Katsellessani ikkunasta lintujen ruokailutouhuja, palasi mieleeni kaunis joululaulu, joka on tullut rakkaaksi vuosien saatossa.
Äitini oli innokas laulamaan ja hän muisti paljon lauluja omasta lapsuudestaan ja kouluajastaan. Tätä laulua hän lauloi meille kyynel silmässä. Laulu kosketti häntä henkilökohtaisesti, koska hän oli menettänyt nuoremman veljensä. Hugo veli oli kuollut nuorukaisena ( 14-15v.) munuaissairauteen.
Äiti lauloi ja kertoi meille veljestään. Veli oli kuolinvuoteellaan sairaalassa noussut yht´äkkiä istumaan ja katsonut ilahtuneena yhteen huoneen nurkkaan ja onnellinen ilme kasvoillaan huudahtanut: " Pappa tuli" ja sitten nukahtanut ikiuneen. Isä-pappa oli kuollut jo aikaisemmin, nyt perhe uskoi, että pappa oli tullut poikaansa vastaan. Myöhemmin kummitätini kertoi minulle tämän saman asian. Lisäsi sitten ihan vaan sivulauseessa tämän olevan heidän perheessään tapana.
Kun äitini vuosia myöhemmin oli lähtövuorossa, niin hänen sisarensa tuli häntä vastaan. Olin itse paikalla sairaanhoitajan kanssa, kun tämä tapahtui. Äitini oli jo hyvin heikko ja ajoittain vähän sekavakin. Äiti kertoi hoitajalle ja minulle hyvin iloisena, että hän kuuli jo Helmin äänen, hän on tulossa. Me hoitajan kanssa emme kuullet mitään ja hoitaja kysyikin, että onko Helmi myös hänen tyttärensä. Hoitajan ilme vakavoitui, kun kerroin Helmin olleen äidin edesmennyt isosisko. Tässä kohdassa minä jo tiesin, en poistunut sairaalasta koko päivänä, illansuussa äiti sitten nukkui pois.
Halusin tämän merkitä muistiin lapsilleni, nyt vielä, kun jotain muistan. Kukin sitten antakoon tällekin tarinalle painoarvon oman käsityksensä mukaan.
"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta"
"Varpunen jouluaamuna on Karl Adolf Hougbergin käännös Zacharias Topeliuksen runosta Sparven om julmorgonen (1859). Runossa kajastaa Topeliuksen oma suru: hänen poikansa kuoli runon kirjoittamista edeltäneen vuoden keväänä.
Runon pohjalle on sävelletty useita sävelmiä. Tunnetuin niistä lienee Otto Kotilaisen säveltämä samanniminen joululaulu, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1913 Joulupukki-lehdessä."
(Tämän tiesi Google.)
Kuvassa onkin kirjaimellisesti "varpunen pienoinen" eli pikkuvarpunen (Passer montanus)...
VastaaPoistaterveisin poikas
Vallan kaunis muistotarina kera kauniin kuvan! Ihana tuo ajatus, että oman ajan tullen, kun tästä elämästä joutuu irtoamaan, on joku rakas tuttu vastassa ja saattamassa rajan toiselle puolen. Surussakin kaunista!
VastaaPoistaMulla meinaa aina tulla itku silmään, kun kuulen tämän upean laulun, itse en pysty sitä laulamaan ollenkaan, kun tulee "tulppa" kurkkuun. Se vaan koskettaa, syvästi.
Varpunen jouluaamuna on minustakin yksi kauneimmista ja vaikuttavimmista joululauluista, jonka laulaminen aina tuo kaktuksen kurkkuun. Varmasti kukin kokee laulun sanoman omalla tavallaan, mutta kaunis ja koskettava se on joka tapauksessa.
VastaaPoistaKoskettavia muistoja.
VastaaPoistaVarpusia ei täällä näy, talitintit sen sijaan ovat ihmeissään lumimäärästä.
Minulla on myös muutamia selviä sanomia tuonpuoleisesta. Nämä muistot säilyvät aina. Niissä on jälleennäkemisen ihana sanoma. Jossain tuolla puolen tavataan.
VastaaPoistaTuo joululaulu on yksi kauneimmista.
Laulu on kaunis. En muista kuulleeni sitä ruotsiksi, mutta Topeliuksen runo on tuttu. Ehkä luin sen lapsena kansakoulussa. Kirjahyllyymme on kulkeutunut Topeliuksen kootut teokset ruotsiksi ja löysin runon sieltä (Läsning för barn III).
VastaaPoistaMielenkiintoinen asia on, että kääntäjä, Karl Adolf Hougberg on tehnyt runon loppuosasta erilaisen kuin Topelius itse. Topelius ei mainitse tytön veljeä. Runon loppu kuuluu:
Sparfven flög till flickans fot, flickans fot,
flög på glada vingar;
- fjärran tar jag kornet mot, kornet mot,
kornet, som du bringar.
Gud skall än
lösa den,
som är här de armas vän.
Gärna tar jag kornet mot, kornet mot,
kornet, som du bringar.
HYVÄÄ JOULUA!
Miten kauniisti kirjoitit;etenkin enosi tarina liikutti. Kaunis joululaulu.Ja olen iloinen,että varpusilla on hyvä olla siellä kotisi lähistöllä:-)
VastaaPoistaPojalle kiitos tarkennuksesta. :)
VastaaPoistaMinz,
näin äitini sisarukset uskoivat asian olevan.
Itkin minäkin vuolaasti silloin pienenä, kun äitini kertoi Hugo-veljestään.
anja,
laulu saa sielun herkimmät viritykset soimaan.
arleena,
nämä muistot tosiaankin säilyvät ja tuovat mielenrauhaa vaikeina aikoina.
olivia,
olipa kiinnostavaa lukea kommenttiasi. Kiitos myös tuosta ruotsinkielisestä runosta.
Olen hankkinut Topeliuksen kootut teokset heti saatuani vakinaisen työpaikan seitsemäntoista vuotiaana. Ostin ne kauniit nahkaselkäiset kirjat vähittäismaksulla. Niissä olikin lukemista pitkäksi aikaa, niin minä luulin. Ahmin ne kuitenkin kaikki saman tien.
Yaelian,
valitettavasti en enoani ehtinyt nähdä, hän nukkui pois jo ennen syntymääni. Minulla on vain muistikuva hänen piirtämästään kuvasta, jonka mammani oli kehystyttänyt poikansa muistolle. Enoni näytti olleen hyvin lahjakas piirtäjä. Valitettavasti se kuvakin on hävinnyt, mutta kannan sen kuvan muistoa sydämessäni.
Miten lohdullista, että viimesitä rajaa lähestyessä joku edesmennyt rakas ihminen on tulossa vastaan. Tähän uskon vakaasti. Siksi myös minulle Varpunen jouluaamuna on erittäin läheinen ja voimakkaasti tunteisiin vaikuttava joululaulu.
VastaaPoistaaimarii,
VastaaPoistaminäkin mielelläni haluan seurata tuota äitini perheen perinnettä. Aika ihana ajatus.
Aivan upea tarina - kiitos! Kosketti syvästi.
VastaaPoistaMarja naapurista
Marja,
VastaaPoistakiitos, kun olet siellä naapurissa olemassa. :)