. Laitan sen nyt tähän, jos kommenteista sitä ei huomata.



Tämä on kai tuttu leppäkerttu, vähän oudon värinen vaan on viittansa. Ehkäpä tuossa auringon suloisessa lämmössä nuttunsa saa enemmän väriä.

Kärpäset olivat pikkulintujen kiinnostuksen kohteita, ehkä siemenravinto jo kyllästyttää?

Valkoiset krookukset avasivat nuppunsa vasta nyt auringon lämpöön.

Kuinkahan mahtaa mammalla aamulla olla kintut kipeänä, kun noin ihan kylmiltään lähtee kykkimään kukkapenkkeihin. Siispä sitä samaa huomenna, siellä ne vaivat paranevat mistä ovat tulleetkin.