Bussiretki Mijasiin.

Taata alkaa jo kypsyä tähän retkeilyyn. Olimme tälle päivälle suunnitelleet retken Mijasin valkeaan kylään vuoren rinteelle. Väsähtänyt matkailija ilmoittikin kylmän rauhallisesti jättäytyvänsä kotiin, nyt riitti matalalento paikasta toiseen.

No, minähän olen jo iso tyttö, uskallan lähteä yksinkin ulos ovesta.

Kävelin bussiasemalle ja sain selville bussin lähtöpaikan, matkalippu oli ostettava kuljettajalta. Vähältä piti, että retkeni olisi päättynyt tähän. Nousin iloisena bussiin kaksikymppiä kourassa. Kuljettaja viittasi minulle käsittämättömään tauluun, ymmärsin siitä vain 10 €. Kymppi olisi siis kelvannut, mutta kaksikymppiä ei. Kuljettaja viittilöi aseman suuntaan ja ymmärsin poistua bussista, juoksin asemalle vaihtamaan rahaa pienemmäksi. Viimeinen matkustaja oli juuri nousemassa bussiin, kun juoksin takaisin kymppi kourassa. Kuljettaja hymyili ja huokaisi helpotuksesta. "Oppia ikä kaikki", ajattelin ma.

Meillä kotona jos johonkin matkustaa, niin kaksikymppiä on pikkurahaa. Puolisen tuntia nousua vuoren rinnettä maksoi täällä yhden euron ja neljäkymmentä senttiä.

Mijasin pääkatu.

Tämä näky oli niin huvittava, mennyt ja nykyaika kohtaavat. Mietin, että mitähän aasi tuumii kännykästä.

Pojatkin ovat päässeet ratsastamaan.

Tähän kyytiin minäkin uskaltaisin mennä.

Turisteille tarjotaan värikästä ja perinteistä muotia.

Harvoin näkee tällaista hörsyläkauppaa.

Vaaleanpunaisia unelmia löytyy joka suunnasta, varsinainen runsauden sarvi. Rouva itse antoi kuvausluvan.

Vielä kerran silmäys vuorille. Mijasin valkeat talot ovat vasta puolimatkassa.