Ostoksilla Parque Miramar II :lla

Voimme seurata auringon nousua parvekkeeltamme.

Kaunista.

Lokkiyhdyskuntakin oli jo herännyt.

Vähän aamupalaa ja sitten uimaan.

Pieni matka Bussikadulle ja odottelemaan nelosen bussia. Sieltä se punainen bussi jo onkin tulossa. Täällä on kaksi pitkää rannansuuntaista katua. Suomalaiset kutsuvat niitä Junakaduksi ja Bussikaduksi, selkeää. Jos aiot matkata bussilla, kävelet vaan Bussikadulle.

Bussien numerot ja reitit näkyvät taulussa. Sinun pitäisi vaan olla vähintään kaksi ja puolimetrinen, että näkisit mitä tauluun on kirjoitettu. Hih... Nämä henkilöt nousivat myös nelosen bussiin.

Miramar on melkoinen kauppakeskus, tänään siellä oli melko hiljaista. Tuntui kuin kaikki asiakkaat puhuisivat suomea.

Muotia oli vaikeaa kuvata lasin läpi, heijastuksia. Lempparivärejä.

Kävin sitten pahoittamassa mieleni sovituskopissakin. Tarkoitus oli ostaa caprihousut, kun entiset unohtuivat kotiin. Ne caprit ovat sellaiset vähän polven alapuolelle ulottuvat. Olisivat vähän armollisemmat paksuille kintuilleni, shortseissa en enää kehtaa julkisella paikalla kulkea. Metsäpolku on eri asia.

Löysinkin nätit 3/4 pituiset housut, hyvää laatuakin olivat. Onnellisena ahtauduin sovituskoppiin. Voihan juukeli, ne kolmevarttiset olivatkin minulle pitkien housujen mittaiset ja nappi ei mennyt vyötärön kohdalla kiinni. Vaivihkaa palautin housut takaisin hyllyyn.

Tämä ensimmäinen takaisku ei minua vielä lannistanut. Kävelin uimapuku osastolle, tuo kloorattu uimavesi kun syö uikkareita. Löysin nätin sinisen, näytti olevan kokoani. Siis takaisin sovituskopin kauhugalleriaan. Uimapuku sopi ihan hyvin, mutta siinä oli yksi vakava virhe. Olkaimena oli vain kengännauhan näköinen nyöri niskan takse. Eihän minun ryntäitäni saada pysymään kondiksessa kengännauhalla, vaaditaan kunnon valjaat.

Viimeinen niitti kärsimyksilleni tuli, kun löysin kauan etsimäni vaalean vetoketjullisen fleesetakin. Se olisi korvannut tuon vuosikymmenen minua palvelleen vihreän, joka on mukana kaikissa matkakuvissani, vaikka se sopii yhteen vain muutamaan omistamaani vaatteeseen. Niin, tuo uusi ihana hupullinen löytöni, jäi taas vaatekaupan tankoon odottelemaan jotain riisipuikkoa. Hihat olivat minun alleilleni liian kapeat. Voihan tanttelintuuri, se hintakin olisi ollut niin kukkarolleni sopiva.

Tässä vaiheessa jo taatalle parkaisin, että lähdetään pois täältä.

Lapsille löytyi kaikkea kivaa ajanvietettä.

Kun asusteiden hankinta ei onnistunut, niin käydäänpä ruokapuolella. Kalatiski oli huikea, kuvssa pieni osa sitä.

Mitähän makkaraa saisi olla?

Valinnanvaraa löytyy myös ilmakuivatuista kinkuista.



Omat kahvikeksini löysin täältä.