Hyvin tuo tuntuu tietävän missä kohdassa eniten kasvaa lumpeita ja ulpukoita, siellä kaivelee itselleen ravintoa, pyrstö vaan näkyy pinnalla.
Tuota katsellessa tulee lohduton olo. Tänä keväänä on ollut paljon harmaita päiviä, aurinkoa jo kaipailen.
Kuvat napattu parvekkeelta ilman "putkia".
Olkalaukku on kätevä tällaisella vanhalla höppänällä, sen kun ripustat kaulaasi, niin se pysyy taatusti mukanasi koko retken ajan. Edellyttäen ettet ripusta sitä esimerkiksi kahvilassa tuolin selustalle tai kirkossa edessäsi olevan penkin takana kutsuvana odottavan naulanappulan huomaan. On olemassa lukemattomia paikkoja mihin mummeli voisi unohtaa veskansa.
Matkustin linja-auton kyydissä kaupunkiin, se oli mukava kyyti, kierrettiin kaikki syrjäkylät ja katsastettiin entisten maitolaitureiden paikat. Nyt niillä on oikeat nimet ja siniset bussinkuvat merkkinä matkustavaisille.
Pankissa kynää etsiessäni huomasin, että pussukan remmi oli jotenkin osittain irronnut ja nostanut vetoketjun ulos saumasta. Murphyn lakien mukaan se oli tietenkin juuri se remelin pää jossa vetskarin lukko oli, tai olisi pitänyt olla, lukko oli tippunut. Mitään aavistusta tapahtumasta, jonka seurauksena tikit ovat pettäneet ja siitä syystä laukku pysyy nyt tukevasti kiinni.
En joutunut kaupungissa pulaan, olin laittanut puhelimen povitaskuun, paremman kuulumisen varmistamiseksi ja kukkarokin oli vetoketjullisessa taskussa bussikyytini korttimaksun jälkeen.
Vasta kotipihalla vahinko konkretisoitui kun avaimet olivat lukitussa laukussa.
Pikkuisen olkalaukkuni loppusijoituspaikka on nyt kaatopaikkapöntössä.
Reissu oli oikein mukava kuitenkin. Linja-autossahan on aina tunnelmaa, olen samaa mieltä. Lahden matkakeskus tosin on räntäsateella ihan (sanonko mistä), no en sano. Aseman odotustilan penkit olivat miehitettyinä ja ulkona ei ole sateella yhtään kuivaa penkkiä missä voisi istua tai edes laskea painavaa ostoskassia kädestään. Käytin kaikki taskuista löytyneet paperiset nenäliinat penkin kuivaamiseen. Käväisin sisällä asemarakennuksessa aikatauluja tarkistamassa ja palatessani huomasin nuoren henkilön istuvan tyynen rauhallisena kuivaamassani paikassa. Kivat hänelle.
Vetoketjun lukostakin saa näin pitkän jutun. No, onhan tulitikustakin tehty tarinaa ja tikusta asiaa.
Taloudellinen menetykseni ei ollut järin suuri, ostin tuon laukun kerran kirpputorilta yhdellä eurolla. Kätevä pussukka, anyway. Vanhalle passikotelolle tulee taas käyttöä, ei kuitenkaan ulkomaille menoa, ihan vaan tässä lähipiirissä pyörin.
Marjat. Olisikin pitänyt etsiä kesäisistä kuvista marjoja kun nämä aamusmoothien ainekset ovat olleet pakastimessa rypistymässä.
Täällä lisää M-kuvia.
Olen aloittanut nettikurssin syötävistä kukista, tuli mukava tilaisuus kun sain tarjouksen alennetusta kurssihinnasta.
Kurssin järjestää Raija Kivimetsä. Näin hän kertoo kurssistani: "Ihanalla kurssilla opit mitä, miksi, miten ja milloin kukkia voidaan kerätä ravinnoksi ja rohdoiksi".
Monet villikukat minulla onkin jo ennestään "hallinnassa" eli käytössä, kuten iki-ihana voikukka.
Aloitankin voikukasta, koska se on minulle tutuin villikukka ja käytössäni joka päivä ympäri vuoden.
Jos en ole onnistunut linkkien kopioinnissa, niin lainaan pienen otteen kurssini sivulta seuraavan kuvan alle. Olen saanut luvan Raija Kivimetsältä.
" Voikukan ihanan keltaiset terälehdet sopivat mainiosti myös leivontaan. Maista kehittämääni banaani-voikukkakakkua ja ihastu voikukan hunajaiseen makuun. Voit käyttää kakussa sekä tuoreita että kuivattuja voikukan terälehtiä." Raija Kivimetsä.
Voikukan kaikki osat ovat käyttökelpoisia. Me sota-ajan lapset muistamme kuivatuista voikukan juurista jauhetun kahvin korvikkeen. Valitettavasti vielä silloin meillä kotona ei osattu hyödyntää voikukkia millään tavalla.
Onneksi nyt osaan, viimeksi paistoin airfryerillä pataleivän, jauhojen sekaan silppusin pakastettua voikukkaa, hyvää tuli. Pitäisikin oikeastaan herätellä uudelleen henkiin tuo ruokablogini, olisi kiinnostavaa kokeilla uusia ohjeita tuolla "pöhöttimellä". Mainio vekotin yksin eläjälle ja pienelle perheelle.
Nämä ihanuudet ovat matkalla pakastimeen. Joka-aamuiseen marjasmoothieen nappaan kaksi tai kolme kukkaa. Piristävää ja voimaannuttavaa aamujuomaa.
Kuten hyvin arvaatte, tämän postauksen kuvat ovat menneiltä vuosilta. Nyt on kuitenkin oikea hetki aloittaa tietojen keruu ja tietenkin kukkien esikasvatus tulevaa kesää ajatellen. Lähes heti lumien sulamisen jälkeen voi hyvin varustautua korin ja saksien kanssa ensimmäisten vuohenputken ja nokkosen versojen keräilyyn. Tässä yhteydessä saksien käyttö ei ole vitsi.
Opiskelu kannattaa aina.😊
Tuo lainaus sopii niin minulle. En enää yritä hallita elämääni, vaatimattomasti vaan suostun elämään. Olen kuitenkin valmiina kun kutsu käy ja kirkonkellot kumahtelevat.
**
Kävin vielä tilaamassa huomiseksi pizzan ja hain kirjastosta lukupiirin maaliskuun kirjan.
Tänä talvena sähkön hinta on ollut minulle mysteeri, miten sähköyhtiöt voivat pelata hinnoilla jotenkin mielivaltaisen tuntuisesti. Onko siinä mitään järkeä, että tavalliset kuluttajat joutuvat katsomaan netistä milloin uskaltaa pestä pyykkiä tai lämmittää saunan. Pörssisähkö, aikaisemmin en ollut kuullutkaan tuollaista termiä. Nyt katson Iltasanomista milloin kannattaa ladata tiskikone hommiin. Huomenna 13.02. halvin hinta on: klo 04 - 05, 5,44 € c/kWh.
Kello soimaan ja naps, kone käyntiin. Näinkö sitä pitäisi toimia? Kirjoittaessani tätä vuodatusta sähkön hinta on 7,90 € c/kWh, ei huippukallista nyt. Päivän kallein hinta oli 12,52 € c/kWh.
