Niitä ja näitä.

Kirkkaana aurinkoisena päivänä on vaikeaa kuvata näitä ihania valkoisia pioniryhmiä.

Jos minulla olisi kuupuutarha niin tämä olisi kuningatar. Kävin kuvaamassa juuri ennen puoltayötä. Hämärässäkin hehkuvat kauniina.

Pihan rinteeseen kadun puolelle on levittäytynyt tämä ruusu, vuorimännytkin ovat jo vaikeuksissa.

Aamulla nälkäiset suut jo odottivat suuhun pantavaa. Nuo punaiset, vihreät ja keltaiset hituset ovat kalanruokaa, maistuvat hyvin nuijapäillekin.

Kosmoskukkakin sopisi kuupuutarhaan.

Suikeroalpi on ihan mahdoton leviämään, kaunis se on näin kukkiessaan. Hyvä maanpeittokasvi.

Ukonkellolla on meille tunnearvoakin. Taimen antoi nyt jo poisnukkunut rakas ystävä Öijasta.

Aamulla uimakaveri toi rantaan ämpärin ja harjan. Pahanilkiset juntit olivat taas purkaneet liikaa energiaansa ja sukeltaneet pohjasta mutaa ja levittäneet sitä laiturille ja uimaportaille. Kaiteetkin oli töhritty niin pahasti, että niistä ei tukea voinut ottaa käsiään likaamatta. :(

Oikein toivomme, että riistakamera asennettaisiin rantakoivuun, saataisiin edes kerran tekijät kiinni ja saisivat itse tarttua harjan varteen.

Viikolla kävimme taatan kanssa Itäkeskuksessa. Olemme tytön kanssa usein naureskelleet, että mikä ihme noita meidän miehiä vetää aina Claes Olssonille? Piuhat ja nippelit ja nappelit, luulisin.

Niin nytkin taata halusi vielä käydä hakemassa piuhatäydennystä. Tällä kerralla lähdin mukaan. Tarkoitus oli vain mennä mukaan ja katselemaan. Näin siinä sitten kävi, että taas tuli ostettua sellaista tavaraa, jota ilman olen pärjännyt noin seitsemänkymmentä vuotta, nyt ne oli ehdottomasti saatava.

Salaattilinko, nyt ei enää riitä se iso siivilä, joka on palvellut iät ja ajat salaatin huuhdonnassa. Tämä on tosi kätevä vekotin, olen jo testannut, eikä maksanut paljon.

Silikoonimuotit plinin ja munan paistoon. Voi hyvä jysäys, kaikkea sitä keksitäänkin. Ei millään meinaa mennä nupoon, että tuollaisen vekottimen voi laskea kuumalle pannulle. :-)

Pussinsulkijat ovatkin jo ennestään tuttuja, niitä vaan ei ollut tarpeeksi. On niin paljon kaikenlaista pussukkaa kaapissa. On nämä steviat sun muut, joissa on minigrip sulkijat. En vaan jaksa niiden uurteiden kanssa, kun ne aina ovat jauheissa tai muuten vaan vinksallaan. Tämä ruotsalaisten kehittämä pussinsulkija on nopea ja helppo käyttää.

Ostokseni irtosivat alle kympillä, nyt on vaan ongelmana se että, mihin kaappiin nuokin saan mahtumaan.

Kivoja kirkkaita värejä. Näillä voi vaikka tunnistaa pussin sisällön, esim. tuota keltaista käytän polentajauhopussissa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kukkatarhan nuijapäät

Pionit kasvavat kadun puolella, niitä ei näe kuistille. On tuotava maljakkoon pioneja silmän iloksi.

Nuijapäät ovat kasvaneet ja niitä näyttää olevan melkoinen määrä. Taata on ripotellut altaaseen aamuisin spirulinaa ja innokkaat ruokailijat ovat oitis paikalla. Klikkaamalla kuvaa näkyvyys paranee.

Minusta on liikuttavaa seurata tätä sammakkoperheen elämän vaihetta. Kolme aikuista sammakkoa ovat koko kevään olleet pikkuisten turvana. Ensin ne kaikki ryntäsivät altaan pohjalle kun me ilmestyimme paikalle. Nykyään kukaan ei enää vaivaudu loiskauttamaan itseään minnekään. Ovat jo oppineet luottamaan meihin.

Tässä on pudonnut unikonlehti saanut uuden viran. Nuijapäät mutustelevat terälehteä ja seilailevat lehden kyydissä nauttien auringosta.

Täällä heitä on pilvin pimein.

Olen vähän mietiskellyt mitä sitten tapahtuu nuijapäiden saadessa jalat alleen. Pitäisikö meidän ohjata ne metsän suojaan? Uskon kuitenkin, että nuo aikuiset konnat neuvovat jälkikasvulleen miten homma toimii.

En nyt malttanut lähteä saareenkaan, kun samppivauvoja on ruokittava ja pionin kukkia on ihailtava näinä lämpiminä aurinkoisina päivinä.

Tämäkin on vahva ehdokas lempikukakseni.

Samoin tämä harjaneilikka. Näitä molempia kukkia kasvoi mammani pihalla silloin kauan sitten.


J.K. Eilen illalla tätä sammakkopostausta tehdessäni unohdin mainita, että ruokalistalle on nyt lisätty akvaariokaloille tarkoitettua evästä. Nuijapäät ovat jo melko isoja ja nälkä on aamuisin kova. Taata osti kaupasta tuota kalaravintoa, nuijapäät tykkäävät. Keskipäivällä sitten lepäillään altaan pohjalla, pyrstön pyrstöä ei näy melomassa pinnalla.

Pionit

Pihan upeimmat kukat ovat nyt avautuneet kaikessa loistossaan.

Tätä ihanuutta kestää nyt muutaman päivän.


Minulla tuo lempikukka-käsite on hieman venyvä. Keväällä aikaisin voisin ihastuneena julistaa kaikille, että valkovuokko on lempikukkani. Seuraavilla viikoilla se onkin sitten lemmikki. Näin se toimii, kielot ja orvokit. Voi kuinka ihana olikaan tässä taannoin särkynyt sydän. Kukkivat omenapuut ja tuoksuvat syreenit.

Pian puhkeavat ruusut kukkaan ja kohta päästäänkin jo syysleimuihin.

Tänään on sellainen päivä, että pioni on hurmaavan ihana.

Olisi kysyttävää ? ? ?

Yöllä ja aamulla on satanut, no ei se mitään. Eipä tarvitse tänään heilua kastelukannun kanssa pihalla.

Varsinainen asiani on tässä alla.

Ihanat lapsenlapseni palasivat viime viikolla lomamatkalta Thaimaasta. Lapset tulivat onnellisina ja ruskettuneina kertomaan mammalle ja taatalle matkastaan. On hienoa, että heidän matkansa oli onnistunut erinomaisesti. Saivat palata kotiin ikimuistoisia elämyksiä rikkaampina.

Mamma ja taata saivat myös tuliaisia. Ihanat kypsät mangot olemme jo syöneet, ei muistettu edes kuvaa ottaa.

En tiedä kuka seurueesta oli keksinyt ostaa mammalle (ja taatakin saa nauttia tämän paketin antimista) näitä mausteita. Tipi tämän paketin mammalle ojensi, arvasi, että tuliainen on mieluisa.

Nyt tulee se kysymys: Mitä mahtaa olla tuo "cumin", kolmas ylhäältä? Näyttää sinapinsiemeniltä. Tuossa alimmaisessa pussissa on myös teksti "cumin" ja se näyttää samanlaiselta kuin täällä kotona ostettu Meiran kumina.

Viljatonta ruokaa blogissani eilen tuli taas esille jeera eli juustokumina. Olisiko mahdollista, että toinen noista cumin pusseista nyt olisi jeeraa? Klikkaamalla kuvat isonevat.

Taata tässä yritti netistä jotain valaisua asiaan löytää, mutta tulin kameran kanssa häiritsemään.

Hienot ja tarpeeliiset tuliaiset lapsenlapset toivat, mamma kun on sellainen salakokki.

Oikein sydämelliset kiitokset rakkaille.

Aurinkoa ei nyt näy, tässä vastinetta.

Olisi hyvä lukea mainos kokonaan.

Aamulla luin Porvoon paikallisjulkaisua ja huomasin pienen uutisen, että Johannes Linnankosken synnyintorppaan voi käydä tutustumassa la-ke klo 13.00-16.00.

Mitäpä jos tekisimme pienen kulttuurimatkan kauniin lauantaipäivän kunniaksi. Olimme liian aikaisin liikkeellä ja päätimme ensin vähän kävellä Porvoon vanhassa kaupungissa ja jokirannassa.

Täällä nautimme lounaan, paistettua lohta. Hyvää oli. Nyt jaksetaan jatkaa matkaa.

Poikkesimme Jokikadun ranta-aittojen pihoilla.

Tämä on ihastuttava ravintola, seuraava käyntikohteemme, uskoisin.

Omistajat ovat tehneet valtavasti töitä saadakseen ikivanhat aitat loistokuntoon, perinteitä noudattaen. Täällä mieli ja silmä lepää.

Kävelimme sillan alta uudemman Porvoon puolelle.

Taustalla oikealla on uusi elokuvateatteri ja paljon muutakin. Siellä on käytävä eri reissulla.

Punaiset rakennukset joen länsirannalla ovat uutta asutusta.

Väsynyt kulkija on uuvahtanut jokirannan penkille.

Ruoka- ja juomapaikkoja on pitkin jokivartta, valinnan varaa on.

No niin, nyt päästiin asiaan ja kulttuurimatkamme varsinainen päämäärä on tässä. Harmi vaan, että ovet ovat lukossa. Mitä ihmettä, kellohan on jo yli yhden?

Aikamme siinä ihmettelimme ja sitten taata muisti, että siinä ilmoituksessa taisi lukea HEINÄKUUSSA. Niinpä ja nyt on kesäkuun viimeinen päivä.

Ei päästy torppaan sisälle, mutta ei oikeastaan harmittanut. Oli mukava ajella kaunista Uusimaalaista jokivartta ihaillen. Palataan asiaan uudelleen.

Torpan aitan seinustaan oli kiinnitetty hieno teos. Mitähän se kuvaa? Tuli mieleen hauen leukaluu.

Paluumatkalla poikkesimme vielä puutarhan alennusmyynnissä. Tämä daalia valittiin kotipihalle ja monia muitakin kesäkukkia.

Meidän kesäkuun viimeinen päivämme oli loppujen lopuksi onnistunut ja mieltä virkistävä. Eiköhön me sinne Terehtööriinkin vielä kahveelle mennä kesän kuluessa.