perjantai 6. heinäkuuta 2012

Niitä ja näitä.




Kirkkaana aurinkoisena päivänä on vaikeaa kuvata näitä ihania valkoisia pioniryhmiä.

Jos minulla olisi kuupuutarha niin tämä olisi kuningatar. Kävin kuvaamassa juuri ennen puoltayötä. Hämärässäkin hehkuvat kauniina.


Pihan rinteeseen kadun puolelle on levittäytynyt tämä ruusu, vuorimännytkin ovat jo vaikeuksissa.


Aamulla nälkäiset suut jo odottivat suuhun pantavaa. Nuo punaiset, vihreät ja keltaiset hituset ovat kalanruokaa, maistuvat hyvin nuijapäillekin.


Kosmoskukkakin sopisi kuupuutarhaan.


Suikeroalpi on ihan mahdoton leviämään, kaunis se on näin kukkiessaan. Hyvä maanpeittokasvi.


Ukonkellolla on meille tunnearvoakin. Taimen antoi nyt jo poisnukkunut rakas ystävä Öijasta.


Aamulla uimakaveri toi rantaan ämpärin ja harjan. Pahanilkiset juntit olivat taas purkaneet liikaa energiaansa ja sukeltaneet pohjasta mutaa ja levittäneet sitä laiturille ja uimaportaille. Kaiteetkin oli töhritty niin pahasti, että niistä ei tukea voinut ottaa käsiään likaamatta. :(

Oikein toivomme, että riistakamera asennettaisiin rantakoivuun, saataisiin edes kerran tekijät kiinni ja saisivat itse tarttua harjan varteen.


Viikolla kävimme taatan kanssa Itäkeskuksessa. Olemme tytön kanssa usein naureskelleet, että mikä ihme noita meidän miehiä vetää aina Claes Olssonille? Piuhat ja nippelit ja nappelit, luulisin.

Niin nytkin taata halusi vielä käydä hakemassa piuhatäydennystä. Tällä kerralla lähdin mukaan. Tarkoitus oli vain mennä mukaan ja katselemaan. Näin siinä sitten kävi, että taas tuli ostettua sellaista tavaraa, jota ilman olen pärjännyt noin seitsemänkymmentä vuotta, nyt ne oli ehdottomasti saatava.

Salaattilinko, nyt ei enää riitä se iso siivilä, joka on palvellut iät ja ajat salaatin huuhdonnassa. Tämä on tosi kätevä vekotin, olen jo testannut, eikä maksanut paljon.

Silikoonimuotit plinin ja munan paistoon. Voi hyvä jysäys, kaikkea sitä keksitäänkin. Ei millään meinaa mennä nupoon, että tuollaisen vekottimen voi laskea kuumalle pannulle. :-)

Pussinsulkijat ovatkin jo ennestään tuttuja, niitä vaan ei ollut tarpeeksi. On niin paljon kaikenlaista pussukkaa kaapissa. On nämä steviat sun muut, joissa on minigrip sulkijat. En vaan jaksa niiden uurteiden kanssa, kun ne aina ovat jauheissa tai muuten vaan vinksallaan. Tämä ruotsalaisten kehittämä pussinsulkija on nopea ja helppo käyttää.

Ostokseni irtosivat alle kympillä, nyt on vaan ongelmana se että, mihin kaappiin nuokin saan mahtumaan.


Kivoja kirkkaita värejä. Näillä voi vaikka tunnistaa pussin sisällön, esim. tuota keltaista käytän polentajauhopussissa.

Hyvää viikonloppua kaikille!
Posted by Picasa

6 kommenttia:

  1. kyllä maailmasta tavaraa löytyy ihan joka tarkoitukseen, kun vain kaappitila riittäisi!!

    hyvä jos saatte nuo ilkiöt kiinni, jotka likaavat laiturinne ja sen kaiteet!!

    kukat ja sampit jaksavat hyvin, kiitos teidän.<33

    leppoisaa perjantai-iltaa, unelma.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, että aikaisemmin tultiin toimeen paljon vähemmällä tavaralla.

      Mukavaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  2. Pionit ovat hurmaavia,ja muutenkin puutarhassasi on niin kauniita kukkia.Nuijapäät näyttävät jo niin suurilta,että pian niillä on jo jalatkin;D
    Kivoja juttuja löysit Claes Olssonilta! Salaattilinko on minullaki,kätevä juttu jos syö paljon salaattia kuten minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivalta tuo salaattilinko tuntuu. Nuo pussinsulkijat ovat minulle se paras juttu, kun kaikenlaista pussukkaa kaapista löytyy.

      Poista
  3. Silikonimuotteja minäkin käyn ostamassa Ohlssonilta nyt, kun sanoit mihin niitä käytetään.
    Ihanat pionit.

    VastaaPoista
  4. Voi vintiöt, kiinni pitäisi kyllä saada ja itse jälkensä siivoom,aan, luulempa että se olisi se paras rangaistus mon essa pahanteossa että itse korjaamaan minkä rikkookin eikä vain päätä silitellä.
    Kukkasi niin kauniita! Aivan ihania.
    Oikein leppoisaa viikonloppua onnistuneiden ostostesi kera!

    VastaaPoista