tiistai 20. syyskuuta 2011

Kohtasimme "Hiljaisen kansan".

Hiljalleen mekin siellä sateisella tiellä köröttelimme, ei juurikaan ollut muita liikkujia tiellä. Oltiin melkein erämaassa, talojakaan ei paljon näkynyt tien varrella. Minä kudoin sukkaa ja yritin pitää jonkinlaista keskustelua yllä, ettei taata vaan nukahtaisi.

Siellä Suomussalmen kohdalla sitten silmät levähtivät auki. Hei, mitä tuolla oli, palataan takaisin katsomaan.

Tämä syrjäseudun niitty oli alkanut elämään. Uskomatonta luovuutta, Reijo Kela.


Täällä lisää asiatietoa. Hiljainen kansa, olin heistä joskus lukenut tai katsellut kuvia. Oli kuitenkin mukavaa nähdä heidät omin silmin.


Niittykahvila oli nyt kiinni, mutta kesällä tässä on varmaankin ollut paljon kävijöitä.




Tämä tuhatpäinen kansa on tosiaankin tapaamisen arvoinen.

Klikatkaa kuvia isommiksi, jos mahdollista.

Noiden sementtirenkaiden suojassa on paistettu makkaroita.


Vettä satoi, mutta pieni kuiva paikkakin löytyi.





Jatkoimme taas matkaa ja kerroin taatalle satua. "Täydenkuun aikana puoliyön hetkellä hiljainen kansa herää ja mitä sitten tapahtuukaan?" - Sukanvartta syntyi ja taata pysyi hereillä. Ehkä joskus kerron sen sadun teillekin. :-)

Tämä sateessa värjöttelevä valtava lumiukko suorastaan kutsui meitä poikkeamaan pihaan.

Täällä kahvilassa hääri iloinen emäntä, hänellä oli jotain minullekin pakastimessa. Tee- ja kahvihetki piristi mukavasti.

Saavuimmekin jo napapiirille.

Tiet tuntuivat loputtoman pitkiltä. Kuuset olivat pitkiä ja hoikkia, kuvittelin miltä ne näyttävät talvella tykkilumella kuorrutettuina.

Siellä kaukana jo näkyykin Kemijärven kirkko. Kemijärvi oli tämän matkamme päämäärä. Muutama kilometri vielä ja navigattori julistaa, että olet saapunut päämäärään. Oho, onpa tuhlattu äätä.

Perillä odotti ystäväni ja uimakaverini ruokapöytä katettuna. Ihanalta maistuivatkin uunilohi ja lapin puikulaperunat.
Posted by Picasa

16 kommenttia:

  1. Hei!
    Tänä kesänä kuvasimme myös Rautalammin komeaa kirkkoa sekä muistomerkkiä sen vieressä. 1990-luvulla olemme käyneet napapiirillä ja Kemijärvellä. Sinne mieleni halajaa jälleen. Ihana pohjoinen Suomi! Mukavaa syksyn jatkoa! t. mallamarja

    VastaaPoista
  2. Hyvin on Hiljainen kansa säilynyt tuulessa ja tuiskussa.
    M ukavalta matka näyttää, vaikka jotkut paikat ovat jo talvilevolla.
    Mukava vastaanotto, oli varmaan ihana käydä valmiiseen pöytään.

    VastaaPoista
  3. Minäkin ihmettelen miten hyvin hiljainen kansa on säilynyt, onhan se kuitenkin jo kauan seissyt paikallaan. Vahinko, että suurin osa kesäpaikosita sulkee jo koulun alkaessa. Pitäisi kai aloittaa koulut vasta syyskuussa kuten ennen vanhaan, niin saataisiin kuukausi lisää turistelemiseen.
    Hieno matka!

    VastaaPoista
  4. Onkohan tuon hiljaisen kansan asuja vaihdettu, kun niin monta vuotta on jo paikallaan ollut, ei uskoisi alkuperäisten vaatteiden enään kestäneen talven tuiskuja jakesän paahdetta. varmasti on erilaista nähdä se paikan päällä kuin pelkästään kuvissa. Pitkä oli matkanne, mutta perille pääsitte. Hyvää lomaa pohjoiseen!

    VastaaPoista
  5. mallamarja,
    uskoisin, että tuohon pohjoiseen Suomeen on helppo jäädä "koukkuun". Mekin suunnittelimme jo uutta matkaa ensi kesäksi.

    arleena,
    luulisin, että tämä tilataideteos vaatii jatkuvaa huoltoa.
    Ystävän valmistama ruoka maistuu aina paremmalta. :-)

    Sirokko,
    näin syksyllä joutuukin katselemaan nähtävyyksiä vain ulkopuolelta. Tiekirkotkin ovat jo sulkeneet ovensa.
    Luonto tarjoaa kuitenkin hienoa katsottavaa.

    mummeli,
    hiljaiselle kansalle on aikaisemmin vaihdettu syksyllä talvivaatetus, kuinkahan on tänä syksynä?
    Hiljaisen kansan näkeminen oli sykähdyttävää.

    VastaaPoista
  6. Tuosta hiljaisesta kansasta minäkin olen kuullut...☺

    VastaaPoista
  7. Hiljainen kansa tekee kyllä vaikutuksen, itse näin sen ensimmäisen kerran talvella, kun lumi peitti hiukset ja hartiat. Tietääkseni niille hahmoille vaihdetaan vaatteita vuodenaikojen mukaan. Kesällä ovat värikkäämpiä, talvella tummempiasuisia, palttoot päällä.

    Niitä tienvarsikuusia minäkin ihmettelin. Ovat kuin kynttilöitä, pitkiä ja kapeita. Ja tie mittaamaton..., ei ihme, jos taatalle pyrki uni silmään. Mutta Kemijärven ohi ei voi ajaa huomaamatta, niin vaikuttava on kirkko melkein keskellä tietä!
    Kiva kertomus matkastanne, odottelen lisää...

    VastaaPoista
  8. Hiljainen kansa vetää näkijänsä hiljaiseksi, voin sanoa sen kokemuksesta. Keskellä Ei-Mitään paljon ihmishahmoisia patsaita (tai seipäitä), satamäärin on hämmästyttävä ja järkyttäväkin kokemus!

    Kiitos matkakertomuksista, Unelma, ja hyvää loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  9. Hiljaunen kansa on seisonut kauan hiljaa.
    Mekin olemme ajelleet silläpäin .
    Tuttuja maisenia kuvissasi.
    Räisälässä pitävät miestenpäiviä.
    Kuvasi ovat kaikki paikat niin elävän näköisiä ja selviä.
    Kiitos kun sain verstää muistia sielläpäin käynnitäni, kuviesi myötä
    Kaunista.♥

    VastaaPoista
  10. Hienoa ja vaikuttavaa on hiljainen kansa. Pohjoisen maisemat ovat itselleni vieraita, joten kiitos hienoista tunnelmakuvista ja matkakertomuksesta.

    VastaaPoista
  11. Hyviä kuvia matkastanne,ja hiljainen kansa seisoo uljaana<3

    VastaaPoista
  12. Tulipas teille mielenkiintoisia hiljaisia hahmoja vastaan;D

    VastaaPoista
  13. Irmastiina,
    televisiossa minäkin niitä taisin joskus nähdä, olin jo unohtanut.

    anja,
    olisipa mukava joskus talvellakin tuota hiljaista väkeä tavata.

    Aili-mummo,
    pysähdyttävä kokemus todellakin.

    sylvi,
    arvasinkin, että moni blogiystäväni on tuon hiljaisen kansan joskus nähnyt.

    Minttuli,
    jos Pohjolaan joskus matkustatte tätä reittiä, niin kannattaa olla tarkkana. :-)

    ritva,
    kiitos.

    Yaelian,
    tulivat niin yllättäen tajuntaamme, että ensin ajoimme ohi. Kannatti kuitenkin palata takaisin.

    VastaaPoista
  14. Tuota tietä olen minäkin matkannut. Kuvat puhuttelevat.

    VastaaPoista
  15. Hiljainen kansa on vaikuttava kokemus, sitä ei voi pysähtymättä ohittaa.

    VastaaPoista
  16. Melkein yhtä aikaa taisimme sattua sateessa Hiljaisen kansan kohdalle, me pohjoisesta tulossa, te sinnepäin menossa. Sade huuhteli molempien jäljet.

    VastaaPoista