Sahtimarkkinoilla.

Vanhalla sillalla on hyvä ihailla joen kauneutta.

Sää oli mitä parhain.

Timontorin juhlakatoksessa esiintyi Jorma Kääriäinen orkesterinsa kanssa. Ai niin, Timontorin nimi onkin muuttunut. Mikähän se uusi nimi olikaan?

Luonnonystävät jakavat tärkeää tietoa.

Keppihevosurheilu on kuulemani mukaan nykyään  muotia. En ole nähnytkään sitten Arja-tädin, "hei laukkaa ratsu reima, niin reima, niin reima." Muistan vaan kuinka harja ja kihveli saivat kyytiä nyt jo keski-ikään ehtineen jälkikasvun toimesta. Toinen ratsasti harjalla ja toinen sillä rikkalapiolla. Se oli sellainen harjasetti jossa rikkalapion varressa oli sopiva kolo harjalle, niin se yhdistelmä pysyi omatoimisesti pystyssä komeron lattialla. Ih hah haa, hepo hirnahtaa.

Aina löytyy joku, joka haluaa mitellä voimiaan. Kauhean painotaakan kanssa radan päähän juoksuaskelin ja vielä takaisin. Hurjaa touhua.

Mitähän tutut ja tuntemattomat tuumaisivat jos pyytäisin kampaajan tekemään minustakin näin värikkään.  Pirteän kesäinen olo varmaankin.

Mitä olisivatkaan hämäläiset markkinat ilman pottumuusia ja paistettuja muikkuja. Kahdeksan €uron annos, muikut tattarilla leivittettynä. En lisännyt suolaa.

Meille on jäänyt sellainen tunne, että täällä on markkinapäivänä aina aurinkoinen sää.