lauantai 25. joulukuuta 2010

Se oli upea näky,

kun Imatrankosken patoluukut aukaistiin illalla yhdeksän aikaan.

Ihminen tuntui niin pieneltä kosken rannalla.

Sillalla oli paljon väkeä, vaikka pakkanen ja tuuli olivat ankarat.

Tältä näköalapaikalta myös Katariina Suuri kävi ihailemassa vapaana kuohuvaa koskea.

Posted by Picasa

13 kommenttia:

  1. Kerran joskus kesällä olen käynyt tuolla ja todella se on komea koski.
    Pakkashuurteessa näyttää olevan todella kaunis.

    VastaaPoista
  2. Vaikuttavaa näin kuvienkin välityksellä. Voi kuvitella mitä se onkaan paikanpäällä.
    Hyvää Tapaninpäivää!

    VastaaPoista
  3. En ole koskaan käynyt Imatralla, mutta kuvien perusteella on vaikuttava näky. Ihminen on kovin pieni luonnon mahtavien voimien edessä.

    VastaaPoista
  4. Upea näky tosiaankin! Minäkään en ole koskaan käynyt Imatralla,joten kiitos näistä kuvista!

    VastaaPoista
  5. Unohtumaton näky varmaan ja myös hienoja kuvia olet saanut. Niistäkin välittyy kosken voima.
    Elämys!

    VastaaPoista
  6. Vau! Kyllä näyttää upealta. Äänenkin voi melkein kuvitella, vaikka näin isoa pauhua en ole itse koskaan kuullutkaan, livenä siis; telkusta kyllä. Upea koski vallan kauniissa maisemassa. Ei ihme, että oli houkutellut ihmisiä ihastelemaan!

    VastaaPoista
  7. En ole koskaan ymmärtänyt, että Imatrankoski on näin upea. Olenhan toki koskesta kuullut, mutta nämä on näitä asioita joita ei voi ymmärtää itse näkemättä.

    Toden totta ihminen näyttää aika olemattomalta valtavan kosken rannalla.

    Tuossa kuvassa on kyllä jotain ihan hypnoottista, mielen vangitsevaa.

    VastaaPoista
  8. On se mahtava! Kauniita kuvia!
    En ole koskea kuohuvana nähnyt...

    VastaaPoista
  9. Tosi kauniita kuvia! Kävimme Imatralla monta vuotta sitten ja katselimme koskea lämpimänä kesäiltana. Koski oli suuri turistinähtävyys 1900-luvun alussa, jolloin turistit tulivat eri puolilta Eurooppaa sitä katsomaan.

    VastaaPoista
  10. Upeita kuvia vapaana vyöryvästä Imatrankoskesta. Muistan ensimmäisen matkan Imatralle vuodenvaihteessa 59-60. Silloin koin saman hurman kosken vapaasta pauhusta, ilotulituksesta ja alitajuntaisen pelon naapurin läheisyydestä (kävimme Mellonmäellä katsomassa Enson piippuja!). Nyt Imatrankosken vesimassat virtaavat taulussa seinällämme, kun siteet ovat anopin synnyinseutuun ovat jo katkenneet.
    Uskon, että teillä taatan kanssa oli kiva ja antoisa joulu Imatralla.

    VastaaPoista
  11. Kiitos teille mukavista kommenteistanne. Kamera pullistelee lisäkuvia ja olen innoissani niitä nyt alkanut keräillä jonkinlaiseen järjestykseen. En malta vastata tällä kerralla kaikille henkilökohtaisesti, mutta parannan taas tapani, kun saan tämän matkauhon vähän rauhoittumaan. Oli kivaa lukea teidän kokemuksiatanne Imatran koskelta. Kiitos niistä.

    VastaaPoista