sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kahdeksan kuukautta on kulunut,


siitä kun katsoin tämän ohjelman, ja siihen liittyvät kysymykset vastauksineen. (Ohjelman latautuminen kestää jonkin aikaa, mutta kannattaa katsoa.)

Viljatonta elämääni.


Täällä kerroin tarinaani kahden viljattoman kokeilukuukauden jälkeen.

Nyt olen saanut sähköpostia ja kyselyitä viljattoman ruokavalion vaikutuksista tämän hetkiseen elämääni. Uskallan kertoa, koska olen saanut viralliset tulokset verikokeista.

Yritän kertoa parhaan kykyni mukaan.

Tämä kahdeksan kuukautta elämässäni ovat olleet parasta mitä pitkään aikaan olen saanut kokea. Ruokavaliosta ovat siis totaalisesti poistuneet vain neljä viljaa. Sokerin olen jättänyt myös pois melkein kokonaan koska makeanhimo on hävinnyt, eikä painokaan saisi nousta. Nyt voin ihan huoletta nauttia joskus viljattoman leivoksen, en sorru enää hillittömyyksiin makean kanssa. Tummaa suklaata otan joskus palasen, ja se riittää.

Koska pullat ja leivät ovat pois elämästäni, niin olen saanut tilalle voin, kerman ja kananmunat. Lihaakin syön, mutta hillitysti ja usein meren antimien muodossa.

Nyt seuraa pitkä lista ikävistä asioista, jotka minua aikaisemmin vaivasivat ja tekivät elämäni surkeaksi. Ne kaikki ovat nyt pois. Nykyään herään aamulla pirteänä ja reippaana, olen heti elämässä kiinni. Sydämen jokailtaiset rytmihäiriöt ovat kadonneet. Saan nukuttua oikein hyvin kun epämääräiset nivel ja lihaskivutkin ovat poissa. Palleanseudun turvotus on hävinnyt. Palleatyrää en muista minulla olevankaan, kun se ei enää aiheuta mitään oireita. Lääkärin kirjoittamia närästyslääkkeitä en ole edes lunastanut apteekista, en tarvitse niitä. Nitroa en ole tarvinnut enää ollenkaan, rintakipuja ei enää ole. Jalkojen turvotus on pois.

Lokakuussa kävin Mehiläisessä lääkärissä, pyysin ottamaan verikokeet, kolesterooli- ja sokeriarvot. Viime talvena minulle kirjoitettiin kolesteroolilääkitys, mutta en voinut niitä tabletteja syödä kun ne aiheuttivat lihasten krampaamista, kuusi tablettia olin ehtinyt syödä sitä myrkkyä, eivät sopineet minulle. Veren sokerit myös aiheuttivat huolta, kun kesällä nuorinkin veljeni jo sairastui aikuisiän diabetekseen. Kun lääkärini soitti tulokset ja sanoi kaiken olevan loistavasti, ei mitään hätää kolesteroolin ja sokerin kanssa, tiesin olevani oikealla tiellä.

Minulla on ollut ihana kesä ja syksy, viime talven terveysongelmat ovat muisto vaan. Jokainen uusi aamu on lahja elämältä. Kesällä uskalsin lähteä kauan haaveilemaani Ameriikan matkalle ja vielä syksyllä sain nauttia ihanasta ruskasta Pyhätunturilla.

En uskalla väittää, että viljaton ruoka olisi tämän kaiken hyvän saanut aikaan, mutta missään tapauksessa en enää halua iskeä hampaitani limpun syrjään. Hyvä olo on niin uskomaton asia.

Ruokablogissani olen syksyn mittaan esitellyt valmistamiani aterioita ja välipaloja. Syön paljon vihreitä kasviksia ja suomalaisia marjoja. Pääateriani vaikuttaa runsaalta, mutta muut neljä ruokailua ovatkin sitten kevyempiä.

Joskus ajattelen, että kunpa joku olisi minulle munuaissyöpäleikkauksen jälkeen sanonut, että kokeile kaksi kuukautta viljatonta ruokavaliota, niin olisin monelta säästynyt. Nuori kandi HYKS:ssä vaan totesi, että nyt elät taas ihan normaalisti. No, minä mässytin pullat ja leivät ja voin huonosti jatkuvasti.

Minua kyllä yritettiin auttaa terveyskeskuksessa, monia tutkimuksia tehtiin, mutta koskaan ei kyselty mitä ruokaa syön. Olinhan kertonut eläväni terveellisesti virallisen ruokaympyrän mukaisesti, vaan sepä ei sitten ole minulle sopinutkaan.

Olen lukenut Antti Heikkilän blogista hänelle lähetettyjä palautteita, niitä taitaa olla pari tuhatta ja kaikki kertovat samantapaisista asioista, joita nyt olen itse kokenut.

Ihmettelenkin, miksei tutkita viljaoireita tarkemmin. Nyt saadaan helposti selville keliakiat ja allergiat, mutta kenellekään ei ole tullut mieleen, että on muitakin syitä viljojen sopimattomuuteen. Itse aavistelin jo vuosi sitten syksyllä, että ongelmani saattavat johtua syömästäni ruoasta, silloin hain tietoa kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalta. Hänen ohjeensa jo viittasivat siihen, että vilja ei minulle sovi, silloin muutettiin aamuinen kaurapuuro hirssipuuroksi. Se muutos ei kuitenkaan yksin riittänyt.

Ketään en kehoita jättämään viljoja pois ruokavaliostaan, jos mitään oireita ei ole, niin ei ole mitään syytäkään luopua leivästä. Hyvää ravintoa se on ja mikä onkaan ihanampaa kuin tuoreen leivän tuoksu (tosin minulla se ei enää saa sieraimia värisemään). Leivän tilalle teen siemensämpylöitä, nekin ovat hyviä. Kahden kuukauden kokeilu ei kuitenkaan olisi ns. terveelle ihmiselle vaikeaa, jos turvotus- ym. oireita ilmenee.

Mukavaa joulun odotusta kaikille! Ilman viljoja selvitään, onhan rosollit, laatikot, kinkut ja lipeäkalat. Joulupipareitakin jo harjoittelin leipomaan kastanjajauhoista. Pian sytytämme jouluvalot ja laulamme tip, tap, tip, tap, tipe,tipe.....

Posted by Picasa

Syksyn ensimmäiset jäähileet järvessä.

.


Olemme uimakavereiden kanssa siirtyneet talviaikaan nyt viikonloppuna, on mukavampi uida päivänvalossa. Treffipaikalle tulemme yhdeksäksi ja siitä sitten kävelemme yhdessä rantaan.

Pakkasta oli aamulla seitsemän astetta ja vedenlämpö oli neljä astetta. Ensimmäisen kerran näkyi jäähileitä järven selällä ja laituri oli huurteessa. Kenenkään tossunjälkiä ei vielä ollut jäänyt merkiksi uimareiden käynnistä. Kun järvi jäätyy lisää, niin tältä laiturilta ei enää voikaan uida. Kuvan otin kännykällä.

Tämä kuva on viime tiistailta, aurinko on hiljalleen nousemassa. Tälle pienemmälle laiturille on jo levitetty sähköllä lämmitetty matto, siinä eivät tossut jäädy laituriin kiinni. On vielä melko pimeää seitsemän aikaan aamulla.

Ensi sunnuntaina iltapäivällä talviuimarit järjestävät kynttiläuinnit, kyläläiset saavat tulla tutustumaan kunnan ja urheiluseuran järjestämään talviuintimahdollisuuteen.

Minulle on vielä epävarmaa pystynkö jäissä uimaan, aika näyttää. Ainakin vielä tänään tuntui hyvältä. Olen saanut hyviä ohjeita kokeneilta konkareilta. Ensimmäisenä talvena on viisasta tehdä vaan lyhyitä pulahduksia veteen, että elimistö tottuu. Ei siis kannata heti "syväjäädyttää" itseään. Jotain taikaa tuossa kylmässä vedessä on. Kastautuminen ensin hirvitti, mutta nyt olen jo tottunut. Uinnin jälkeen on ihana raikas ja reipas olo.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Harjoitus tekee mestarin,

vai tekeekö sittenkään.

Vauvalankoja oli vielä jäänyt viime vuodelta pussukan pohjalle. Päätin kutoa palvelutalon myyjäisiin vauvan tossut. Näitä tossuja olen kutonut viidenkymmenenkahden vuoden aikana lukemattomia pareja, luulin osaavani jo ilman katsomatta tämän mallin. No, kuinkas sitten kävikään?

Istuin kutomassa ja katselin samalla Teemalta ohjelmaa suomalaisten muusikkojen virolaisten kanssa yhdessä järjestämää suurkonserttia Tallinnan laululavalta joskus entisen vallan aikoina. Ohjelmassa haastateltiin silloin paikalla olleita ihmisiä Suomesta ja Virosta. Virolaisten puheet jouduin lukemaan tekstityksestä. Sain taas huomata, että enää ei mummeli pysty montaa asiaa klaaraamaan samaan aikaan.

Tossuissa olin päässyt siihen vaiheeseen, että reikäkerros oli tehtävä nauhoja varten. Lisäsin langankiertoja ja kaksi silmukkaa väliin. Seuraavalla kerroksella reikärivi syntyi ja jatkoin kutomista, nyt en enää katsonut, osaanhan minä joustinneuletta, nih.

Vasta myöhemmin siinä vaiheessa, kun ompelin takasaumaa huomasin mokani. Tossun varsi oli niin leveä, että se olisi mahtunut minunkin nilkkaani. Voi, ei. Olin unohtanut langankierron jälkeen neuloa kaksi silmukkaa yhteen, silmukkamäärän olisi kuulunut pysyä vakiona. Ei muuta kuin purkuhommiin. Melkoinen höppänä tunsin olevani. Yläkuvassa on se laajaresorinen tossu.

Nyt tossut ovat saaneet uuden kuosin, purettu ja tehty uudestaan. Kukahan vauveli sitten saa näistä tossukoista varpaanlämmittimet?
Posted by Picasa

Alkukirjainhaaste # 41 NI


NIemi


Täällä lisää NI-kuvia

maanantai 14. marraskuuta 2011

Hurraa, Stevia!

EU on hyväksynyt Stevian vihdoinkin elintarvikkeeksi. Täällä lisää tietoa, klikkaa Linkki .

Tämä kuva on viimekesästä. En nyt innoissani löytänyt uudempaa kuvaa, taimet sain ystävältäni Anjalta. Tämän kesän kasvustoon hain siemenet Turusta.

Täällä on minun ensimmäinen juttuni Steviasta.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Jälleen tunnustuksia.

Tämän tunnustuksen on lähettänyt Aili-mummo, Aili-mummon arkea blogista.

1. Lempivärini: Vanharoosa ja sininen

2. Lempieläin: Koira


3. Onnennumero: Tänään se on 13 ja huomenna 14


4. Alkoholiton lempijuomani: Vesi


5. Facebook vai Twitter: En pidä kummastakaan.


6. Mistä pidät: On ihanaa herätä terveenä aamulla ja iloita siitä, mitä elämä on tuonut mukanaan vuosien varrella.


7. Lahjojen saaminen vai antaminen: Antaminen


8. Lempimuotosi: Sydän.


9. Lempipäiväsi: "Joka aamu on armo uus"... siinäpä se.


10. Lempikukka: Tämä kysymys ei ole reilu, jos on pakko joku mainita, niin olkoon sitten ruusu.


Kiitos Aili-mummo tunnustuksestasi.

Tämä herkkuleivos on jo kiertänyt niin pitkään, että en nimeä ketään. Tämän saa tästä napata jos joku vielä haluaa tunnustuksiaan kirjata.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Aamukampa/syyskampa # 13


Ei ole vieläkään talvi tullut meidän ovelle. Risiinit ja daaliat paleltuivat meidän matkatessamme merellä.


Risiini on poistunut kanervan tieltä. Lisää syyskampoja täällä.