lauantai 10. syyskuuta 2011

Simo täällä, hei!

Terveiset vaan kotiväelle.

Hyvin täällä ovat päivät menneet. Jos silloin tulopäivän aamuna kuvittelin, että täällä sitä varamamman hoivissa vaan köllötellään kaikessa rauhassa, niin enpä olisi voinut pahemmin erehtyä. Liikettä on ollut.

Tuskin ehdin tupatarkastuksen pitää tulopäivänä, kun mamma jo pujotteli repun selkäänsä ja minulle valjaat. Taata heitti meidät työhön mennessään rantaan ja ehti vielä pienen lenkin kanssani tehdä sillä aikaa kun mamma kävi uimassa. Siinä me taatan kanssa ihmettelimme, että mikä kumma taika tuossa järvessä on, kun mummelit sinne syyskylmään veteen niin innokkaasti pulahtavat.

Taata lähti työpaikalleen ja minä turvasin kahden mummelin kotimatkaa metsätietä pitkin. Nostin julmetun rähinän yhdelle isolle koiralle, näiden mummojen lähelle et sitten tule. Iso koira katseli hölmistyneenä, että mitä nyt. Enhän minä voinut tietää, että tuo koira tunsi varamamman ennestään. Niin tuntuivat lähes kaikki muutkin kylän koirat olevan varan tuttuja.

Ruokahuolto on pelannut hyvin, varamamma on paistanut ja keittänyt minulle lihaa, hän ei oikein luota noihin papanoihin yksistään. "Koiran kuuluu saada lihaa", sanoo vara.

Varamammalla on ollut "jetlakki", mitä se sitten lieneekään? Kai se sitten on sitä, kun vara on aamuyöllä kolmen maissa herännyt pirteänä kuin duraceljänö. Me olemme taatan kanssa jatkaneet uniamme. Totuuden nimissä on kuitenkin mainittava, että tuo varamamma on sitten vastaavasti iltapäivällä sammunut kuin tallilyhty. Eipä ole meikäpojan tarvinnut yksinään päivätorkkuja vedellä.

Olisitte vaan ottaneet minut mukaanne sinne Skotlantiin, olisin siellä hetkessä selvittänyt sen ikivanhan kysymyksen, että onko siellä kiltin alla mitään, vai eikö ole. Tai no, mitäpä te mummelit sillä tiedolla tekisittekään. Jääköön edelleenkin salaisuudeksi säkkipillinsoittajien hameen helmukset. ;-)

Kukahan tuossakin on kulkenut, varmaankin naapurin kissa.

Tämä kohta on ehdottomasti merkattava. Tämä piha on kesän aikana muuttunut oikein aarniometsäksi, pieniä polkuja saa oikein hakea. Tutkittavaa on paljon. Yhden sisiliskon jahtasin rappujen alle ja harakat ajoin pois luumupuusta. Kyllä täällä hommia olisi yhdelle pienelle koiralle.

Kivaa täällä on ollut, mutta mukavaa on taas nähdä oma mamma ja pappa. Teenpä tuossa vielä oikein komeat hännän huiskutukset teille. Nähdään!
Posted by Picasa

11 kommenttia:

  1. ☺☺ ihana Simo ja ihana postaus..☺☺

    VastaaPoista
  2. Oi kuinka kiva taas kuulla sinusta Simo ja nähdä kuviasi. Sinulla on kyllä ihana varamamma ja hyät olot hänen luonaan;D

    VastaaPoista
  3. Irmastiina,
    Simo on. :-)

    Yaelian,
    oli kiva taas vähän rupatella, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Terveiset vaan Bambille.
    T. Simo

    ♥ Hannelen paratiisi,
    antaa mennä vaan.

    Riitta Sinikka,
    näin on. :-)

    VastaaPoista
  4. Simolla on hyvät oltavat ja herkkuja ruuaksi.

    VastaaPoista
  5. Voi että oli Simolla mukavaa, kun noin kauniisti kertoi varamammasta.
    Kiitos kivasta postauksesta, ja hännän heilutuksesta:D♥

    VastaaPoista
  6. Simolta se juttu sujuu :) Ihan tuli ikävä omaa hauveliani..

    VastaaPoista
  7. arleena,
    Simoa on mukava hoidella, kiltti hauveli.

    sylvi,
    Simo on aina kertonut kuulumisiaan kotiväelle.

    Sirokko,
    Simo aina minuakin muistuttaa omasta koirulista, jonka kuolemasta on jo kolmatta vuotta.

    VastaaPoista
  8. Kiva uimakaveri sulla onkin taas siellä, nätti koiruli!

    VastaaPoista