Puutarhamyymälässä.

Olen täällä kaupungilla ihmetellyt yhtä asiaa, kukkien siemeniä ei löydy mistään kaupoista.



Päätimme tiedustella asiaa Infopisteestä. Siellä kerrottiin, että siemeniä löytyy puutarhamyymälästä, mutta sinne on pitkä matka, tarvitsette auton. Eikö sinne mene bussia? Ei kulkenut bussi sinne asti.

Suuresta puutarhamyymälästä kuultuani, halusin ilman muuta käydä siellä. Auto ei olle mikään ongelma, kaupungissahan on mittariautoja. Taksilla ajelimme pois kaupungista ja valtava myymälä löytyi.

Siemeniä oli valtavasti. Hinnat olivat ihan kotomaamme luokkaa.

Kasvihuoneet olivat valtavia, korkeita. Miten olisi appelsiinipuu isossa ruukussa?



Tai sitruunapuu.



Entä isoja kaktuksia. Tämän kaktuksen nimi on mielestäni vähän epäreilu, anopinjakkara.

Keramiikkaa ja patsaita löytyi joka makuun.



Tuollaisen kanaemon poikasineen olisin mieluusti tuonut kotipihalle.

Olimme ihan maaseudulla. Näin paljon villivihanneksiakin, niitä joista Yaelian on blogissaan kirjoittanut.



Taata ei ollenkaan innostunut vihannesten keruusta, varsinkin kun hän olisi ollut se, joka kiipeää parimetrisen aidan yli laitumelle.

Paluumatkalle lähdimme apostolinkyydillä, eli jalkapatikassa.

Onnistuimme putoamaan kartalta, onneksi osuimme lähelle poliisiasemaa. Nuori ystävällinen poliisi näytti koordinaattimme ja neuvoi tietä kaupunkiin.

Näistä mukavista poliiseista muistui mieleeni ensimmäinen Espanjanmatkamme Francon aikaan. Opas varoitteli meitä valokuvaamasta niitä poliiseja, joilla oli paistinpannua muistuttava lakki päässään. Jos huomaavat kuvaamisen, niin ottavat filmin kamerasta.

Kuvan partiointitehtäviin ajavat poliisit huomasivat kamerani ja vilkuttivat iloisesti mummelille.



Kukkia ja kuvia puutarhamyymälästä tuli otettua valtavasti, kiitos, jos jaksoitte katsoa tänne asti.