maanantai 16. toukokuuta 2011

Elämää ilman neljää viljaa,

voiko sitä olla? Tähän kysymykseen halusin omakohtaisen vastauksen ja myös sain.

Kaikki lähti oikeastaan yhdestä Tv ohjelmasta, siinä Markku Veijalainen haastatteli Antti Heikkilää. Linkki

Olin jo syksyllä aloittanut ruokaremontin vähentämällä leivän, pullan ja sokerin syöntiä. Talvella sydänoireeni kuitenkin pahenivat ja pääsin tutkimuksiin, lääkkeetkin uusittiin, oloni koheni selvästi, mutta jotakin oli vieläkin pielessä. Tunsin aamuisin oloni ihmeen tokkuraiseksi, vasta iltapäivällä pääsin elämästä kiinni. Iltaisin mentyäni nukkumaan rytmihäiriöt olivat melkein joka iltaisia, pelkäsin nukahtamista. Lenkillä jaksoin taas käydä, mutta välillä oli pysähdyttävä vetämään henkeä ja laittamaan Nitroa kielen alle. Selvästi tunsin, että jotain puuttuu vieläkin tästä palapelistä tai jotakin on liikaa.

Kuuntelin Heikkilän esityksen ja samantien päätin aloittaa kokeilun. Leivästä luopuminen kirpaisi eniten, en minä niistä pastoista ja nuudeleista, mutta se ruisleipä, voi sentäs.

Päätin, että minusta täytyy senverran naista löytyä, että kaksi kuukautta viedään läpi vaikka sisulla. Ei tässä ole mitään sisua tarvittu. Ensimmäiset päivät olivat hankalimmat, kun vanhasta tottumuksesta menin krapistelemaan sitä leipälaatikkoa. Klaps vaan ja kansi kiinni,
enhän minä leipää..

Päivän aloitin smoothiella, jogurtilla, marjoilla tai kananmunalla. Näitä vaihdellen. En muuten olisi uskonut kuinka monta erilaista tapaa tulen keksimään munan syömiskuntoon saattamiseksi. Tällaisen aamiaisen jälkeen olen tuntenut itseni pirteäksi, herääminen on ollut helppoa.

Keittoa ja pataruokia olen suosinut. Joskus olen keiton kanssa ottanut styroxlevyn näköisen (ja makuisenkin) riisikakun, jos en ole ehtinyt leipoa sämpylöitä pähkinöistä ja manteleista jauhamastani jauheesta. Keitot olen suurustanut maissijauhoilla ja/tai sulatejuustolla. Tattikeitto on ollut suosikkimme, siihen sopii eri tavoin maustetut Koskenlaskijajuustot. Kollaasin ruokia olen esitellyt aikaisemmin blogissani.

Alkupaloja ja jälkiruokiakaan ei ole tarvinnut jättää pois menuusta. ;-)

Kaiken perustana ovat olleet marjat, hedelmät ja kasvikset. Juuri nyt tankoparsa on suosikkini. Nam.

Mitä nyt kahden kuukauden jälkeen tapahtuu? Tällä samalla linjalla haluan jatkaa. En enää halua niitä ihmeen tunkkaisia aamuja ja rytmihäiriöisiä iltoja takaisin. Lähdin hakemaan itselleni hyvää oloa ja sen olen saanut. Tarkoitus ei ollut vaipua ketoosiin eikä vähähiilariselle ruokavaliolle, myöskään laihdutus ei ollut tarkoitukseni. Tosin se olisi mukava bonus sydämen jaksamisen kannalta, ihan vaan sivulauseessa voin ilokseni todeta, että kaksi kiloa elopainoa on hävinnyt.

Olen aina luullut valmistaneeni meille terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, siinä on ollut yhtenä elementtinä vilja, jota ei niin paljoa olisi tarvinnut olla. Taata on syönyt hyvällä ruokahalulla samoja ruokia kanssani, mutta hänellä on leipää ja pullaa edelleenkin leipälaatikossa.

Kuukausi oli kulunut viljattomalla tämän kuvan ottamisen aikaan. Jaksoin mäiskiä sauvojeni kanssa jo pitkiä matkoja hengästymättä. Ensimmäisen lomapäivän jälkeen oli kuin tulppa olisi auennut keuhkoistani, oli niin helppo hengittää.

Jotkut ystäväni täällä ovat kyselleet, että mitä sinulle on tapahtunut, kun olet niin pirteän näköinen. Mitäpä tuohon nyt vastaisi? Ehkä tässä on monien asioiden summa vaikuttamassa, uudet lääkkeet tammikuulta, kevään tuomat lempeämmät säät ja viljojen jättäminen terveemmille ihmisille.

Tämän kaiken olen muistiin merkinnyt ihan omaa muistiani virkistämään. Tämän luen joskus, jos leivänhimo yllättää. Tosin se täällä hetkellä tuntuu epätodennäköiseltä, enää en leipälaatikon nurkilla palloile. Juttuni lääketieteellistä arvoa saa ihan vapaasti epäillä, minulla ei ole ravitsemusopista mitään todellista tietoa. On vain tämä yksi pieni elämä, joka on kuitenkin minun ainoani ja siksi tärkeä.

En siis kirjoita tähän loppuun, että tehkää perässä. Kukin "taaplaa tyylillään", sanoo vanhakansa.


ps. Tulin vielä lisäämään tänne pienen pätkän, joka tuossa postauksessa unohtui.

Toivoisin, että sellainen lukija, joka on elänyt viljattoman elämää kertoisi vähän kokemuksiaan. Kiinnostaisi kuulla, koska minun oli todella vaikeaa uskoa leivällä olevan noin suuri vaikutus hyvinvointiini. Minähän olen Markussedän kaurapuurosukupolvea ja tottunut sanontaan, "Leipä miehen tiellä pitää".

Nyt näyttää siltä, että viljat eivät kertakaikkiaan sovi kaikille.

En minäkään mene vannomaan, ettei koskaan enää leipää. Kaikessa rauhassa tässä nyt edetään päivä kerrallaan. Omien eväiden kanssa matkoillakin selviää.
Posted by Picasa

21 kommenttia:

  1. Mahdottoman hyvältä näyttää minustkin tuo ruokasi, ja kauniin värikkäältä.;))

    Onnea ja menestystä, Unelma<3

    VastaaPoista
  2. Hieno juttu ja onnea! Itse olen ollut vhh ruokavaliolla jo kolmatta vuotta. Viljaa syön vähän silloin tällöin, mutta sitä kamalaa leivän himoa ei enää ole, jos vaan ei rupea sitä mättämään. Ajatus kulkee nykyisin paremmin ja kurniva nälkä vaivaa harvoin :)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista. Kuvasi ovat kyllä niin syötävän herkullisen näköisiä.

    Itse syön vähän mitä nyt jääkaapista löytyy. Makeaa voisi syödä vähemmän...

    VastaaPoista
  4. Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio sinulla, ei ihme että tuolla piristyy. Minä syön hyvin vähän leipää, mutta kaikkea muuta epäterveellistä tulee ahdettua ja terveellistä taas liian vähän, remontti olisi paikallaan täälläkin.

    VastaaPoista
  5. Aili-mummo,
    värejä kaipaan ruokalautasellakin.

    Marjukka,
    olipa rohkaisevva luettavaa tuo, "Ajatus kulkee nykyisin paremmin". Toimiskohan tuo jatkossa minullakin. ;-)

    SusuPetal,
    kannattaa siis harkita, mitä sinne jääkaappiin hankkii. ;-) makeanhimo häviää melko helposti.

    Sirokko,
    pientä sisäistä remonttia minäkin tässä hiljalleen, ulkoista remonttia on jo myöhäistä yrittää, kun on ne allit, heltat ja michelinit.
    Tsemppiä vaan terveellisempään suuntaan.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoista, hyvä että olet saanut avun.
    Juuri tuo leivästä luopuminen olisi minullekin vaikeinta.
    Mutta kun näinkin lyhyessä ajassa, noin suuret muutokset, niin varmasti jaksat jatkaa :)

    VastaaPoista
  7. Hyvätä tuntuu ruokaremonttisi! On hyvä, että saa helpotusta oloonsa. Ne rytmihäiriöt ovat ikävä kumppani.

    VastaaPoista
  8. Hieno saavutus Unelma ja upeat kollaasit,tuli nälkä ja jano.Tästä huomaa,että sanonta"Olemme mitä syömme¤ pitää paikkansa.Lopetin leivänsyönnin viime elokuussa mutta söin ainakin viime kuulle asti vielä suomalaista näkkäriä,joten eivät viljat kokonaan olleet poissa. Nyt olen tehnyt suurempia satseja siemenkeksejä,jotka toimivat mainiosti leipänä.Välillä olen hieman syönyt jotain viljaista,mutta kyllä huomaan sen heti turvottavan. Tosi hienoa,että voit nyt paremmin ruokavaliosi kautta:)

    VastaaPoista
  9. Jos saa avun jostain omaan huonoon oloonsa, niin minusta ei ole väliä onko sillä lääketieteelistä tai muuta arvoa. Hyvää jatkoa paremmalle ololle:)

    VastaaPoista
  10. Anneli,
    muutos on ollut niin selkeä, että onnistuvani. On niin plajon muita hyviä ruoka-aineita.

    mummeli,
    rytmihäiriöt ovat lähes kokonaan hävinneet.

    Yaelian,
    tuosta turvotuksesta en muistanut mainitakaan. Turvotus minuakin ennen häiritsi.
    Kiva kuulla, että sinulla nyt oireet ovat helpottuneet.

    tarutikki,
    kiitos tarutikki, tuo oli rohkaisevaa.

    VastaaPoista
  11. Mä olin aikoinaan 6 kk kanssa ihan gluteiinittomalla kuurilla keliakia epäilyn takia, olo oli kuin uudesti syntyneellä. Kun keliakiaa ei sitten ollutkaan, niin sorruin takas tavalliseen ruokavalioon ja kaikki entiset vaivat palas sen myötä.

    Useaan kertaan olen yrittänyt samaa kuuria, siellä Suomessa välillä onnistuinkin hyvin ja opin kivoja reseptejä, leivoin mm. maizena-leipää, joka oli kiva vaihtoehto riisikakuille.

    Täällä Jenkeissä onkin ollut sitten vaikeampaa, mutta nyt sain taas uuden innon tästä sun postauksesta. Taidan taas pitää tauon viljoista. Tiedän, että se tekee aina hyvää.:)

    VastaaPoista
  12. *itKuPiLLi* ,
    minun oli todella vaikeaa uskoa leivällä olevan noin suuri vaikutus hyvinvointiini. Minähän olen Markussedän kaurapuurosukupolvea ja tottunut sanontaan, "Leipä miehen tiellä pitää".

    Nyt näyttää siltä, että viljat eivät kertakaikkiaan sovi kaikille.

    En minäkään mene vannomaan, että ei koskaan enää leipää. Kaikessa rauhassa tässä nyt edetään päivä kerrallaan. Omien eväiden kanssa matkallakin selviää.

    Kerrothan sitten blogissasi miten homma siellä toimii, kiinnostaa toisten kokemukset.

    VastaaPoista
  13. Olen aina tiennyt, että pystyt siihen mitä päätät. Nostan hattua sinnikkyydellesi silti. Ihailen tarmokkuuttasi, minulla kaikki tahtoo jäädä vaiheeseen. Ja ajatuksen tasolle pelkästään. Olet mahtava. Ateriakollaasisi ovat herkullisia ja värikkäitä. Ja voit hyvin, sehän on se pääasia.

    VastaaPoista
  14. Markus-sedän aivopesemä kaurapuurolapsi minäkin. Nyt vesi kielellä haaveilen, että pian pääsen taas ruisleivän kimppuun, saan pitää patonkitauon.
    Toisaalta kirjoituksesi oli ajatuksia herättävä…
    Ihailen sitkeyttäsi ja kekseliäisyyttäsi, herkullisia kuvia.

    VastaaPoista
  15. Hyvä postaus. Minäkin olen muuttanut miehen sairastumisen jälkeen ruokavaliotans kevyempään suuntaan, salaattia joka päivä, kasvisruokia enemmän samoin kalaa pari kertaa viikossa. Ja lihaa edelleen. Eli hyvin tavanomaista, mutta salaatteja enemmän kuin ennen.
    Leipää emme käytä ruuan yhteydessä ollenkaan. Salaattiaterioilla tosin kyllä. Tai jos on kyseessä vain leipäateria.

    Uskon Antti Heikkilään myös ja olen katsonut häntä mm tuossa studio55 ohjelmassa ja käynyt nettisivuilla lukemassa blogia ym.

    Kuulostaa hyvältä tuo ruokavalintasi.

    VastaaPoista
  16. anja,
    no, tiedä tuosta sinnikkyydestä. :-)
    Nuo kollaasit rakentelin ihan esimerkiksi ruokailuistni, kuva kertoo enemmän kuin sanat. Ei tarvinnut mitään listoja väsätä.

    Simpukka,
    nauti sinä ystäväni ruisleivästäsi täysillä. Me ihmisethän olemme yksilöitä, jokaisella on omat mieltymyksemme. Kannattaa kuitenkin "kuunnella" omaa elimistöä ja tehdä korjausliikkeitä ruokatottumuksiin TARVITTAESSA.

    arleena,
    olenkin ruokablogisi vakituinen lukija. Sinulta olen saanut hyviä vinkkejä, teet hyviä ja terveellisiä ruokia.
    Raaka salaatteja en voi syödä kovin paljoa, kun ei ole sappea enää. Kasvikset on syotävä keitettyinä. Aina kuitenkin pieni salaattimäärä onnistuu sulamaan.
    Aika sitten näyttää, onko valintani oikea.

    VastaaPoista
  17. Kiinnostavaa lukea tämä postaus ja annoit ajattelemisen aihetta. Nämä ravitsemusasiat ovat sellaisia ettei sitä ainoaa oikeaa taida ollakkaan. Yksilöitä ollaan ja aivan oikein, kokeilujen kautta löytyy se oikea itselle sopiva.
    Suorastaan ihanteelliselta tämä sinun ruokavaliosi vaikuttaa. Ja tosi houkuttavat kollaasit..

    VastaaPoista
  18. Onnea sulle, että sait sitten terveydellistä palautetta kahden kuukauden ruokavaliollesi.
    Ja uskon sua, että se voi auttaa monia ihmisiä, kun välttävät viljaa tai lopettavat sen kokonaan.
    Mullakin on laktoosiintorelanssi, ja siksi jo olen joutunut karsimaan monia ruokia pois.
    Tai nykyään sekään ei enää ole vaikeeta, kun on laktoosittomia tuotteita jo paljon.
    Mutta olen sitä monesti ajatellut, kun vattani on myös useesti kipeenä, aina melkein viikon kerrallaan, tiedän, että jotain olen taas syönyt sellasta, etten olisi saanut.
    Joskus sorrun hyla tuotteisiin, ehkä siinä on se mun vattani kipuilun syy, pitää olla täysin laktoositon.
    Mutta täällä meillä on vielä aika pienet valikoimat ihan laktoosittomista ruuista, pitää sitten lähteä ainaskin 20 kilsan päähän vähintäin, jos ei 70 kilsan.
    Sieltä sitten jo löytyykin ruuanlaittoon vaikka mitä laktoosittomia tuotteita.
    Mutta tietenkään nämä tuotteet ei säily ihan kauaa aikaa, eli pitää vaan olla tarkka , ettei usein ainaskaan syö hyla tuotteita.
    Mutta hyvä kuitenkin on nyt, että sä olet löytänyt hyvän ruokavalion itsellesi ja oireet ovat sulta hävinneet ja jaksat paremmin!

    VastaaPoista
  19. Minttuli,
    niinhän nuo viralliset ruokasuositukset vaihtuvat "suhdanteiden" mukaan.
    Muistan kuinka televisiossa kehoitettiin menemään munalla töihin tai voita myytiin alennusmyynnissä , maassa oli silloin voi- ja munavuoret. Nykyään voi taitaa olla vaarallista ja munista nousee kolesterooliarvot. Mitäpä sitä pieni ihminen nyt uskoisi.

    Harakka,
    jos ihmiset voisivat ostaa aitoa maitoa, niin tuollaisia ongelmia ei useinkaan olisi. Nykymaailmassa maito on kuitenkin pastöroitava ja homogenisoitava.
    Toivottavasti nyt pärjäät tuon laktoosisi kanssa.

    VastaaPoista
  20. Ihan aluksi ennen kuin sanon muuta on pakko sanoa, että wow noita sinun ruokakollaasejasi! Ihan mielettömän hienoja kaikki. Suosikikseni nousi kuitenkin tuo eka kollaasi, jossa smoothieta laseissa – raikasta!

    Muutenkin oli mielenkiintoista lukea kokeilustasi, joka onnistui oikein hyvin! Itse uskon, että ruualla on vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin. Toisaalta eri ihmisillä vaikuttavat eri asiat.

    Itse en juurikaan syö viljaa. En syö pastaa ja tosi harvoin leipääkään (jos syön leipää, se on aina ruisleipää). Minulle ei mielestäni leipä sovi ainakaan paljon syötynä.

    Yksi leipäpala silloin tällöin on ok, mutta ei sen enempää. Minulle tulee siitä – niin kuin sinullekin – tunkkainen olo ja vatsa menee sekaisin. Joskus syön näkkileivän ja sen kohdalla en ole havainnut mitään vatsaongelmia.

    VastaaPoista
  21. Elegia,
    kiitos, kun kerroit kokemuksiasi tuosta vähäviljaisesta ruokavaliostasi.
    Nyt olen niin innoissani tästä uudesta hyvästä olosta, että viljaa en halua syödä.
    En ole kuitenkaan mitään ehdottomia päätöksiä ja lupauksia itselleni antanut. Ajattelen toimia tuntemuksieni mukaan. Ehkä talvella tarvitaan jo ruisleipääkin, kuka tietää.
    Oli mukava lukea kommenttisi, kiitos.

    VastaaPoista