tiistai 20. maaliskuuta 2012

Tapahtumia.




Tänään oli taas markkinapäivä. Kävelimme rantatietä pitkin ja ihastelin matkalla näitä kahviloiden somistuksia.

*

Poikkesimme ensin suomalaisessa seurakuntakodissa. Joimme teet ja kahvit, taata sai tuoretta pullaakin.



Seurakuntakodilla on myös kirjoja lainattavaksi. Mekin veimme sinne matkalukemiseksi varaamani Jane Austinin kirjoittaman kirjan, en halua sitä enää kotiin tuoda. Sain luvan kuvata ja kertoa tästä suomalaisten tapaamispaikasta.

Kirjoja saa lainata laittamalla nimensä ja lainakirjojen lukumäärän vihkoon. Kuittaus kirjojen palauttamisen yhteydessä.

Seurakunta on palkannut yhden vastuuhenkilön seurakuntakotiin, muutoin toiminta kodilla pyörii vapaaehtoisten työntekijöiden avulla. Kukin tekee kykyjensä mukaan, toiset leipovat, joku tiskaa ja myyjiäkin tarvitaan. Vapaaehtoisista ei kuulemani mukaan ole puutetta. Sinne on mukava tulla auttamaan ja tapaamaan muita suomalaisia.

*


Tänään on taas ollut kaunis aurinkoinen päivä yöllisen ukonkuuron jälkeen. Markkinatorilla hyörii väkeä, tämä kuva on viime tiistailta. Tänään olin niin innostunut tutkimaan myyntikojuja, en ehtinyt kuvata. Nyt onnistuin hankkimaan ne caprit, joiden etsimisessä olin taannoin tavaratalossa kokenut runsaasti sovituskoppikammotusta.

*
Täällä tapahtuu koko ajan maalla, merellä ja ilmassa.


Maalla.

Nyt onnistuin kohtaamaan taiteilijan itse teossa. Kyselin tältä Homer Simpsonin muotoilijalta mitä hänellä ämpärissään on. Yksinkertaiset ovat välineet taitavalla tekijällä, merivettä ja lasta.

Tässä kuvassa ennakoidaan jo tulevaa pääsiäistä.


Enkeli on muotoiltu vahtimaan turistien pudottamia lantteja.


Merellä.


Ilmassa.



Tämä herra on patsaansa ansainnut, hän on keksinyt pistekirjoituksen.



Rakennuksissa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia ja lämpöisiä värejä.

*
Pieniä kämmejäkin on sattunut. Laitetaanpa loppukevennykseksi yksi.

Serkkuni varoitti meitä ostamasta keitettyjä munia, hän oli itse erehtynyt niitä ostamaan, miten niitä nyt keitettynäkin myydään. Kuka sitä olisi arvannut.

Pari kennoa onnistuimme ostamaan raakoja munia, kunnes aamuna muutamana yritin pekonin kaveriksi paistaa pari kotkontekelettä. Eipä saatu kokkelia syntymään, munat olivat kovaksi keitettyjä. No, meitä oli ainakin varoitettu. :-)

14 kommenttia:

  1. Muuttaessani takaisin kotimaahan minun oli pakko maalata yksi parvekkeeni seinistä tuommoisella oranssin sävyllä. Se ei onneksi näkynyt ulospäin kellekkään :)
    Ihana lukea näitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tulee ajatelleeksi, että meillä on melko haarmaa yleisilme kaupungeissamme. Viimeaikoina on tosin näkynyt jo enemmän väriä uusissa taloissa.

      Olen iloinen, kun olet käynyt lukemassa.

      Poista
  2. Tuo värikäs talo on kuin taideteos. Meillä on niin synkän tummaa ja harmaata talot. Joskus on sallittu poikkeamia.

    Jopa vaatteet ovat Suomessa etenkin meidän 'italiaanolle' liian värittömiä, joten hän ostaakin työmatkoilta milloin mistäkin.

    Taatalle nyt joku värikäs neule. Neuletta tarvitaan suvi-iltoinakin. Minusta on tullut villatakkimaanikko. Sekin vielä kaiken päälle;-)

    Mukavaa loman jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taataa on tosi vaikeaa saada vaateostoksille. :-)

      Poista
  3. Kyllä oli taas mukavaa pistäytyä etelässä kuviesi ja tarinan myötä.
    Noista keitetyistä munista on omaakin kokemusta. Hauskoja muistoja Puertossa, vaikka ei silloin naurattanut ja munat lensi biojätteisiin alta aikayksikön..
    Aurinkoisia päiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me söimme nuo munat, ihan hyviä olivat.

      Poista
  4. Ihania juttuja olet taas sieltä löytänyt! ja mukavaa,että on tuo keskus suomalaisille:) Meillähän täällä on suomalainen kirjasto,mutta se on auki vain kerran kuussa.Nuo hiekkapatsaat ovat kyllä mahtavia! Ja alempi ostosreissu ;upeita juttuja,harmi vaan ettei löytynyt sopivia asusteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo seurakuntakoti on varmaankin hyvin suosittu, meillä ei vielä ole paljoa kokemusta sieltä.

      Ensimmäisen kerran kävin silloin, kun suomalaiset joutuivat pahaan bussionnettomuuteen. Seurakuntalaiset olivat suureksi avuksi loukkaantuneille. tulkkeja tarvittiin.

      Nuo hiekkaveistokset kiehtovat erityisesti, niitä on mukava katsella. Yöllä satoi ja oli ukonilma, aamupäivällä patsaat olivat taas kunnossa.

      Poista
  5. Mukava lukea ja katsella näitä matkakertomuksiasi. Rupeaa tekemään mieli ulkomaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesään on mukava ottaa vauhtia täältä etelästä. Mukaan vaan!

      Poista
  6. Aivan ihania kuvia taas sieltä etelän lämmöstä!
    Noi hiekkataideteokset kyllä ovat ihan mahtavia!
    Ja että sitten vaan merivettä ja hiekkaa...no, ei taitaisi meiltä onnistua,hi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Materiaalia on runsaasti. Tärkein on se käsi, joka sitä lastaa heiluttaa.

      Poista
  7. Tulee munista mieleen leipurin painajainen: kakkua ei voi vispata valmiiksi keitetystä munista! Enpä ole törmännyt!
    Hiekkataiteilijat ovat alansa huippuja siellä. Tuo Homerkin on niin omanäköisensä.
    Mukavaa lomaa edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei ole selvinnyt miksi niitä keitettyjä munia täällä myydään. Ehkä niitä ostaa kiireiset retkeilijät eväsreppuihinsa, niin ja honkkelit turistit. Hih..

      Homeria on vielä käytävä katsomassa, tuossa kuvassa teos oli vasta "vaiheessa".

      Poista