keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Pyhätunturi



Tässä horisontissa pitäisi näkyä Pyhätunturi. Sadepilvet kuitenkin kätkivät sen näkyvistä.

Sateen takia emme pystyneet kävelemään ylemmäksi, mutta huikeat näkymät olivat tältä tasanteeltakin.



Täällä kahvilassa istuimme odottamassa luontokeskuksen esittelyfilmin alkamista. Kirjoitimme muutamia kortteja ja tutkimme myynnissä olevia matkamuistoja.

Ilokseni löysin Hilja Aaltosen kirjoittaman kirjan "Tien päässä taivas".

Muistan Hilja Aaltosen nuoruuteni päiviltä, olin kuuntelemassa hänen palavaa julistustaan Jumalan armosta ja rakkaudesta. Lainaan pienen katkelman Hilja Aaltosen runosta.

"Vaikka ei silmäni kauaksi yllä,
se, mitä näen, riittää kyllä.
Taivas on määrännyt ajat ja tieni,
omille harteille vastuu jää pieni.
Kuninkaallista arvoa kannan,
pelkoni, huoleni Herralle annan.
Isäni, valtias taivaan ja maan,
hänkö ei pystyisi huolehtimaan".

Sain myös tällä matkallani tietää, että Hilja Aaltonen on nyt syyskuussa täyttänyt sataneljä vuotta.







Kairosmajan Revontulikappeli

Kappelista lisätietoa täällä.








Tässä yhden runoilijan sanoja kirkon seinällä. Mies oli myös löytänyt tunturissa itselleen mielenrauhaa.

Poroja liikkui teiden varsilla.

Tältä se ihmisen parturoima tunturi näyttää lumettomaan aikaan.

Lapin marjatkin maistuivat makeammilta. Ehkä ne pitkät aurinkoiset päivät kesällä antavat marjoille hienommat aromit, luulisin.

Alas kuruun emme laskeutuneet sateen takia. Nyt jäi jotain koettavaa seuraavaan kertaankin.

Olisikohan maaruska ollut vieläkin kirkkaampaa aurinkoisena päivänä?


Luonto oikein tuhlaa värejään Lapissa ruska-aikaan. Jotenkin jäi sellainen tunne tuolla tunturissa, että täällä on helppo hengittää ja tänne haluaisin vielä palata.
Posted by Picasa

6 kommenttia:

  1. Hienot kuvat kauniista maisemista. Upea on Lapin luonto.

    VastaaPoista
  2. Onhan hienoja ruskakuvia! Harmi, että omat kokemukseni Pyhältä ovat pakkaslumilta. Ja kirpeän raikkaasta avannosta Kairosmajan luona. Punaiset mustikan ja juolukan lehdet sekä riekonmarjojen syvä sinimusta ovat väreistä kauneimpia. Eipä ihme, että monella on jatkuva kaipuu Lapin kairoille.

    VastaaPoista
  3. Kiitos upeista kuvista. Kyllä noissa maisemissa mieli lepää.

    VastaaPoista
  4. Upeita kuvia, tuli kova ikävä Lappiin.
    Käsin kosketeteltava tuo Kairosmajan tunnelma, luonto on alttaritauluna, isossa maljakossa syksyn oksia ja pienissä tupasvilloja.
    Kiitos Unelma!

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia, ihanista paikoista.
    Tuonne tekisi mieleni taas.
    Muistan kun tuolta rinteestä isoja mustikoita söimme.
    Kiitos taas näistä elämyksistä kuviesi kautta. Ihania muistija tuo tuolta Pyhätunturilta mieleen.

    VastaaPoista